Norjalainen Statsraad Lehmkuh -koululaiva Ushuaian satamassa Argentiinassa. Aluksen korkein masto nousee 45 metriin.

Jaakobintikkaita kohti taivasta

Tapio Lehtinen kiipesi Kap Hornin kovassa tuulessa 45 metriin ja muisti kuollutta ystäväänsä. Suomalaiskippari palasi jälleen Kap Hornille, mutta tällä kertaa koululaivan oppilaana. Puolen vuoden päästä hän on jälleen matkalla kohti maailman tuulisinta ja sateisinta paikkaa.


19.4. 2:00 | Päivitetty 19.4. 16:49

Kahteen seuraavaan maailman­ympäri­purjehdukseensa valmistautuva Tapio Lehtinen ei malta pysyä poissa maailman ehkä sateisimmalta ja tuulisimmalta paikalta Kap Hornilta.

Pääsiäisen alla Lehtinen sai yllätyskutsun norjalaiselta purjehduskaveriltaan, jonka hän oli viimeksi nähnyt 40 vuotta sitten Tulimaan saaristossa Chilessä. Wollert Hvide kysyi, kiinnostaako Lehtistä lähteä hänen vieraanaan kiertämään Kap Hornia – tällä kertaa turistina ja koululaivan oppilaana.

Lehtinen ei juuri aikaillut. Pian hän oli matkalla Argentiinaan maailman eteläisimpään kaupunkiin Ushuaiaan, josta hän nousi 117-vuotiaaseen purjehduksen koululaivaan Statsraad Lehmkuhliin.

Ison purjealuksen mastoihin ja raakapuille kiipeäminen oli Tapio Lehtisen lapsuudenaikainen haave.

Isolla purjelaivalla Kap Hornin saaren kiertäminen on hieman rauhallisempaa kuin pienellä Asterialla, jolla Lehtinen ohitti saaren eteläkärjen talvella 2019 Golden Globe Race -yksinpurjehduksessa (GGR).

”Olot olivat nyt melko samanlaiset kuin talvella 2019. Oli kunnon Kap Hornin keli. Sadetta ja rakeita, tuuli oli kova, 45–65 solmua [23–33 metriä sekunnissa]”, Lehtinen kertoo tuoreesta matkastaan.

Ennen talvea 2019 Lehtinen oli nähnyt Kap Hornin Whitbread-purjehduksessa Skopbank of Finland -veneen vahtipäällikkönä vuonna 1982.

Kun Whitbread-kisassa oli kolmen viikon välipysähdys Buenos Airesissa, Lehtinen lähti omalle reissulleen tutustumaan Tulimaan saaristoon, josta hän oli innoissaan lukenut yhdysvaltalaisen purjehtijan ja kirjailijan Hal Rothin kirjasta.

Punta Arenasissa Chilen etelärannikolla Lehtinen näki nosturin nokassa veneen, jossa oli Norjan lippu. Lehtinen kiipesi tikkaat ylös ja kohtasi Wollert Hviden ja norjalaiset teekkarikaverit.

”Hviden isä oli laivanvarustaja, joka oli sanonut pojilleen, että ottakaa vene ja purjehtikaa maapallon ympäri”, Lehtinen kertoo.

Kuva 40 vuoden takaa: 24-vuotias Tapio Lehtinen (ylärivissä oikealla) ja 20-vuotias norjalainen Wollert Hvide (ylärivissä vasemmalla).

Koska Lehtinen osasi purjehtia ja puhui espanjaa, hän pääsi Hviden venekunnan mukana Magalhãesinsalmelle, Tulimaan saaristoon, Beaglen kanavalle ja Darwinin vuorijonon etelärannalle Ushuaiaan.

”Oli mahtavaa purjehtia samoilla vesillä, joilla kapteeni James Cook ja tutkimusmatkailija Charles Darwin aikoinaan seikkailivat. Vuoret nousivat yli kilometrin korkeuteen, ja jäätiköt valuivat suoraan mereen”, Lehtinen kuvailee.

Pienellä veneellä ankkurointi on noilla alueella vaarallista. Hal Roth kertoo kirjassaan, kuinka häneltä irtosi ankkuri ja vene meni myrskyssä rannalle kyljelleen. Roth asui kolme kuukautta rannalla vaimonsa kanssa ennen kuin kalastajat löysivät heidät.

Wollert Hvide jatkoi omaa purjehdustaan maapallon ympäri, ja Lehtinen lensi Ushuaista takaisin Whitbread-kisan välisatamaan Mar del Plataan Buenos Airesin edustalle, mistä kisa jatkui.

Nyt 40 vuotta myöhemmin hän purjehti jälleen samoilla Tulimaan vesillä Hviden kanssa Statsraad Lehmkuhlilla.

”Olihan se uskomatonta mennä samaa reittiä ja tavata ukko [Hvide] ensi kertaa noin pitkään aikaan”, Lehtinen sanoo.

117-vuotiaalla raakapurjealuksella Kap Hornin vesillä – monen purjehtijan unelma.

Kolmimastoinen purjealus Statsraad Lehmkuhl rakennettiin Saksassa kauppalaivaston koulutusaluksena nimellä Grossherzog Friedrich August ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Sodan jälkeen se annettiin sotakorvauksena Britannialle, jolta Norjan entinen ministeri Kristofer Lehmkuhl osti aluksen vuonna 1921. Aluksen nimi tarkoittaa suomeksi ministeri Lehmkuhlia.

Vuodesta 1978 lähtien aluksen on omistanut norjalainen Stiftelsen Seilskipet Statsraad Lehmkuhl -säätiö, joka on kunnostanut laivan viimeistä piirtoa myöten. Aluksella koulutetaan muun muassa Norjan merisotakoulun oppilaita.

”Alusta on pidetty isolla rahalla hienossa kunnossa. Purjehduksen kannalta on arvokasta, ettei siitä ole tullut mitään rantaan hylättyä museolaivaa, romuttamisesta puhumattakaan. Se on ehdottomasti vanha aito alus, joka on purjehtinut vuosi­kymmenestä toiseen”, Lehtinen sanoo.

Statsraad Lehmkuhl on jatkuvassa liikkeessä. Se osallistuu One Ocean -projektiin, jossa alus kiertää ympäri maapalloa 36 sataman kautta.

Matka kestää kaksi vuotta. Miehistö ja koulutettavat oppilaat vaihtuvat muutaman viikon välein. Aluksessa on myös tutkijoita ja meribiologeja.

Koska aluksen ylläpito on kallista, se tarvitsee rahoittajia. Lehtinen osallistui aluksen rahoitusmatkalle, jonka lippu maksoi 6 500 euroa.

Mukana oli 75 maksanutta. Rahaa kertyi noin puoli miljoonaa euroa. Lehtinen pääsi mukaan Hviden vieraana.

”Jostain syystä hänen vaimonsa ei halunnut lähteä. Laivassa nukuttiin riippumatoissa kylki kyljessä”, Lehtinen sanoo ja naurahtaa.

Tapio Lehtisen punkka on riippumatto.

Viimeisenä purjehduspäivänä Lehtinen kiipesi aluksen korkeimpaan mastoon, 45 metriin. Helsingin Olympiastadionin torni on 72 metriä korkea. Kovassa tuulessa mastoon kiipeäminen ei ole leikin asia.

Maston viimeisiä rappusia kutsutaan nimellä Jacob’s ladder, jaakobintikapuut. Lehtisen purjehduskaveri Lars Ström kuoli samana päivänä.

”Kävin päämastossa toivottamassa hyvää matkaa korkeuksiin”, Lehtinen sanoo haikeana.

”Nyt olin ainoa, jonka sukat eivät kastuneet, kun aallot löivät kannen yli Kap Hornia lähestyessämme”, Tapio Lehtinen sanoo.

Puolen vuoden päästä Lehtinen on jälleen matkalla Kap Hornille. Hän osallistuu Asteria-veneellä toisen kerran GGR-yksin­purjehdukseen. Edellinen reissu kesti 322 päivää, kun Asterian pohja peittyi siimajalkaisista, joita kutsutaan yleisesti barnakkeleiksi.

Tällä kertaa Lehtinen aikoo maalauttaa veneen pohjan niin, että hanhen­kaula­äyriäiset eivät tartu.

Syksyllä 2023 Lehtinen lähtee maailman­ympäri­purjehdukselle nuoren tiimin kanssa Galiana-veneellä, joka osallistuu Ocean Globe Race -kisaan. (OGR). Se on retromainen jatkumo 50 vuoden takaiselle Whitbread-purjehdukselle.

”Porukka on into piukkana. Odotan, että näen uudestaan mahtavia albatrosseja.”

Kolmatta kertaansa Kap Hornilla Lehtinen ei laske varsinaiseksi Kap Hornin eteläkärjen ohitukseksi kuten oikeat Kap Hornin kiertäjät.

"Jos haluaisin laskea pelkästään Kap Hornin kiertoja, ajaisin siitä kauniina kevyttuulisena kesäpäivänä moottorilla sata kertaa. Normaalikeleissä siellä ei paljon moottoriveneillä. Sehän olisi tietysti hitonmoinen antikliimaksi, jos ennen sitä on koko Eteläinen jäämeri olisi ylitetty myrskyissä.”

Lue lisää: Barnakkelimies Tapio Lehtinen valitsi mukaansa maailmanympärimatkalle 12 tavallista tyyppiä: ”Tapio sanoi, ettei hän lähde rikkaiden lapsien bussikuskiksi”

Beaglen kanavan pohjoispuolella on yli kilometrin korkuinen Darwinin vuorijono. Alue on maailman sateisinta, ja vuorien päälle on kertynyt valtavia jäätiköitä, jotka sulavat nyt vauhdilla ilmaston lämmetessä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat