Asiantuntija kertoo, miten on mahdollista hypätä lento­koneesta toiseen kilometrien korkeudessa: ”Pyörivän propellin lähelle ei tietysti kannata mennä"

Yhdysvaltalaisten serkusten yritys vaihtaa lentokoneita ilmassa osoitti, että mahdottomana pidetyn raja siirtyy jatkuvasti. ”Kaikki tämän kokoluokan jutut ovat isoja wau-hommia”, laskuvarjohyppäämisen ja vapaapudotuksen ammattilainen Mauri Väistö sanoo.

Mauri Väistölle vapaapudotukseen liittyvät temput ovat varsin tuttuja. Joskus on esimerkiksi tullut täytettyä Lottoa hieman erilaisessa ympäristössä.

27.4. 2:00 | Päivitetty 27.4. 14:03

Toimintaelokuvien hurjimmiltakin näyttävistä stunteista on tulossa totta, ja mahdollisen ja mahdottoman välistä rajaa siirretään jatkuvasti kauemmaksi.

Tällaisilta ajatuksilta oli vaikea välttyä, kun katsoi yhdysvaltalaisserkusten Luke Aikinsin ja Andy Farringtonin yritystä vaihtaa koneita ilmassa eli hypätä liikkuvasta lentokoneesta toiseen liikkuvaan lentokoneeseen.

Kaksikko ei onnistunut tekemään taitolentohistoriaa, koska vain Aikinsin onnistui päästä Farringtonin koneeseen ja laskeutua sillä. Farrington joutui turvautumaan laskuvarjoonsa.

Mahdollista koneesta toiseen hyppääminen kuitenkin on. Suomalainen asiantuntija kertoo, miten temppu onnistuu ja missä piilevät isoimmat riskit.

Ajatus koneiden vaihtamisesta ilmassa kuulostaa pähkähullulta ainakin maallikon korvin. Lajia paremmin tuntevalla suhtautuminen on sen sijaan huomattavasti maltillisempi.

Mauri Väistö, 43, on laskuvarjohyppäämisen ja vapaapudotuksen ammattilainen. Hyppyjä lentokoneesta on kertynyt 22 vuodessa yli 4 500, ja määrä kasvaa edelleen. Hänen mukaansa temppu ”ei tunnu ihan järjen vastaiselta”.

”Kyllähän se tietysti vaikeaa on ja vaatii mielettömän määrän valmistelua, kun ei tällaista ole tehty aikaisemmin. Mutta kun kuulin ensimmäisen kerran tästä, se ei vaikuttanut lainkaan mahdottomalta ajatukselta”, Väistö toteaa.

”En kehtaa kuitenkaan sanoa, että pystyisin itse tekemään saman.”

”Ehkä jotain kertoo, että on Red Bull -tyyppisiä hommia. Täytyy olla valtava koneisto, rahaa ja osaamista ympärillä. Ei ihan tästä vaan lähdetä kokeilemaan.”

Avainasemassa tempussa on lentokoneen käyttäytyminen ilmassa. Putoamisnopeuden ja -suunnan tulee olla oikeita. Vauhtia pitäisi olla 200–220 kilometriä tunnissa eli hyppääjän vapaapudotusnopeuden verran, ja putoamisen tulisi olla mahdollisimman kohtisuora.

Aikinsilla ja Farringtonilla juuri tämä kohta meni pieleen.

Molempiin koneisiin oli rakennettu ”ilmajarrut”, joiden oli tarkoitus pitää kone mahdollisimman vakaana putoamisen ajan. Aikinsin jättämä kone alkoi kuitenkin pyöriä spiraalimaisesti, eikä Farrington päässyt kyytiin.

”Jos koneen saa putoamaan oikeaa vauhtia, hyppääjän on aika hyvin mahdollista mukautua koneen nopeuteen.”

Väistö arvioi, että koneen lähelle pääseminen onnistuisi sellaisilta hyppääjiltä, joilla on riittävästi kokemusta vapaapudotuksesta. Kuten monessa muussakin lajissa, viimeiset metrit ovat kuitenkin ne vaikeimmat.

”Koneeseen törmääminen on isoin riski, ja pyörivän propellin lähelle ei tietysti kannata mennä.”

”Muuten hypyn puolesta kyseessä on tavallinen laskuvarjohyppy. Jos ei päädytä koneeseen, avataan laskuvarjo.”

Vaikka kokeneet hyppääjät pystyvät hallitsemaan kehonsa ilmassa ja liikkumaan sivusuunnassakin hyvin, koneen aiheuttaman turbulenssin voimakkuutta on vaikea arvioida.

”Vauhdit ovat niin kovia, että törmääminen ja sen aiheuttamat ongelmat pitää ottaa huomioon. Jos koneeseen sisään meneminen ei onnistukaan kovin hyvin, on riski, että esimerkiksi selässä oleva laskuvarjo vaurioituu.”

”Riskinä on myös tajunnan menetys, jos törmää koneeseen. Se ei välttämättä ole kohtalokasta, jos varavarjo on asetettu aukeamaan automaattisesti tietyssä korkeudessa.”

Kysymysmerkkejä siis riittää, ja aina voi mennä jotain pieleen, kuten Aikinsin ja Farringtonin yritys osoitti. Ei siis ihme, että temppu oli Väistön mukaan lajin harrastajillekin iso juttu.

”Vaikka on lajissa sisällä ja ymmärrystä tempusta, ei se poista wau-efektiä.”

Väistön omissa kirjoissa kovempiakin on silti tehty. Hän nostaa esiin erityisesti itävaltalaisen Felix Baumgartnerin hypyn avaruuden rajalta, siipipuvulla lentokoneen sisään lentämisen ja ilman varjoa tehtävät hypyt.

”On vaikea vertailla temppuja, kun kaikki ovat niin erilaisia. Kaikki tämän kokoluokan jutut ovat isoja wau-hommia. Ovat stuntteja ja samalla pioneeritoimintaa. Tehdään juttuja, joita kukaan ei ole aikaisemmin tehnyt.”

Mauri Väistö on katsonut Helsinkiä joskus hieman erilaisesta perspektiivistä ja osaa arvostaa alan hurjimpia temppuja.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat