Siirtotyöläisiä Dohan rakennustyömaalla vuonna 2016.

Seksuaalista häirintää, maksamattomia palkkoja, hylkäämisiä kadulle – siirto­työläiset kertovat HS:lle kuinka tyly on yhä työläisen osa uppo­rikkaassa Qatarissa

Qatarissa on tehty lakiuudistuksia siirtotyöläisten aseman parantamiseksi, mutta siirtotyöläiset kertovat Helsingin Sanomille, miten heidän oikeuksiaan edelleen poljetaan monin tavoin.


16.4. 2:00 | Päivitetty 16.4. 6:30

Qatarin jalkapallon MM-kisojen alkuun on enää seitsemän kuukautta. Jokainen päivä kohti kisoja merkitsee Qatarin siirtotyöläisille päivää vähemmän huomion kohteena ja päivää vähemmän aikaa korjata heidän olosuhteitaan ja asemaansa.

Siirtotyöläisten puolesta ääntä pitävien tahojen mielestä siirtotyöläisten asemaa pitäisi saada parannettua ennen kisoja, sillä kisojen jälkeen on todennäköistä, että kansainvälinen huomio ja huoli siirtotyöläisiin kohdistuvista ihmisoikeusloukkauksista vähenee huomattavasti.

Ihmisten kiinnostuksen epäillään kääntyvän jonnekin toisaalle samaan tapaan kuin on käynyt esimerkiksi Pekingin olympialaisten päättymisen jälkeen siinä, miten Kiinan ihmisoikeusrikkomuksia käsitellään julkisuudessa.

Qatarin siirtotyöläisten aseman parantamiseksi on tehty työtä vuodesta 2010 lähtien, kun jalkapallon MM-kisat annettiin Qatarille. On myös MM-kisojen ansiota, että Qatar on painostuksen alla parantanut siirtotyöläisten asemaa. Mutta tehdyt parannukset eivät jälkikäteen oikeuta kisojen myöntämistä Qatarille, siirtotyöläisten asemaa valvovat järjestöt huomauttavat.

Kaksi miljoonaa siirtotyöläistä muodostaa arviolta 95 prosenttia maan työvoimasta. Miljoona heistä työskentelee rakennuksilla ja noin 100 000 kotiapulaisina.

Dohassa iloittiin vuonna 2021, kun Qatarin annettiin isännöidä jalkapallon MM-kisat.

Ongelmana on edelleen, että siirtotyöläisten ääni ei pääse kuuluviin. Heitä ei pääse haastattelemaan, eivätkä he turvallisuussyistä voi antaa haastatteluja omilla nimillään ja kasvoillaan. Riskinä on työpaikkojen ja työnantajien omistamien asuntojen menettäminen tai vankeusrangaistus ja maasta karkottaminen.

Helsingin Sanomat osallistui viime viikolla suljettuun keskusteluun, jossa siirtotyöläisten edustajat kertoivat Qatarin työmaiden ongelmista ja ihmisoikeusrikkomuksista. Se oli harvinainen tilaisuus kuulla suoraan siirtotyöläisiltä, miten he näkevät tilanteensa.

Keskusteluun osallistuneita siirtotyöläisten edustajia voisi kuvailla epävirallisiksi luottamusmiehiksi. He ovat itsekin siirtotyöläisiä: rakennustyöntekijöitä ja kotiapulaisia. He ovat kotoisin Intiasta, Filippiineiltä, Nepalista ja Keniasta. Tässä artikkelissa edustajista ei kerrota tämän enempää heidän turvallisuutensa takaamiseksi. Samasta syystä heidän sanomisiaan ei siteerata sanatarkasti.

Siirtotyöläisten mukaan edelleen työntekijät saattavat joutua odottamaan palkkojaan kuukausia. Myös työpaikan vaihtamisessa saattaa kulua kuukausia. Työnantajat jättävät noudattamatta uusia lakeja, työntekijöitä syytetään perusteetta työpaikalta karkaamisesta, ja työntekijöitä saatetaan hylätä oman onnensa nojaan mitättömien syiden takia.

Qatarissa on tehty siirtotyöläisten asemaa parantavia lakiuudistuksia viime vuosina, mutta kysymys kuuluu, ovatko ne riittäviä ja toteutuvatko lait.

Siirtotyöläisten pyykkejä roikkui kuivumassa Qatarissa. Siirtotyöläisille oli järjestetty omat asuintilat.

Siirtotyöläisten ihmisoikeuksia sortanut Kafala-järjestelmä purettiin vuonna 2017. Qatarin siirtotyöläisillä on nykyään oikeus vaihtaa työnantajaa vapaasti.

Seuraavana vuonna säädettiin laki minimipalkasta, joka takasi siirtotyöläiselle vähimmillään noin 186 euron kuukausiansion. Sitä seuraavana vuonna säädettiin laki, jonka mukaan siirtotyöläinen ei tarvitse työnantajan lupaa maasta lähtemiseen.

Kotiapulaisia koskevassa laissa säädettiin kohtuullisesta työajasta, tauoista, vapaista ja lomista.

Työntekijöiden ja työnantajien välisissä kiistatilanteissa työntekijöiden asemaa on pyritty parantamaan toimikunnilla, valitusmekanismeilla ja -elimillä.

Ongelmana on, että lakiuudistuksista huolimatta vanhat käytännöt puskevat pintaan. Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn viime vuonna julkaiseman analyysin mukaan Qatarilla on edelleen ongelmia lakien toimeenpanossa.

”Viranomaisten selvä itsetyytyväisyys on altistamassa tuhannet työläiset työnantajien hyväksikäytölle, kun työpaikan vaihtaminen on estetty ja palkkoja varastetaan. Heillä on vain vähän toivoa korvauksista tai oikeudesta. MM-kisojen jälkeen Qatariin jäävien työläisten asema on entistäkin epävarmempi”, Amnestyn kansainvälisten asioiden johtaja Mark Dummett sanoi viime marraskuussa.

Viime viikon keskusteluun osallistuneiden siirtotyöläisten kertomusten perusteella siirtotyöläiset saattavat edelleen joutua kokemaan työnantajiltaan mielivaltaista kohtelua. Se osoittaa, että työläisiä suojelevien lakien toimeenpanossa on ongelmia.

Siirtotyöläiset ovat huolissaan myös uudistusten kestävyydestä eli siitä, mitä heille tapahtuu MM-kisojen jälkeen. Heillä on konkreettinen ehdotus, joka pitäisi saada toteutettua ennen kisoja. Mutta kerrotaan ensin, mitä siirtotyöläiset kertoivat nykyisestä tilanteestaan.

Yksi tärkeimpiä ongelmia on, että työnantajaan kohdistuvan valituksen tekeminen on työntekijälle valtava riski. Valituksia tehdään palkoista, puutteellisista asuinolosuhteista ja työsopimusrikkomuksista. Kaikki työntekijät eivät kuitenkaan tiedä, miten he voisivat valittaa, jos heitä kohdellaan kaltoin.

Yksi siirtotyöläisten edustajista kertoi, että haastattelutilaisuuden aamuna hän oli kuullut kolmea työntekijää, jotka kertoivat, etteivät tiedä, miten valituksen tekeminen olisi mahdollista.

Vaikka siirtotyöläisillä on nykyään oikeus vaihtaa työnantajaa ilman sanktioita, voi työpaikan vaihdossa silti tulla ongelmia.

Työnantajan vaihtamiseen tarvitaan lupa, jonka saaminen voi kestää kuukausia. Odotusajasta voi tulla siirtotyöläiselle limbotila, jonka aikana hänellä ei ole mahdollisuutta työnantajan tarjoamaan asuntoon ja palkkaan.

Keskusteluun osallistunut kotiapulainen kertoi, miten hänen emäntänsä oli hylännyt hänet kadulle. Syynä oli puutteellinen ruoanlaittotaito. Siitä häntä ei olisi pitänyt edes moittia, sillä hänet oli palkattu alun perin siivoojaksi.

Kotiapulainen joutui kadulle tyhjän päälle. Hänen passinsa, vaatteensa ja puhelimensa jäivät työnantajalle.

Eräs toinen kotiapulainen ei ole saanut palkkojaan marraskuun jälkeen, eikä minkäänlaista viranomaisten apua tilanteensa hoitamiseen.

Kotiapulaiset saattavatkin olla vielä heikommassa asemassa kuin rakennustyöläiset. Suurella osalla heistä ei ole vapaapäiviä lainkaan.

Kotiapulaisia palkkaavat työnantajat eivät edes tiedä, että kotiapulaisia koskevat tietyt lait tai jos tietävätkin, lakia tai sopimuksia ei noudateta, koska työnantajien mukaan heidän sanansa on laki heidän kodissaan.

Erään keskustelijan mukaan työsopimuksiin on kyllä kirjattu oikeus pitää vapaapäiviä, mutta työnantajat eivät noudata sopimuksia. Kuinka voi valittaa työnantajasta, jos ei ole vapautta?

Kotiapulaiset kohtaavat myös fyysistä ja seksuaalista häirintää. Keskustelussa kerrottiin raiskaustapauksista, jotka ovat jääneet raportoimatta, kun työntekijät ovat halunneet pitää kiinni työpaikoistaan.

Siirtotyöläisten edustajien mukaan yhtenä riskinä on, että työnantajat väittävät perusteettomasti työläisten karanneen töistä.

Työnantajastaan valittavan siirtotyöläisen pitäisi tehdä valitus poliisiasemalla, mutta ennen kuin hän ehtii sinne, on hänestä saatettu tehdä karkulaisilmoitus. Siinä tapauksessa siirtotyöläinen ei pääse edes tekemään valitustaan.

Väärin perustein tai aiheettomasti tehty ilmoitus karkulaisesta on laitonta, mutta silti sellaisia tehdään. Ja mitä tapahtuu hylätyille kotiapulaisille? Heidän riskinään on ajautuminen prostituution harjoittamiseen.

Vaaravyöhykkeellä ovat myös ne siirtotyöläisyhteisön johtajat, jotka auttavat pulaan joutuneita. Eräs työläisten edustaja kertoo vainoharhaisesta pelostaan. Hän pelkääviranomaisten kuuntelevan ja tarkkailevan häntä.

Siirtotyöläiset toivovat, että heidän työolonsa muuttuisivat paremmiksi ja heidän kohtelunsa inhimillisemmäksi ennen kuin jalkapallon MM-kisat marraskuussa alkavat.

Sitä varten heillä on konkreettinen ehdotus.

Siirtotyöläisille pitäisi saada Qatariin oma keskus, jossa he voisivat turvallisesti puhua, saada apua vertaisiltaan ja tehdä esimerkiksi valituksia työoloihinsa liittyen. Ehdotusta tukevat esimerkiksi MM-kisojen sponsori Adidas ja kansainvälinen pelaajayhdistys FifPro.

”Keskus voisi olla pysyvä paikka, josta työläiset voivat hakea apua ja samalla varmistaa, että heitä ei eristetä tai he eivät joudu työnantajiensa syrjimiksi”, FifPon pääsihteeri Jonas Baer-Hoffman sanoi viime marraskuussa.

Keskuksesta voisi tulla kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan ja MM-kisojen perintö siirtotyöläisille.

Lusailin jalkapallostadionin rakentaminen oli loppusuoralla vuonna 2021.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat