Uutuuskirja paljastaa: Antti Ruuskanen solmi norjalais­yrityksen kanssa sopimuksen, joka olisi tehnyt hänestä syypään jopa omaan kuolemaansa

Leena Lehtolaisen kirjoittama elämäkerta keihäänheittäjä Antti Ruuskasesta onnistuu paremmin kuin Tero Pitkämäestä tehty kirja. Teos olisi silti kaivannut tiivistämistä.

Antti Ruuskanen poistui kilpakentiltä keihäänheittäjien kultatuolissa Kalevan kisoissa Tampereella 29. elokuuta 2021. Ruuskasta kantamassa Toni Kuusela ja Lassi Etelätalo.

25.4. 2:00 | Päivitetty 26.4. 8:21

Antti Ruuskanen ja Tero Pitkämäki muodostivat vuosikausiksi tehokaksikon, jonka hartiat kannattelivat suomalaista perinnelajia keihäänheittoa.

Maailmanmestari Pitkämäen ura päättyi lokakuussa 2019. Euroopan mestari Ruuskanen sinnitteli Tokion olympiavuoteen 2021, kunnes kroppa ei kestänyt enää heittämistä.

Pitkämäki kertasi uraansa Keijo Leppäsen kirjoittamassa kirjassa Keihäsmies (Tammi), joka ilmestyi syksyllä 2020. Nyt on Ruuskasen vuoro muistella.

Ruuskanen valitsi omaksi elämä­kerturikseen paremmin dekkaristina tunnetun Leena Lehtolaisen. Myös Rätingin paikka -teos on Tammen kustantama.

Lue lisää: ”Ei saa yhtään valehdella” – Leena Lehtolainen ja Antti Ruuskanen kertovat yllättävästä työsuhteestaan

Pitkämäen varsinainen tarina mahtui 221 sivuun. Suomen 2000-luvun parhaasta yleisurheilijasta olisi irronnut ehkä enemmänkin luettavaa.

Ruuskasen heittokaari on puolestaan venytetty ylipitkäksi 354 sivuun. Haastateltavia ja sivuääniä on liikaa. Tiivistäminen olisi tehnyt hyvää. Jopa Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispalta Leolta on kysytty mielipiteitä Ruuskasesta.

Silti Ruuskasen elämäkerta onnistuu paremmin kuin Pitkämäen.

Lapsi ei kuitenkaan ole mennyt pesuveden mukana, kuten sanotaan. Lehtolainen on löytänyt Ruuskasesta paljon uutta, jota ei ole kerrottu mediassa.

Tämä johtuu paljolti siitä, että kuopiolainen Juha Lindblom aloitti Ruuskasen uutena managerina vuonna 2014. Samalla keihäänheittäjän haastattelut ja kisojen ulkopuolinen kommentointi alkoivat mennä hänen kauttaan.

Ruuskasen luottomieheksi tullut Lindblom kertoo kirjassa, että hänen oli pakko rauhoittaa vuonna 2014 Euroopan mestaruuden voittaneen Ruuskasen tilanne. Ympärillä alkoi olla liikaa kyselijöitä ja hälinää.

Kahden managerin vuoropuhelu tuo kirjaan kiinnostavan lisän. Aiemmin sponsori­sopimukset oli tehnyt Jarmo Hirvonen, joka toimi muutaman vuoden myös Ruuskasen valmentajana. Hirvosen tekemät sponsorisopimukset joko purettiin tai neuvoteltiin uudestaan.

Kirjan mukaan pahimmillaan Hirvosen sopimukset maksoivat käytännössä Ruuskaselle enemmän kuin hän sai niistä.

Yksi monimutkaisimmista purettavista oli englanninkielinen sopimus norjalaisperäisen lisäravintoyrityksen kanssa. Periaatteessa se omisti Ruuskasen kaikki oikeudet.

Sopimuksen mukaan olisi urheilijan oma vika, jos hän tuotteita nautittuaan kuolisi tai niitä käyttäessään nauttisi tietämättään dopingaineita. Se olisi tarkoittanut Ruuskasen urheilu-uran loppua. Lisäksi mahdolliset ristiriitatilanteet ratkaistaisiin Norjan lain mukaan.

Sopimuksen purkaminen vaati aikamoista vääntöä, eikä kaikista muistakaan päästy eroon ilman ongelmia. Sopimuksen seurauksena markkinoille ilmaantui myös luvatta Ruuskasen nimellä markkinoituja tuotteita. Sotku ei koskaan vuotanut julkisuuteen.

Sopimuksen tehnyt Jarmo Hirvonen näkee kirjassa asian eri tavalla.

”Ei se mitenkään karannut käsistä”, Hirvonen sanoo.

Taloudellisesti Ruuskanen ei jäänyt urheilu-uran jälkeen tyhjän päälle. Urheilulla ansaittu varallisuus ja tulot on sijoitettu eri kohteisiin.

”Minun luonne ei anna rahastaa mistään!” Ruuskanen sanoo kirjassa, jossa hän kiistää jatkaneensa monien loukkaantumisten jälkeen uraansa vielä vuodella rahastamisen takia, kuten asiasta kirjoitettiin.

Rätingin paikka kertoo myös keihäänheittäjän nurjasta puolesta. Kilpauraan mahtui huippuhetkien rinnalla tuskastuttavan paljon loukkaantumisia, joista kaikista ei huudeltu. Se ei ollut Ruuskasen tapaista.

Uransa alussa Ruuskanen oli asettanut tavoitteekseen olympiavoiton. Kisapaikalla hän pääsi yrittämään sitä kahdesti: Lontoossa 2012 ja Riossa 2016.

Lontoossa Ruuskanen heitti pronssia. Se kirkastui myöhemmin ukrainalaisen heittäjän dopingkäryn jälkeen hopeaksi, jonka Ruuskanen sai vasta Lahden MM-hiihdoissa 2017.

Rion olympiavuonna 2016 Ruuskanen rikkoi selkälihaksensa heinäkuussa EM-kisoissa Amsterdamissa, jossa hän heitti vaivaisena pronssia. Paluumatkalla Amsterdamista Ruuskanen sai ruokamyrkytyksen ja joutui Suomessa tiputukseen.

Rioon lähdettiin riskillä. Amsterdamin kolmannen kierroksen heiton ja Rion ensimmäisen karsintaheiton välillä Ruuskanen ei heittänyt yhtään täysvauhtista heittoa.

Ennen Rion olympiafinaalia Ruuskaseen iski vielä vanha tuttu vainooja: nivunen kipeytyi. Nivusen uudesta kipeytymisestä ei kerrottu julkisuuteen kisan jälkeenkään, kun Ruuskanen oli sinnitellyt kuudenneksi.

Dohan MM-kisoihin vuonna 2019 Ruuskanen valmistautui valmentajansa Jyrki Blomin kanssa huippukunnossa. Kisa meni kuitenkin käytännössä piloille jo harjoituskentällä, kun Ruuskasen tukijalan polvesta petti hermotus.

Olympiakullasta Ruuskanen jaksoi silti unelmoida loppuun asti. Ensi alkuun oli helpotus, että pandemia siirsi Tokion olympiakisoja vuodella. Ruuskanen ehti jonkinlaiseen heittokuntoon mutta jäi viidennen kerran arvokisoissa varamieheksi.

Ruuskanen olisi lopulta päässyt varamiehen paikalta Oliver Helanderin tilalle. Ruuskanen katsoi viisaammaksi, ettei hän lähde sinne tiukalla aikataululla puolikuntoisena.

Spekulaatio kuuluu huippu-urheiluun. Rätingin paikassa manageri Lindblom pohtii, minne Ruuskanen valmentaja Blom ja olisivat voineet yltää yhdessä, jos valmennustyö olisi alkanut pari vuotta aiemmin kuin 2018. Olisiko joitakin vammoja voitu välttää tekniikkaan huolellisemmin keskittyvällä harjoittelulla?

Olympiavoittoakin tärkeämmän palkinnon Ruuskanen ja hänen avopuolisonsa Tuula Moilanen saivat juhannuksena 2021. Perheeseen syntyi tytär Manta.

Oikaisu 26.4. kello 8.18: Ruuskasen avopuolison sukunimi oli jutussa virheellisesti Malinen. Hän on Moilanen.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat