Onni käänsi karmaisevalla tavalla selkänsä TPS:lle ja palkitsi Tapparan

Kiekon loppuottelusarja siirtyi Tapparan komentoon voitoin 2–0.

Tapparan Austin Brady ja TPS:n Markus Nurmi väänsivät maalin edessä.

23.4. 20:10

Turku

Onni tarjosi karmaisevalla tavalla taka­puoltaan Turun Pallo­seuralle jää­kiekon toisessa loppu­ottelussa. Tappara voitti jatko­erässä 2–1, kun kiekko painui maaliin TPS:n puolustajan Ruben Rafkinin luistimesta.

Tätä TPS ei olisi ansainnut, mutta tämäkin kuuluu lajiin. Charles Bertrand sai maalin nimiinsä vain syöttämällä maalille.

Siitä voi kiistellä vaikka varhaiseen kevätaamuun asti, mikä on jääkiekon loppuottelusarjan tärkein peli.

Kakkospeli ja Tapparan voitto oli sellainen yhdistelmä, ettei TPS olisi voinut toivoa pahempaa. Palloseura hävisi kotonaan kohtalokkaasti ja kohtalokkaalla tavalla.

Tappara johtaa vasta 2–0, ja nyt sillä on yhtä aikaa kotietu ja ensimmäinen vierasvoitto. Mestarisuosikit ottivat tuplaedun.

Kevään finaaleja voi olla jäljellä vielä viisi peliä, mutta TPS:lle se tarkoittaa, että heidän täytyisi voittaa noista viidestä pelistä neljä. Urakka kuulostaa ja tuntuu aivan mahdottomalta, vaikka usko elää TPS-leirissä.

Ehkä tämä tappio jopa vahvisti uskoa.

Ei niin, ettei 0–2-tappiolta olisi sarjoja kääntynyt, mutta nyt puhutaan Tapparasta, sitkeyden, nöyryyden ja taistelutahdon perikuvasta.

Keväällä vuonna 2017 oli käänteinen tilanne. KalPa johti loppuotteluita 2–0, mutta sekään ei riittänyt. Tappara vei neljän suoran ja Suomen mestaruuden. Sellainen Tappara usein on. Se nousee pinnalle, vaikka välillä olisi vaikeaa.

Voittaa Tappara neljä kertaa viidestä pelistä tarkoittaisi, että TPS veisi 80 prosenttia jäljellä olevista otteluista. Mieletön lukema.

Tappara tuli lähes täyteen ja poikkeuksellisen äänekkääseen Turkuhalliin sellaisilla isännän otteilla, ettei voinut millään uskoa TPS:n olevan kotijoukkue.

Jokaiselle katsojalle oli sentään jaettu valkoinen paita, jota heiluttaa ja kyllä paidat tuulettivatkin ilmaa pelaajaesittelyiden alla, kun tunnelma nousi korkealle kattoon. Edes katsojista ei ollut ottelun suunnan muuttajiksi.

Turkuhallia on joskus viime vuosina moitittu kalseaksi paikaksi. Kukaan ei puhunut kalseudesta tai etäisyyksistä Saku Koivun suurina TPS-vuosina 1990-luvun puolivälissä tai silloin, kun TPS pelasi miltei väkivaltaisia finaaleja HIFK:ta vastaan vuonna 1999. Nyt aletaan olla vähintään samalla melutasolla, ellei jopa vähän yli.

Tästä eteenpäin TPS kaipaa tuekseen vähintään onnea kovaäänisen musiikin lisäksi.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat