Ratamestari Maippi Antikainen näyttää, miten Jukolan valmiit kilpailukartat on varastoitu salaiseen paikkaan.

Jukolan kartat salaisessa säilössä

Kilpailukarttojen pitäminen salassa h-hetkeen asti on osa suunnistuksen kovaa ydintä. HS pääsi erikoisluvalla katsomaan, miten kesäkuussa Mynämäessä järjestettävän Lukkari-Jukolan kilpailukarttoja säilytetään salaisessa paikassa.


24.4. 2:00 | Päivitetty 24.4. 11:15

Missä jotain tapahtuu? Muun muassa tähän peruskysymykseen on uutisia kerrottaessa tapana vastata.

Tällä kertaa täytyy kuitenkin tehdä poikkeus missä-kysymyksen kohdalla. Edellytyksenä tämän jutun tekemiselle on nimittäin se, ettemme kerro tarkemmin, missä olemme.

Ennen kuin päästään asiaan, HS:n toimittajan ja kuvaajan pitää allekirjoittaa paperi, jossa vakuutetaan ymmärretyksi, että osa nyt saatavista tiedoista on luottamuksellisia eikä niistä saa kertoa ulkopuolisille.

Lisäksi puhelimesta pitää sulkea paikannustoiminto.

HS pääsee erikoisluvalla katsomaan, miten kesäkuussa Mynämäessä järjestettävän Lukkari-Jukolan kilpailukarttoja säilytetään salaisessa paikassa. Lisäksi saamme tietää, mitä kaikkea karttoihin liittyvään salassapitoon kuuluu.

Maippi Antikainen, yksi Lukkari-Jukolan ratamestareista, avaa ensin yhden, sitten toisen ja lopuksi kolmannen oven.

Viimeiseen oveen on kuulemma vain kolme avainta, joista yksi on Antikaisella ja kaksi muutakin turvallisissa käsissä.

Tullaan varastomaiseen tilaan, jonka perällä on lähes kattoon yltävissä hyllyissä kymmeniä muuttolaatikoita ja niiden kyljessä numeroita: 1–100, 101–200 ja niin edelleen.

Laatikoissa on Jukolan ja Venlojen viestin kartat joukkuenumerojen mukaan valmiina siirrettäväksi kilpailupaikalle.

On vaikea keksiä toisen urheilulajin kilpailun järjestämisestä asiaa, joka olisi yhtä salattua kuin Jukolan kartat. Karttojen salassapito on osa suunnistuksen kovaa ydintä.

Suunnistuksessa kartta on kaikki kaikessa, koska ilman karttaa ei ole suunnistusta. Suunnistusliitto käyttää kartasta jopa termiä liikuntapaikka.

Suunnistuskilpailujen maastot ovat tiedossa jo vuosia ennen tapahtumaa, koska kyseiset alueet julistetaan harjoituskieltoon hyvissä ajoin.

Mistä tahansa alueesta on muun muassa verkossa ylimalkainen maastokartta. Lisäksi monista maastoista on Suomessa olemassa vanha suunnistuskartta.

Niin on myös Mynämäessä, sillä Lukkari-Jukolan maastosta on suunnistuskartta vuodelta 2010. Silloin siellä järjestettiin yösuunnistuksen SM-kisat. Kyseinen kartta on kaikkien nähtävillä Jukolan verkkosivuilla.

Pelkkä kartta on kuitenkin eri asia kuin kartta, johon on merkitty rastit eli suunnistusrata.

Suunnistuskilpailuissa yksi tärkeimmistä asioista on se, että radat pysyvät salaisina kilpailun alkuhetkeen asti. Viesti­suunnistuksessa joukkueen ankkurikin saa nähdä ratansa eli rastien sijainnit vasta oman osuutensa alkaessa.

Tämän takia Jukolan karttoihin liittyy varmuuden vuoksi tiukka salassa­pito­protokolla.

Jukolan historiassa ei ole tiedossa kartan salassa pysymiseen kohdistuneita vilppiyrityksiä. Mutta kaikki on mahdollista. Vuonna 2019 Kansainvälisen sotilas­urheilu­liiton CISM:n maailman­kisoissa paljastui härski vilppi.

Kävi ilmi, että kiinalaiset kilpailijat olivat päässeet tutustumaan ratoihin etukäteen sekä näkemällä kartan että varsinkin juoksemalla maastossa. Samansuuntaisia epäilyjä heräsi Kiinassa järjestetyssä maailmancupin osakilpailussa.

Tässä yhteydessä ei voi välttyä ajatukselta, miten vaativa tehtävä ratojen salassapito olisi, jos suunnistus olisi olympialaji.

”Kyllä me luotamme, että kaikki pysyy salassa.”

Avausosuuksien kartat on järjestetty eri hyllyyn, koska ne jaetaan viestien alussa suoraan suunnistajille. Muiden osuuksien kartat menevät vaihtoalueen karttatelineisiin.

Antikainen kertoo, että karttojen säilytykseen tarvittiin tila, joka on murto- ja paloturvallinen.

Tässä varastossa on vain itse kilpailuun tarkoitetut kartat. Turvasyistä toisaalle on varastoitu toinen mokoma, niin sanotut palautuskartat ja kartat, joihin on painettu kaikki rastit. Nämä jaetaan Jukolan ja Venlojen viestien joukkueille tapahtuman lopussa ikään kuin muistoksi.

Lopullisilla ratapainatuksilla varustetut kartat nähneiden ihmisten määrä on pyritty pitämään mahdollisimman pienenä, mutta siitä huolimatta puhutaan kymmenistä.

”Kyllä me luotamme, että kaikki pysyy salassa”, Antikainen sanoo.

Hän on yksi Jukolan kolmesta ratamestarista. Kolmikko on tehnyt tiivistä yhteistyötä.

Antikainen on suunnitellut Venlojen viestin radat, Heikki Andersson on tehnyt Jukolan viestin radat, ja Pekka Lapila on ratamestariryhmän vetäjä, joka on huolehtinut muun muassa maanomistajilta pyydettävistä luvista ja siitä, että kaikki tapahtuu aikataulussa.

Apuna ovat olleet muun muassa kartanpiirtäjä Ari Salonen ja ratavalvoja Ilkka Saarimäki.

Kun ratamestarit vaihtoivat suunnittelu­vaiheessa keskenään tiedostoja, he eivät voineet käyttää sähköpostia.

”Sitä en saa kertoa, miten siirsimme tiedostoja keskenämme ja painotaloon, koska se on ehdottoman salaista”, sanoo Antikainen, joka joutuu kertomaan monista vaiheista hieman ylimalkaisesti.

Ratasuunnittelua tehtiin kahdella tietokoneohjelmalla. Ratamestarien tietokoneissa oli normaalia tuhdimmat suojaukset. Kaikki printatut suunnitteluversiot on hävitetty tietoturvallisesti.

Karttojen painatus tapahtui helmikuussa Granon painossa Vantaalla turva­painatuksena.

”Jukolan karttojen painaminen viedään aina läpi tietoturvallisesti. Painotalossa tiedostoja käsiteltiin vain muutamalla koneella, mutta meillä ei tarvinnut sentään formatoida koneita, kuten tehdään ehkä vielä korkeamman turvaluokituksen painotöissä”, Antikainen kertoo.

Kuvioon kuului, että paikalla oli kerrallaan vain yksi painotalon ammattilainen.

”Siellä on muutenkin tiukka kulunvalvonta. Painajan lisäksi paikalla olimme me ratamestarit vähän tarkkailemassa.”

”Painolevyt tuhottiin tietoturvallisesti ennen kuin ne vietiin metallinkeräykseen.”

Jukolan kartat painettiin helmikuussa.

Karttojen painosmäärä oli Antikaisen mukaan noin 75 000. Kun kartat olivat painatuksen jälkeen kuivuneet, niille tehtiin niin sanottu personointi, joka kesti pari päivää.

”Tämä tarkoittaa, että oikealle ratahajonnalle pitää saada oikean joukkueen numero. Siihen on olemassa Excel-pohjainen ohjelmisto, jolla se on suht helppo suorittaa, mutta painossa se oli aikaavievää.”

Käytännössä personointitiedot painettiin numerotunnuksina jokaisen kartan toiselle puolelle.

Valmiit kartat kuljetettiin painosta kisajärjestäjille yksityisellä rekalla huolellisesti pakattuina.

”Granossa painolevyt tuhottiin tietoturvallisesti ennen kuin ne vietiin metallinkeräykseen. Myös laadunvalvonnassa poistetut kartat, joista katsotaan, että värit ovat kunnossa, hävitettiin tietoturvallisesti.”

Kun kartat olivat saapuneet kisajärjestäjille, alkoi niiden muovittaminen ja pussittaminen yksitellen talkootyönä. Siihen kului Antikaisen mukaan noin 760 henkilötyötuntia samassa paikassa, jossa valmiita karttoja nyt säilytetään.

”Kaikki ihmiset, jotka siinä olivat mukana, joutuivat allekirjoittamaan lupauksen, että he eivät kerro niitä tietoja eteenpäin.”

Yksi ratamestarien tehtävistä on arvioida, missä tahdissa kilpailu etenee ja kuinka paljon kärkijoukkueet käyttävät aikaa kuhunkin osuuteen. Tämä on tärkeää tietoa muun muassa televisiointia varten.

Ratamestarit käyttävät ihanneaikojen laskemiseen ja tarkistamiseen koejuoksijoita. He ovat yleensä järjestävän seuran kovimpia suunnistajia, koska he eivät saa osallistua oman seuransa järjestämään Jukolaan.

Tässä yhteydessä ratojen salassa pysymiseen kuuluu se, että koejuoksijat eivät saa käyttää gps-mittareita tai urheilusovelluksia, joissa on paikannusominaisuus. Muuten heidän suorituksestaan saattaisi päätyä reittitietoa vahingossa väärään paikkaan.

”Yhdessä Jukolassa rataryhmän jäsen oli ottanut jokaisesta rastista kuvan. Sehän tarkoittaa, että siitä jää paikkatieto. Jos hän olisi jakanut niitä kuvia vaikka jossain sosiaalisessa mediassa, olisi voinut paljastua rastien sijainti”, Antikainen sanoo.

Hänen mukaansa Jukolan vuotuisissa tiedonsiirtokokouksissa on kehotettu ottamaan huomioon tällaisetkin seikat, joita ei välttämättä tule ajatelleeksi.

”Aina jossain voi olla joku, joka haluaa tietää enemmän.”

Hajontojen suunnittelu on suuri osa ratamestarityötä

Maippi Antikaisen urakka yhtenä Jukolan ratamestareista alkoi jo lähes kahdeksan vuotta sitten, kun suunnistuksen jättifestivaalin järjestelyoikeudet oli myönnetty Mynämäkeen.

Koronapandemia pidensi projektia vielä vuodella, koska alun perin vuodeksi 2020 tarkoitettu Rovaniemen Jukola siirtyi vuodella ja ketjureaktiona siirtyivät myös seuraavien vuosien Jukolat.

Antikainen aloitti ratamestarityönsä perusteellisella maastoon tutustumisella.

”Oma tekeminen alkaa aina siitä, että maasto tulee tutuksi. En suunnittele yhtään rastia mihinkään ennen kuin tunnen maaston ja sen ominaispiirteet.”

Ratojen suunnittelussa piti huomioida muun muassa tv-rastit, juomarastit ja mahdolliset viitoitukset.

Merkittävä osa Venlojen viestin ja Jukolan viestin ratamestarityöstä liittyy hajontojen suunnitteluun.

Hajonnoilla pyritään estämään peesaaminen eli eräänlainen vapaamatkustaminen. Jos ei olisi hajontoja, taitamattomampi suunnistaja voisi selvittää radan vain muiden perässä juoksemalla.

Käytännössä hajonnat tarkoittavat sitä, että kaikki joukkueet juoksevat läpi samat rastivälit mutta se ei tapahdu samassa järjestyksessä. Esimerkiksi yhdellä joukkueella jokin rastiväli saattaa olla ykkösosuudella, toisella vasta kakkososuudella.

”Olen tutkinut tietysti aikaisempia Jukolan hajontoja. Olen miettinyt, lähdenkö samanlaisilla ajatuksilla, joita on aikaisemmin käytetty, vai omilla ajatuksilla. Päätin, että lähden omilla ajatuksilla.”

”Maastoon vedetään aika paljon muovinauhaa kielletyn alueen merkiksi.”

Maippi Antikainen on tutkinut aiemmissa Jukoloissa käytettyjä hajontamenetelmiä huolellisesti.

Antikainen on kokenut Jukolan-kävijä. Ensimmäisen kerran hän suunnisti Jukolassa vuonna 1982.

Nyt koossa on 31 Venlojen viestiä ja yksi Jukolan viesti, jossa hän suunnisti pitkän ankkuriosuuden vuonna 2003 Sulkavalla.

”Venlojen saunassa on tullut juteltua naisten kanssa. Joka vuosi toivotaan suunnistuksellisia rastivälejä, jotka eivät ole kartalla sellaisia tulitikun mittaisia. Niistä yleensä häipyy se reitinvalinta. Naiset yleensä toivovat sellaisia rastivälejä, että niissä on reitinvalintaa.”

Matkan varrella Jukolan ratamestarit ovat pitäneet yhteyttä kilpailualueen kymmeniin maanomistajiin. Jonkin verran on tullut maankäyttökieltoja.

”Ne ovat kuitenkin tulleet aikaisin tietoon. Suunnistuksessa kunnioitetaan aina maanomistajien tahtoa. Maastoon vedetään aika paljon muovinauhaa kielletyn alueen merkiksi.”

Ratasuunnittelussa apuna käytettiin kahta tietokoneohjelmaa nimeltä Condes ja Ocad.

”Lähdimme omine ajatuksinemme liikenteeseen. Pyrimme siihen, että Venlojen viestissä ja Jukolan viestissä olisi mahdollisimman paljon eri rasteja, mutta on siellä yhteisiäkin”, Antikainen sanoo. Me-muodolla hän viittaa yhteistyöhön Jukolan viestin radoista vastaavan Heikki Anderssonin kanssa.

Ratasuunnittelu valmistui syyskuussa 2021.

”Tässä on joutunut tekemään jonkin verran kompromisseja. En näe tätä sellaisena, että junttaisin omia suunnitelmia pakolla läpi. On tosi tärkeää, että yhteistyö sujuu hyvin ja kokonaisuudesta tulee Jukolan arvojen mukainen.”

Viime vuoden keväällä jokaiselle rastipisteelle vietiin pieni merkki eli niin sanottu prikka.

”Se on juuri siinä kohdassa, johon tulee rastilippu.”

Venlojen viestiä on suunnistettu nykymuotoisesti eli neljänä osuutena vuodesta 1981 lähtien. Sinä aikana Maippi Antikainen on vasta toinen nainen ratamestarina ja ensimmäinen 38 vuoteen.

Vuonna 1984 ratamestarina toimi Pirkko Salmenkylä. Heitä ennen neljä naista oli ollut yksilökilpailuna suunnistetun Venlojen juoksun ratamestareina.

Ennen Jukolaa Antikainen oli erityisluokanopettajan työnsä rinnalla ratamestarina monissa kotimaisissa huipputason kilpailuissa, joista kolme televisioitiin. Hänellä on kokemusta muun muassa SM-kisojen, Huippuliigan ja Finnspringin ratamestarina toimimisesta.

Tämän tason ratamestaritehtäviin vaaditaan kolmitasoisen koulutuksen suorittaminen.

”Kyllä tässä pitää hallita vähän teknisiäkin asioita, muun muassa ratatiedostojen pyörittämistä. Rohkaisen kaikkia käymään koulutuksia. Tässä tarvitaan myös talkooajattelua.”

Ratamestari on yksi tärkeimmistä henkilöistä suunnistuskilpailun järjestämisessä, mutta Antikainen ei ole kokenut tehtäväänsä erityisen stressaavaksi.

”Olen sanonut, että jos ratamestari juoksee kilpailun aikana, niin sitten on jotain huonosti, esimerkiksi jotain häikkää ratatiedostoissa. Olen uskonut itseeni ja omaan tekemiseeni sekä siihen, että meillä on tämä porukka tässä ympärillä. Luotan siihen, että nämä asiat tsekataan moneen kertaan.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat