Susanna Saapunki jaksoi testimatolla minuutin ja 18 sekuntia pidempään kuin marraskuussa.

Brutaalissa testissä kuuluu töpötellä

Vuorijuoksija Susanna Saapunki puhalsi hurjan tuloksen hapenottotestissä ja kertoi, miksi hänen painonsa on pudonnut lähes kymmenen prosenttia hiihtouran jälkeen.


4.5. 2:00 | Päivitetty 4.5. 16:46

Rovaniemi

”Tämä on brutaalein testi, jonka olen ikinä tehnyt”, entinen maajoukkuehiihtäjä ja nykyinen vuorijuoksija Susanna Saapunki tokaisee – ja kokemuksia erilaisista testeistä on ehtinyt kertyä.

Tilanne Lapin urheiluopiston testihuoneessa Rovaniemellä on jännittävä. Kyse on fyysisestä suorituskyvystä, kestävyys­ominaisuuksista ja etenkin maksimaalisesta hapenottokyvystä, joka voidaan mitata jokaiselta ihmiseltä.

Nyt ruvetaan mittaamaan, miten 29-vuotiaan Saapungin harjoittelu ammattimaisena vuorijuoksijana on onnistunut Pohjois-Italiassa asutun talven aikana.

Hiihtäjänä Saapunki on puhaltanut suhteellisen maksimaalisen hapenoton testissä jopa 82 millilitran lukemia (painokiloa kohden minuutissa). Puhutaan siis samoista numeroista, joita Norjan hiihtohirmun Therese Johaugin kerrotaan mittauttaneen.

Suomessa Saapungin lukemat kuuluvat naisten kaikkien aikojen korkeimpiin. Tosin eri aikoina ja eri testimatoilla tehdyt tulokset eivät ole täysin vertailukelpoisia.

Rapsakka kevätmyräkkä työntää raikasta ilmaa avoimesta ikkunasta sisään, kun Saapunki tekee verryttelyä.

Saapunki ryhtyy tekemään maksimitestiä vuorijuoksijoiden käyttämän sapluunan mukaan. Testimaton nousukulma on koko ajan 12,5 prosenttia eli noin seitsemän astetta. Se vastaa käytännössä mäkeä, jossa sadan metrin matkalla noustaan 12,5 metriä pystysuoraan eli vertikaalisesti mitattuna.

Esimerkiksi vuoden 2021 MM-laduilla Saksan Oberstdorfissa paljon puhutun ja arvokisojen mittapuulla poikkeuksellisen kovan Burgstallin nousun keskijyrkkyys oli kymmenen prosenttia.

Myös maantiepyöräilyn maailman ymmärtävät osaavat hahmottaa, että 12,5 prosenttia tarkoittaa todella kovaa nousua, kun sitä ajetaan esimerkiksi puoli tuntia.

”Se on sellaista töpöttämistä.”

Vuorijuoksijan hapenottotestissä maton jyrkkyys oli koko ajan 12,5 prosenttia.

Saapungin henkilökohtainen valmentaja ja appiukko Kari Miettunen kertoo ennen testiä, että maton kulma vastaa käytännössä sellaista jyrkkyyttä, jonka Saapunki kohtaa monissa kilpailuissa.

Kun verryttely on suoritettu, Saapunki saa ylleen turvavaljaat ja kasvoilleen hengitysmaskin.

Testissä nopeutta lisätään kahden minuutin välein. Kaksi ensimmäistä nopeutta (5 ja 5,5 kilometriä tunnissa) Saapunki selvittää kävellen.

Kun testaaja nostaa neljän minuutin kävelyn jälkeen nopeuden kuuteen kilometriin tunnissa, Saapunki panee juoksuksi. Askel on matala ja lyhyt, mutta niin kuuluukin.

”Ylämäkijuoksu ei näytä ollenkaan tavalliselta juoksemiselta, koska askeleen pitää olla mahdollisimman lyhyt. Se on sellaista töpöttämistä”, Miettunen selostaa.

”Paahtaa, paahtaa. Keskity, keskity.”

Testi etenee, maton nopeus kiihtyy ja Saapungin syke kohoaa. Miettunen kannustaa ja muistuttaa välillä juoksutekniikasta.

”Rennosti ja rauhallisesti, mahdollisimman rennosti.”

Kun 18 minuuttia on takana, Saapungin syke on 180:n luokkaa. Ventilaatio ja hapenkulutus toimivat mallikkaasti.

”Sinne vain, mäen päälle. Rytmi, rytmi, rytmi”, Miettunen huutaa, kun lähestytään sitä kohtaa, johon Saapunki jaksoi viime vuoden marraskuussa tehdyssä testissä.

Silloin hän taisteli matolla 24 minuuttia ja 50 sekuntia ennen uupumista.

”Paahtaa, paahtaa. Keskity, keskity”, Miettunen kannustaa, kun 26 minuuttia tulee täyteen.

Tällä kertaa Saapunki sinnittelee matolla 26 minuuttia ja kahdeksan sekuntia. Kohta Miettunen ilmoittaa, että Saapunki on puhaltanut suhteellisen maksimaalisen hapenoton tulokseksi 77 millilitraa painokiloa kohti minuutissa.

Syksyn testissä vastaava lukema oli 75. Miettunen arvioi, että nyt syntynyt tulos vastaisi yli 80:n lukemaa hiihtäen tehdyssä testissä. Eroa syntyy siitä, että juoksussa ylävartalon lihakset eivät tee juurikaan työtä.

”Tämä on juoksemalla tehtynä erittäin kova tulos”, Miettunen toteaa.

”Hiihtäjänä painoni oli noin 50 kiloa, nyt se on 46.”

Maksimaalisen hapenoton testi päättyy yleensä uupumukseen.

Miettusen mukaan tämän testin ensisijaisena tarkoituksena ei ollut kuitenkaan maksimihapenoton vaan muun muassa niin sanotun anaerobisen kynnyksen määrittely ylämäki­juoksussa, jossa ei pääse missään vaiheessa palautumaan.

”Kysymys on siitä, millaista vauhtia Sussu pystyy juoksemaan ylämäkeen.”

Miettunen laskee, että testin aikana Saapunki eteni 3,5 kilometriä ja vertikaalinousua kertyi 440 metriä.

Myös Saapunki on testin jälkeen tyytyväinen.

”Olen luottavainen, että meidän systeemimme toimii. Ollaan menty paljon eteenpäin.”

Kun kyse on suhteellisesta maksimaalisesta hapenotosta, Saapunki saa tavallaan etua siitä, että hän on hyvin kevytrakenteinen.

”Hiihtäjänä painoni oli noin 50 kiloa, nyt se on 46. Mutta missään vaiheessa en ole pudottanut painoani. Paino on lähtenyt lihaksista, kädet lähti heti”, Saapunki sanoo ja viittaa hiihtäjän harjoittelusta luopumiseen runsas vuosi sitten.

Kyse on siitä, että juoksussa käytetään eri lihaksia kuin hiihdossa. Miettusen mukaan Saapungin rasvaprosentti on ennallaan.

Viime viikolla Saapunki teki jo yhden mattotestin, jonka Miettunen on muokannut hänen tarkoituksiinsa sopivaksi.

Siinä testi alkoi vain yhden prosentin nousulla, mutta maton jyrkkyyttä lisättiin vähitellen. Silloin viimeinen jyrkkyys oli 16 prosenttia.

”Olen saanut keskittyä olennaiseen ja harjoitella kovaa.”

Suomessa parin viikon käynnillä oleva Susanna Saapunki juoksi testin Rovaniemellä.

Suomessa Saapunki on kahden viikon käynnillä. Ennen mattotestejä hän kävi kattavassa terveystarkastuksessa ja tarkistutti myös hampaansa.

Ensi viikonloppuna Saapunki hakee kilpailutuntumaa Nakkilassa pidettävissä maastojuoksun SM-kisoissa. Viime kevään kisoissa hän sijoittui kympin kisassa seitsemänneksi.

”Sen lupaan, että olen nyt ihan eri kunnossa kuin silloin.”

Sitten onkin ohjelmassa paluu Pohjois-Italiaan, jossa Saapunki asui nyt ensi kertaa koko talven miehensä Ville Miettusen kanssa.

Pariskunta asuu Bormion kupeessa pienessä Valfurvan kylässä, joka sijaitsee 1 400 metrin korkeudella.

”Talvi meni tosi hyvin. Juoksijan näkökulmasta sinne ei tullut talvea käytännössä ollenkaan. Jalkaisin olin lumen kanssa tekemisissä ehkä viitenä päivänä. Voi sanoa, että juoksijana olen saanut harjoitella koko talven aivan täydellisissä oloissa.”

Hiihtäjänä Saapunki ei koskaan päässyt hyödyntämään kovaa potentiaaliaan täysimääräisesti. Merkittävin este oli jo lapsena todettu astma ja siihen liittyvät keuhko-ongelmat.

”Nyt on mennyt kaikin puolin hyvin. Keuhkojen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia eikä ole tarvinnut tehdä minkäännäköisiä kompromisseja. Olen saanut keskittyä olennaiseen ja harjoitella kovaa.”

Saapunki kertoo, että heidän nykyinen asuntonsa on studioyksiö.

”Olemme viettäneet sellaista paikallista vuoristoelämää. Talvi oli mielenkiintoinen. Yöt olivat kylmiä, eivätkä italialaiset käytä mitään peruslämpöjä. Me lämmitimme kämppää koko talven sellaisella pikkuisella pellettiuunilla. Se oli kuin olisi ollut jossain mökillä.”

”Olen saanut keskittyä olennaiseen ja harjoitella kovaa.”

Näillä näkymin Saapunki kilpailee vuorijuoksun maailmancupissa ensimmäisen kerran juhannuksen alla Portugalissa. Kalenterissa on nyt yhdeksän osakilpailua 12:sta. Niitä riittää eri maissa lokakuulle asti.

Tällä kaudella hän keskittyy niin sanottuihin up and down -kisoihin, joissa noin 70 prosenttia suorituksen ajasta juostaan ylämäkeen ja 30 prosenttia alamäkeen.

Kauden päätapahtumat ovat EM-kisat heinäkuussa La Palmalla Kanariansaarilla ja marraskuussa Thaimaassa järjestettävät MM-kisat, joita siirrettiin koronaepidemian takia kaksi kertaa.

”EM-kisoissa on ensimmäisenä päivänä kahdeksan kilometrin kisa, jossa tulee tuhat nousumetriä. Välipäivän jälkeen on 18 kilometrin normaalimatka, jonka nousumetrit taitaa jäädä vähän alle tonnin.”

Saapungin kalenterissa on myös lajin klassikoihin kuuluva Sierre–Zinal elokuussa Sveitsissä. Sen reitistä on nousua noin 20 kilometriä ja alamäkeä noin 10 kilometriä.

Kilpailu tunnetaan siitäkin, että sen reitiltä näkyy viisi yli 4 000 metrin korkeuteen kohoaa huippua.

”Se on ensimmäinen pitkän matkan kisani maailmancupissa, 31 kilometriä. Sitä en itse alun perin suunnitellut, mutta tiimipäällikkö ja Kari olivat sitä mieltä, että treenien perusteella pystyn sen juoksemaan. Se on nyt sitten eka vähän pidempi kisa.”

Saapunki oli testin jälkeen tyytyväinen.

Lue lisää: Susanna Saapungin ensimmäinen kausi vuorijuoksijana on tuonut oppia, menestystä, paniikin aineksia ja näkymän Italian urheilukulttuuriin: ”Koko kansan festarit”

Lue lisää: Susanna Saapunki haluaa olla raastavassa vuorijuoksussa maailman huippu – ja siinä häntä auttaa poikkeuksellinen ominaisuus

Lue lisää: Polkujuoksija Anna-Stiina Erkkilä oli juossut elämänsä ensimmäisessä hapenottokykytestissä 27 minuuttia ja syke paukutti 190:tä, kun vastaan tuli raja, jota ei voinut ylittää

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat