Valmentaja Hannu Vappula auttaa Tessa Kakkosta kohti kesän arvokisoja.

Elämäntapataistelija

Ylikersantti Tessa Kakkonen on thainyrkkeilyn moninkertainen maailmanmestari ja ammattisotilas.


8.5. 2:00 | Päivitetty 8.5. 13:14

Jalat polkevat kuntopyörää vanhan tehdashallin uumenissa. ”Aika!” huudahtaa valmentaja. Sitten tutut verryttelyliikkeet salin päästä päähän. Käsien heiluttelut, lantion kierrot, pysäytyspotkut ja kyynärpäälyönnit ilmaan. ”Aika!”

Kun lämmittelyt on tehty, thainyrkkeilijä Tessa Kakkonen solmii käsisiteet ja valmentaja Hannu Vappula auttaa hänelle hanskat käteen. Pian kehässä kuuluu pistehanskojen pauke, johon sekoittuvat valmentajan huudahdukset.

Muutaman erän jälkeen valmentaja huohottaa ja hikoilee, mutta Kakkosen posket eivät edes punoita. Thainyrkkeily vaatii äärimmäisen kovaa kuntoa, ja sellaista lajin moninkertaiselta arvokisavoittajalta löytyy.

”Mietin heti, että tämä on minun lajini.”

Hannu Vappula ja Tessa Kakkonen treenaavat.

Myös työpaikan vuosittaisissa kuntotesteissä tulokset ovat olleet aina erinomaiset. Kakkonen työskentelee Puolustusvoimissa Kaartin jääkärirykmentissä Helsingissä.

”Kyllä minä joka vuosi vähintään vaaditun 2 800 metriä Cooperissa juoksen. Lihaskuntotesteihin kuuluvat punnerrukset, kyykyt ja vatsat. Lisäksi on taakan kantamista, jossa kuljetaan niin, että molemmissa käsissä on 20 kilon kahvakuulat.”

Ylikersantti ei avaa työnkuvaansa tarkemmin, mutta kuntotestien vaatimustasosta voi ehkä päätellä, että Kakkonen tuskin istuu toimistohommissa.

Nyt 29-vuotias thainyrkkeilijä valmistautuu kamppailulajien olympialaisiksikin kutsuttuihin World Games -kisoihin, jotka järjestetään heinäkuussa Yhdysvalloissa.

Neljän vuoden välein järjestettävään ei-olympialajien suurtapahtumaan kutsutaan lajiensa parhaat urheilijat. Naisten 48 kilon sarjassa otteleva Kakkonen on lajinsa ainoa suomalaisedustaja kisoissa.

Lapsuudessaan Kakkonen leikki ja tappeli paljon poikien kanssa ja oli vilkas tapaus jo pienenä. Ensimmäiset urheiluharrastukset olivat vanhempien valitsemia: tanssia, telinevoimistelua, ratsastusta ja yleisurheilua.

Tavanomaiset lajit alkoivat kuitenkin kyllästyttää, ja 15-vuotiaana Kakkonen halusi aloittaa jonkin kamppailulajin. Hän kävi tutustumassa esimerkiksi judoon ja karateen.

Thainyrkkeilysalilla Kakkonen tiesi olevansa oikeassa paikassa, lajin brutaalius teki vaikutuksen.

”Minua viehätti, kun se oli niin fyysisen näköistä ja kaikki tekniikat tehdään täysillä. Mietin heti, että tämä on minun lajini.”

Thainyrkkeilyssä lyödään ja potkitaan, siihen kuuluvat myös kyynärpäälyönnit, polvipotkut ja pystypaini. Tekniikoissa arvostetaan vahvoja osumia, sellaisia, jotka oikeasti satuttavat vastustajaa.

”Monissa kamppailulajeissa harjoitellaan ilmaan varjotekniikoita. Esimerkiksi karatessa kerrottiin, että siellä ei alkuun kosketa lainkaan vastustajaan. Thainyrkkeily on täyskontaktilaji, siinä pääsi nopeasti sparraamaan.”

Pian alkeiskurssin jälkeen Kakkonen jo kyseli, koska pääsisi ottelemaan.

”Minua ei häiritse armeijan hierarkia, se pikemminkin selkeyttää asioita.”

Tessa Kakkonen harjoittelee monipuolisesti tekniikoita. Sivulajina on nyrkkeily, jossa hän myös kisaa.

Tessa Kakkonen saa kisareissuille urheilukomennuksen.

Thainyrkkeily poikkesi vanhempien aiemmin päättämistä lajivalinnoista, mutta vanhemmat tukivat nuorta kamppailijaa valinnassaan ja kuskasivat häntä Nastolasta Lahteen harjoituksiin joka ilta aina siihen asti, kun Kakkonen sai ajokortin.

Laji ja kisaaminen kulkivat mukana, kun Kakkonen yläasteen jälkeen kouluttautui liikuntaneuvojaksi Vierumäen urheiluopistossa. Sitten hän lähti Vekaranjärvelle varusmiespalvelukseen vuodeksi.

Kakkoselle on lapsesta asti ollut selvää, että hän haluaa armeijaan.

”Olin lapsena myös partiossa, tykkään metsässä rämpimisestä ja ulkona olemisesta.”

Varusmiespalveluksen jälkeen Kakkonen jäi vielä vuodeksi Vekaranjärvelle sopimussotilaaksi. Sen jälkeen hän teki kaksi vuotta liikunta-alan töitä todetakseen, ettei asiakaspalvelu oikein ole hänen juttunsa.

Kakkonen kaipasi armeijan samanhenkistä porukkaa ja ”tekemisen meininkiä”. Hän haki takaisin Puolustusvoimiin. Kaartin jääkärirykmentissä Santahaminassa Kakkonen on ollut nyt kolme vuotta.

Myös armeijan hierarkia sopii Kakkoselle.

”Minua ei häiritse armeijan hierarkia, se pikemminkin selkeyttää asioita.”

Puolustusvoimat tukee urheilu-uraa monin tavoin. Sotilaan pitää huolehtia kunnostaan, joten työajalla saa treenata kolme tuntia viikossa. Santahaminassa on yksi sisäkuntosali, useita ulkokuntosaleja, pururata, nyrkkeilykehä ja harjoituskavereita.

”Töissä on painijoita ja nyrkkeilijöitä, voin käydä heidän kanssaan treenaamassa.”

Kun on normaali viikko, Kakkonen käy työpäivän jälkeen thainyrkkeily- tai nyrkkeilytreeneissä joko Helsinki Thaiboxing Clubilla tai Helsingin Tarmolla. Vapaapäivinä hän ajaa Lahteen harjoittelemaan kotisalilleen Lahti Thaiboxing Clubille.

Sen lisäksi viikkoon kuuluu kolme lenkkiä ja kaksi punttia, ne hän ehtii välillä tehdä työaikana.

Ja jos ei silloin ehdi, niihin pääsee hyvin työajan jälkeen. Kakkonen asuu Santahaminassa virkasuhdeasunnossa, ja alueen liikuntamahdollisuudet ovat vapaassa käytössä.

Sotilaan pitää huolehtia kunnostaan, joten työajalla saa treenata kolme tuntia viikossa.

”Työnantaja suhtautuu hyvin.”

Monet töissä käyvät urheilijat käyttävät yleensä lomapäiviään tai pyytävät palkatonta vapaata kisamatkoja varten, mutta Puolustusvoimissa urheilua ei väheksytä.

”Työnantaja suhtautuu hyvin. Kisareissuihin saan urheilukomennusta. Kahtena vuonna olen myös saanut vuoden urheilija -stipendin.”

Mutta silloin kun on paljon sotaharjoituksia, omista treeneistä on joustettava.

”Kun ollaan useita päiviä putkeen sotaharjoituksissa vähällä unella ja syödään kun ehditään, palautuminen ja treeni kärsivät.”

Sen verran innokas harjoittelija Kakkonen kuitenkin on, että pakkaa toiveikkaana lenkkarit mukaan sotaharjoituksiin.

”Jos pääsisi lenkille jossain välissä. Mutta harjoitukset ovat aika fyysisiä, ei siellä kunto pääse rupsahtamaan, vaikkei lenkille ehtisikään.”

Venäjän hyökättyä Ukrainaan Kakkonen on seurannut päivittäin uutisia. Utelut siitä, miten muuten tilanne on vaikuttanut hänen elämäänsä, sotilas sivuuttaa jämptisti.

”Seuraava kysymys.”

Vaikka Kakkosella on jo maailmanmestaruuksia ja muita meriittejä, tavoitteita riittää. Ammattilaisottelut kiinnostavat, unelmana on otella legendaarisella Lumpini-areenalla Thaimaassa. Vasta hiljattain perinteisen stadionin kehään ovat päässeet myös naiset.

Kun sääri- ja kyynärpääsuojat sekä kypärä riisutaan ja hanskatkin vaihdetaan pienempiin, lajin brutaali mutta toisaalta myös taktinen puoli pääsee kunnolla esiin.

”Ammattilaisotteluissa pitää miettiä tarkemmin, mitä tekee, siinä saa enemmän tuhoa aikaan.”

Ja tuhoisia osumia hän on vastustajilleen jaellutkin.

”Kerran Thaimaassa potkaisin vastustajaa päähän ensimmäisessä erässä, ja hän tipahti siihen. Toisella kertaa vastustajalta irtosi etuhampaat, kun tein kyynärpään. Valmentaja maksoi sitten ottelupalkkiostani, että hän pääsi hammaslääkäriin.”

”En jaksa sellaista, että menen jollekin etelänlomalle, jossa lötkötetään rannalla.”

Tessa on kuvattu työ- ja asuinpaikassaan Santahaminassa.

Taka-askelia Kakkonen ei kehässä mielellään ota. Hän vie vastustajalta tilan, painostaa köysiin ja nauttii lähietäisyyksillä ottelemisesta. Välillä tuomari on joutunut keskeyttämään ottelun, kun vastustaja ei kykene suojaamaan itseään.

Kakkonen ei ole 14-vuotisen uransa aikana kärsinyt itse kovin tuhoisista osumista tai tyrmäyksistä. Haavoja on tullut, ja viime vuoden MM-kisoissa hän sijoittui pettymyksekseen pronssille, kun vasemmasta kädestä ja niskasta yllättäen lähtivät voimat.

”Vasen käsi ei toiminut, ukrainalainen vastustaja nappasi niskoista kiinni ja kiskoi alas. En pystynyt vastustamaan ja hävisin matsin. Päästyäni Suomeen niskassa todettiin välilevynpullistuma.”

Koronavuodet ja viime talven välilevynpullistuma vaikuttivat siihen, että Kakkonen on joutunut vaihtamaan lomasuunnitelmia. Normaalisti Kakkonen on käyttänyt vuosilomansa Thaimaassa. Siellä hän on elänyt paikallisella thainyrkkeilysalilla.

”Saan ruuan, asumisen ja treenin ilmaiseksi, ja sikäläinen valmentaja saa ottelupalkkioni.”

Ammattisotilaan loma kuluu siis seuraavanlaisesti: Aamukuudelta lähdetään kymmenen kilometrin lenkille, jonka jälkeen treenataan puolitoista tuntia. Iltapäivällä ovat toiset, noin kahden tunnin treenit. Välillä otellaan ammattilaissäännöin thaimaalaisilla stadioneilla.

Treenisali on ulkona katoksen alla. Aamulenkillä on vielä viileä juosta, mutta iltapäivän harjoitukset hikoillaan noin 30 asteen lämmössä.

Lapsuuden monipuolinen urheilutausta varmaan auttaa kestämään moista lomailua, mutta eikö se pidemmän päälle rasita?

”En jaksa sellaista, että menen jollekin etelänlomalle, jossa lötkötetään rannalla. Tarvitsen tekemistä. Lomat menevät joko treenatessa tai vaeltamassa.”

Työporukassa moni viihtyy taistelutaitojen äärellä myös vapaa-aikana. Puolustusvoimat selkeästi kiinnostaa kamppailuhenkisiä ihmisiä.

”Taitaa se vähän niin olla, se on sellainen elämäntapa.”

Tessa Kakkonen

■ Thainyrkkeilijä, sivulajina myös nyrkkeily

■ Amatöörien MM-kultaa vuosina 2016 ja 2019, EM-kultaa vuosina 2013 ja 2016, ammattilaisten Euroopan mestaruus 2021

■ Asuu ja työskentelee Puolustusvoimissa Kaartin jääkärirykmentissä Helsingissä

■ Sotilasarvoltaan ylikersantti

■ Palkittiin vuoden aliupseeriurheilijana 2021

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat