”Antti on kuin kadonnut pikkuveli”

Keihäänheittäjä Antti Ruuskanen ja kirjailija Leena Lehtolainen löysivät toisensa kuin sukulaissielut yhteisessä kirjahankkeessaan. Oikeasti he voivat jopa ollakin sukua toisilleen.

Antti Ruuskanen ja Leena Lehtolainen Urheilumuseon palkintopallilla.

25.4. 2:00 | Päivitetty 25.4. 11:04

Leena Lehtolainen on juuri saanut valmiiksi 34. kirjansa. Tällä kertaa hän hyppää kokonaan uuteen maailmaan: huippu-urheilijan elämäkertaan.

Aiemmin Lehtolainen on ollut mukana tekemässä tietokirjoja työryhmän jäsenenä kahdessa taitoluisteluteoksessa. Parhaiten Lehtolainen tunnetaan Maria Kallio -sarjan dekkareistaan.

”Elämäkerran kirjoittaminen oli todella erilainen kokemus. Ei saa yhtään valehdella, kaiken pitää olla totta. Tausta-aineisto oli valtava, kun romaanissa suurin osa on pään sisällä. Tämä on täysin erilainen kuin muut kirjani”, Lehtolainen sanoo tiistaina ilmestyvästä keihäänheittäjä Antti Ruuskasen elämäkerrasta Rätingin paikka (Tammi).

Kirja-arvostelun voi lukea täältä.

”Leena toimii varamummona.”

Loppu­tuloksen perusteella dekkaristin ja viime vuonna uransa lopettaneen huippu­keihään­heittäjän kemiat kohtaavat hyvin. HS:n yhteis­haastattelussa herja lentää ja huumori kukkii.

”Antti on kuin kadonnut pikkuveli”, Lehtolainen, 58, sanoo.

”Leena toimii varamummona. Saa humputtaa Mantaa, kun tulee käymään. Tanssia ja laulaa”, Ruuskanen, 38, kertoo.

Ruuskasen perheen Manta-tytär syntyi juhannuksen aikoihin vuonna 2021. Manta on isän silmäterä ja kaikki kaikessa.

”Lapsen syntymä ei ole itsestäänselvyys. Haluan antaa aikaa tytölleni, että hän oppii tuntemaan isänsä eikä postimiestä”, Ruuskanen velmuilee savolaiseen tapaansa.

Ruuskasen ja Lehtolaisen yhteistyö alkoi jo vuonna 2018. Lehtolainen kertoo seuranneensa Ruuskasen uraa pitkään. Hän luki Ruuskasesta kaiken ja katsoi heittoja videolta.

”Olen koko elämäni seurannut keihäänheittoa ja ollut siitä kiinnostunut, kuten muustakin urheilusta. Kotonani hiihdettiin, juostiin ja yleisurheiltiin”, Vesannolla Pohjois-Savossa syntynyt Lehtolainen sanoo.

Ruuskanen törmäsi Lehtolaisen nimeen ensi kerran tv-mainoksissa, joissa mainostettiin Lehtolaisen uutta romaania.

Kolmannessa rikosromaanissaan Kuparisydän (1995) Lehtolainen käsitteli keihäänheittoa.

”Livenä tapasimme vasta 2018 Puijon Majalla. Jyrki [Ruuskasen valmentaja Jyrki Blom] tunsi Leenan jo kauemmalta ajalta. En vielä silloin uskaltanut polkaista kirjaprojektia käyntiin, mutta Leena on ollut sieltä asti jollain tavalla mukana”, Ruuskanen kertoo.

Kaksikko kertoo tehneensä ensin selviksi pelisäännöt siitä, mitä kirjoitetaan ja millä tavalla.

”Oli tiettyjä salassapitovelvoitteisia asioita, joista ei voitu kirjoittaa enempää kuin mitä kirjassa on kirjoitettu. Ei haluttu loukata ketään. Halusin tuoda esiin toisia näkökantoja ja ristiriitojakin”, Lehtolainen sanoo.

Kun vauhtiin päästiin, tekstiä alkoi syntyä. Lehtolainen haastatteli kirjaa varten valtavan määrän ihmisiä. Ruuskasta hän kiittää hyvästä muistista.

”Antti on synnynnäinen tarinankertoja. Luotin, että Antti ja hänen taustajoukkonsa korjaavat, jos kirjoitan ihan höpöjä”, Lehtolainen sanoo.

”Veljeni on vielä parempi tarinankertoja kuin minä, eikä äitinikään ole mykkähiihtäjä. Oli mukava lukea muiden kommentteja itsestäni. Hyvä, että esiin tuotiin muitakin puoliani, määrätietoisuutta ja ärtyisyyttä. Leenalla on asiantuntevuutta, ja hän on ollut kannustamassa”, Ruuskanen kertoo.

”Antti on ikään kuin oman kylän poika.”

Antti Ruuskanen sanoo, ettei hän ole koskaan ollut erityisesti lukumiehiä. Leena Lehtolaisen tuotantoon hän tutustui yhteisen kirjaprojektin aikana. Kaksikon takana on Urheilumuseon näyttelyyn kuuluva keihäskokoelma.

Isältään Lehtolainen kertoo oppineensa sen, että urheilijaa pitää aina kannustaa. Samaa asennetta hän kertoo noudattaneensa Ruuskasen elämäkerturina.

Isänsä kanssa Lehtolainen kävi vuonna 1980 katsomassa myös Moskovan kesä­olympialaisia. Hän oli silloin 16-vuotias.

Pakettimatkaan ei kuulunut pääsylippuja kuuluisaan keihäänheittokisaan, jonka jälkeen selvisi, että stadionin portteja availtiin aina neuvostoliittolaisten heittovuorolla. Isännät ottivatkin kaksoisvoiton.

Ruuskasta vuoteen 2010 asti valmentanut Antero Puranen sijoittui Moskovassa viidenneksi ja ihmetteli, miksi Neuvostoliiton heittäjille osuivat aina edulliset tuulivirtaukset.

Oman isänsä Lehtolainen muistaa kannustaneen Moskovassa ainakin mongolialaista nyrkkeilijää.

”Isä huusi, että hyvä mongooli, lyö sitä!”

Lehtolaisen suku on lähtöisin samasta paikasta kuin Ruuskanen, Pielavedeltä Laukkalan kylältä.

”Antti on ikään kuin oman kylän poika. Minulla on teoria, että olemme jotain sukua keskenämme. Tarkkaa sukuselvitystä ei ole tehty.”

Pielavedeltä on lähtöisin muitakin keihäänheittäjiä. Ennen Ruuskasta Pielaveden keihäänheittoennätys oli Juha Laukkasen nimissä.

Mahdollista on, että Ruuskanen ja Laukkanenkin ovat jotain sukua keskenään.

”Juhan isän Sampsa-veli sanoi aikanaan, että Antista tulee hyvä keihäänheittäjä, kun se on puoliksi Laukkanen”, Ruuskanen muistaa.

Tyttären syntymä on myös yksi syy, miksi Ruuskanen ei ole lähtenyt samalla tavalla valmennushommiin kuin uransa aiemmin lopettanut Tero Pitkämäki.

”Minulla ei ole vielä paloa tai halua alkaa valmentaa. Uskon, että se syttyy jossain vaiheessa”, Ruuskanen sanoo.

Talvella Ruuskanen ja Pitkämäki löivät hynttyyt yhteen ja perustivat Pitkämäki & Ruuskanen Forest oy:n, jonka toimialana on helikopterilannoitus ja koneellinen puunkorjuu.

”Nyt on käännetty uusi lehti tulevaisuuteen. On kysymysmerkki, mitä se tulee olemaan. Hyvä, että kirjaan saatiin tehtyä urheilu-ura päätökseen asti”, metsäyhtiön toimitusjohtaja Ruuskanen sanoo.

Entä Lehtolainen – joko mielessä polttelee seuraava tietokirja tai elämäkerta?

”Seuraavassa viisivuotissuunnitelmassani sitä ei ole. Antin tarinaa kirjoittaessa tapasin tosi hienoja persoonia, jotka ottivat minut avosylin vastaan”, Lehtolainen sanoo.

”Niin, olihan se niin rankka reissu minun kanssani. Keihäänheittoporukoista Leena saa kirjoihinsa paljon uusia henkilöitä”, Ruuskanen sanoo.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat