Kaksi merkittävää koripallouraa saa perjantaina yhteisen päätöksen, kun Susijengin Petteri Koponen ja Shawn Huff lopettavat seurajoukkueuransa Korisliigan pronssiotteluun. Kuvassa kaksikko kuvattuna Helsingin Kisahallilla.

Viimeinen hyökkäys – kaksi suurta peliuraa päättyy tänään

Petteri Koponen ja Shawn Huff päättävät pitkät ja menestyksekkäät seurajoukkueuransa perjantaina Töölön kisahallissa. ”Täydellistä olisi, jos olisi tiukka peli ja meillä viimeinen hyökkäys.”


29.4. 2:00 | Päivitetty 29.4. 15:55

Kaksi kunnioitettavaa koripallouraa saavat perjantaina yhteisen päätöksen, kun Susijengin kokeneet luottoratsut Petteri Koponen, 34, ja Shawn Huff, 37, lopettavat seurajoukkueuransa Korisliigan pronssiotteluun.

Helsinki Seagullsin kaksikko yhdisti voimansa täksi kaudeksi ”vielä kerran, pojat” -mentaliteetilla. Seagulls ei yltänyt finaaleihin saakka, mutta kauden viimeisestä ottelusta on tarjolla salvaa noihin haavoihin.

Koponen on jo käsikirjoittanut mielessään, miten kausi – ja molempien miesten liigaurat – ideaalitilanteessa päättyisivät.

”Täydellistä olisi, jos olisi tiukka peli ja meillä viimeinen hyökkäys. Pelaisimme Shawnin kanssa pick and rollin tai pick and popin. Syöttäisin Shawnille, ja hän heittäisi voittokorin”, Koponen maalailee.

Susijengin tehoduo aikoo pelata Korisliiga-kauden jälkeen vielä maajoukkueen paidassa syyskuun EM-kisoissa, mutta sitten urat ovat paketissa.

Koponen ehti kiertää urallaan Italian, Venäjän, Espanjan ja Saksan pääsarjat ennen paluutaan Suomeen.

Huffin ansiolistalta löytyvät Kreikan, Italian, Saksan ja Ranskan liigat.

Shawn Huffin ansiolistalta löytyvät Kreikan, Italian, Saksan ja Ranskan liigat.

Huffin päässä ajatus lopettamisesta kypsyi hiljalleen kolmen viime vuoden aikana. Viime kesänä hän ilmoitti lähipiirilleen päätöksestään.

Huippu-urheilu vaatii ihmiseltä sataprosenttista omistautumista. Huff huomasi, että se alkoi käydä hänelle vaikeammaksi ja vaikeammaksi.

”Koripallo on antanut minulle niin paljon, että en halua tavallaan huijata lajia niin, että en antaisi sitä samaa takaisin”, hän sanoo.

Huffin kohdalla pronssiottelussa on mukana kaunista symboliikkaa, sillä hän pääsee pelaamaan viimeisen pelinsä Joensuun Katajaa vastaan. Seuraa, jossa hänen isänsä Leon Huff pelasi muuttaessaan Suomeen.

Lisäksi pelipaikka on Torpan Poikien kasvatille erityinen.

”Olen iloinen siitä, että saan lopettaa urani Kisahallissa, mistä kaikki lähti aikanaan pienenä poikana liikkeelle.”

Susijengin tähtikaksikosta kasvoi vuosien saatossa hyviä ystäviä. Huff ja Koponen ovat persoonina täysin eri puusta veistettyjä, mutta löysivät pukukopissa aina yhteisen sävelen.

”Ei ole varmaan sattumaa, että omatkin parhaat pelit ovat osuneet kohdalle juuri silloin, kun olen pelannut Petterin kanssa”, Huff kehuu.

”Petteri on todella hauska kaveri. Hän sanoo kaikki asiat aina suoraan, hyvässä ja pahassa. Vitsit myös.”

Koponen tunnistaa itsestään joukkuekaverinsa mainitseman piirteen. Hän ei ihmettele, miksi juuri Huff on Susijengin monivuotinen kapteeni.

”Shawn ottaa kaikki aina huomioon, kun itse välillä töksäyttelen ja heitän läppää suoraankin. Shawn varmasti miettii tarkemmin, mitä suustaan päästää”, Koponen myöntää huvittuneena.

Petteri Koponen on jo käsikirjoittanut mielessään, miten kausi – ja molempien miesten liigaurat – ideaalitilanteessa päättyisivät.

Nuoruusvuosinaan Koponen joutui useammin itse pilailijoiden tikun nokkaan. Hän kertoo olleensa liian sinisilmäinen, minkä myös Huff allekirjoittaa.

Maajoukkueen kokeneempaan kaartiin kuuluneet Teemu Rannikko ja Juha Sten vedättivät Koposta aikanaan pitkän kaavan kautta, kun tämä oli joukkueen mukana kesän leirityksessä.

Jekku alkoi peräti kolme kuukautta etukäteen.

”He sanoivat kesän alussa, että lähdetään viimeisen pelin jälkeen sukeltamaan. Kesän aikana siitä aina välillä puhuttiin. Viimeisen pelin jälkeen oltiin sitten jossain juhlimassa, ja jätkät kysyi, että ’Petsku, miksi et ota olutta tai mitään?’ Sanoin, että mehän mennään aamulla sukeltamaan. Teemu ja Juppe repesivät täysin, että ’ei me olla Petsku mihinkään menossa’.”

Nyt kun ura on tulossa päätökseensä, sukellusreissulle voisi olla kysyntää – vanhojen hyvien aikojen kunniaksi.

”Ehkä se pitää laittaa asialistalle, että päästään herrojen kanssa joskus sukeltamaan”, Koponen nauraa.

Vedessä pulikointi tekisi konkaripelaajien keholle muutenkin hyvää, sillä he kertovat kropan olleen viimeiset vuodet jo todella kovilla. 34- ja 37-vuotiaille kaksimetrisille miehille parketilla ravaaminen on rajua touhua.

”Onhan se raskasta. Jokainen huippu-urheilija sanoo, että huippu-urheilu ei ole terveiden hommaa. On paljon loukkaantumisia ja kolotuksia. Kroppa työnnetään ihan äärirajoille", sanoo Huff ja kiittelee samalla Seagullsin fysioterapeutteja.

Koponen muistaa maanneensa hierojan käsittelyssä Huffin kanssa lukemattomia kertoja.

”Kyllä siellä on ollut välillä mies pöydällä, ja minä ehkä jopa enemmän kuin Shawn. Hän on mielestäni vielä ihan hyvässä kunnossa. Vaikka Shawn on mua pari vuotta vanhempi, niin musta tuntuu, että mun kroppa on ainakin vanhempi kuin Shawnilla”, Koponen heittää.

Koponen muistelee kiitollisena omien juniorivuosiensa valmentajia.

Kumpikaan pelaajista ei olisi koskaan yltänyt huipulle ilman seurojen hierojia, huoltajia ja muita taustajoukkoja – valmentajista puhumattakaan.

Huff suunnittelee jo työskentelevänsä juniorien kanssa uransa jälkeen. Juuri nuorissa pelaajissa piilee Suomi-koripallon tulevaisuus – kukapa heitä olisi parempi henkilö ohjaamaan.

Koponen ei ole moista aluevaltausta suunnitellut, mutta muistelee kiitollisena omien juniorivuosiensa valmentajia. Hänen ensimmäinen valmentajansa nappulaliigassa oli Pekka Hartikainen, jonka opit ovat kantaneet tähän päivään saakka.

Kaikki opit eivät olleet pelillisiäkään, vaan myös nuoren pelaajan asenne parantui Hartikaisen ohjeistuksella.

”Välillä kun peli ei sujunut, niin mulla alkoi mökötys tai muiden syyttely. Pekka sanoi, että mulla oli tapana sanoa ’mutku, mutku’. Jossain pelissä oli aikalisä käynnissä ja olin taas alkamassa selittää jotain, niin Pekka antoi hellän isällisellä otteella vähän fläppitaulusta poskelle”, Koponen muistelee lämmöllä.

Kaunoja ei jäänyt, eikä muitakaan seuraamuksia tullut. Laadukas pelimies sen sijaan tuli.

”Se on onneksi vanhentunut rikos”, valmentaja Hartikainen kuittaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat