Mikä Tulikettuun osui ja miksi se katosi Atlantilla? Kokenut purjehtija vastaa

Purjevene saattoi osua melkein mihin tahansa, kuten jääkaappiin, konttiin tai valaaseen.

Tuliketuksi ristitty vene oli rakennettu Composite Buildersin telakalla Yhdysvalloissa.

30.4. 12:49 | Päivitetty 30.4. 13:00

Suomalaisen Arto Linnervuon avomeripurjehdukseen valmistettu Tulikettu-alus törmäsi johonkin esineeseen ja katosi viime viikolla Pohjois-Atlantilla. Veneessä ollut nelihenkinen miehistö saatiin pelastettua.

Lue lisää: Suomalaisten purjehtijoiden huippukallis Tulikettu-purjealus törmäsi Pohjois-Atlantilla mystiseen kohteeseen ja katosi

Veneen katoaminen Atlantilla ei ole mitenkään poikkeuksellista, kertoo kokenut valtameripurjehtija ja muun muassa Vendée Globe -yksinpurjehdukseen maailman ympäri osallistunut Ari Huusela.

Ari Huusela

”Se on aika normaalia tuolla. Jos haveri käy, hätälähettimet ovat yleensä henkilökohtaisia. Kun pelastaudutaan, ne otetaan yleensä mukaan. Veneissä sijaitsevissa lähettimissä on akku, joka kestää 48 tuntia. Kun se lakkaa lähettämästä, se on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta”, Huusela kertoo.

”Lisäksi jos vene on täyttynyt vedestä, pinnalla ei ole kuin aavistuksenomainen pieni häivähdys.”

Turman syynä on todennäköisesti se, että vene törmäsi johonkin meressä olevaan.

”Vaikka on minkälaisia tutkia ja järjestelmiä kehitetty [törmäysten] välttämiseksi, niitä sattuu aina silloin tällöin. Sitä ei kannata edes spekuloida, mihin [Tulikettu] törmäsi”, Huusela toteaa.

Myöskään Linnervuo ei halunnut arvailla aiemmin HS:lle, mihin vene osui. Huusela, joka oli ollut yhteydessä Linnervuohon, kertoo, että yleisellä tasolla vaihtoehtoja on useita.

”Siellä voi olla jääkaapista lähtien kelluvaa roinaa, mitä on kipattu mereen. Myrskyissä laivojen kansilta merikontteja huuhtoutuu mereen. Niitäkään ei näe, kun ne kelluvat juuri ja juuri vesirajassa”, Huusela kertoo.

Lisäksi veneitä saattaa törmätä valaisiin.

"Espanjan rannikolla valaat tekivät [äskettäin] hyökkäyksiä veneitä kohtaan.”

Vaikka onnettomuus tapahtui, Huusela on iloinen siitä, että projekti, kansainvälisiin avomerikilpailuihin osallistuminen, ei tähän lopu.

”Hienoin asia näissä on se, että vaikka kuinka riskit realisoituvat, asenne on mahtava. Vaikka joskus joutuu keskeyttämään, luovuttamista ei juurikaan näy. Se on vain lajiin kuuluvaa draamaa. Yleisö ei välttämättä tätä aina tiedosta.”

Huusela kyllä myöntää, että Tuliketun tapaus on hurja.

”Onhan se sitä, mutta sitä varten avomeriveneissä on äärimmäisen tiukat vaatimukset veneen turvallisuudesta ja varusteista”, Huusela sanoo.

”Nykyään selvitään sillä, että tukka kastuu. Tullaan kotiin ja aloitetaan uuteen projektiin valmistautuminen entistä vahvempana. Artolle paljon tsemppiä. Suhtaudun erittäin myönteisesti hänen hankkeeseensa.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat