Florida Panthers alkaa saada rytmistä kiinni – Kriittistä voittoa pohjustamassa ollut Aleksander Barkov HS:lle: ”Ei enää toimi, että mennään hyökkäämällä koko ajan”

Florida nousi todella tukalasta paikasta jatkoaikavoittoon ja tasoitti otteluvoitot Washingtonia vastaan 2–2:een.

Florida Panthers tasoitti ottelusarjan Washington Capitalsia vastaan 2–2:een. Floridan Aleksander Barkov oli pohjustamassa ottelun jatkoajalle vienyttä osumaa.

10.5. 8:02 | Päivitetty 10.5. 9:41

Washington

Floridan suomalaissentterit Aleksander Barkov, Anton Lundell ja Eetu Luostarinen ovat saaneet huomata, että pantteri ei hevillä pääse pilkuistaan.

Florida Panthers ei ole voittanut yhtään pudotuspelikierrosta sitten kevään 1996, jolloin se ylsi aina Stanley Cup -finaaleihin asti. Se etelän kiekkohurmos muistetaan tuhansista rotista (enimmäkseen kumisista), joita fanit heittivät jäälle jokaisen maalin jälkeen.

Rottainviskaus kiellettiin ottelujen keskellä, koska siivoaminen kävi kohtuuttomaksi urakaksi, mutta keväinen kiekkofiilis on ollut muutenkin kateissa Miamin seudulla yli neljännesvuosisadan.

Painaako onneton historia Floridan pelaajia?

”Tiedämme tietysti, mitä täällä spekuloidaan sun muuta”, Aleksander Barkov sanoi HS:lle.

”Mutta kaikki on meistä kiinni, miten valmistaudumme ja pelaamme. Lopputulos tulee sen kautta. Emme mieti mitään kirouksia.”

Vaikeaa on silti tälläkin kertaa.

Florida nousi todella tukalasta paikasta ja tasoitti otteluvoitot Washingtonia vastaan 2–2:een jatkoaikavoitolla vieraskentällä maanantaina, Suomen aikaa tiistaina aamuyöllä.

Pelitapahtumien valossa Floridan olisi pitänyt voittaa helposti. Se hallitsi kiekkoa ja laukoi maalia kohti kaksinkertaisesti Washingtoniin verrattuna. Silti Washington johti 2–1 vielä runsaat kaksi minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua.

Se tulos olisi vienyt jatkopaikan jo melkein Floridan ulottumattomiin, kun Washington olisi saanut kolme mahdollisuutta varmistaa sarja edukseen.

Nyt Florida sai kotietunsa takaisin.

”Tiesimme, että tästä ei tule helppoa, eikä sen pidäkään olla helppoa”, Barkov sanoi.

”Meillä oli sarjan alussa vaikea saada koneistoa käyntiin. Vastustaja pelaa hyvin ja on kokenut joukkue, melkein joka vuosi pudotuspeleissä ja päässyt pitkälle.”

Vuoden 1996 finaalitappionsa jälkeen Florida on päässyt pudotuspeleihin seitsemällä kaudella. Tuskin kertaakaan se on lähtenyt niihin yhtä suurin odotuksin kuin nyt.

Florida voitti NHL:n runkosarjan liigan parhaalla maalierolla (+94), ja Barkovissa sillä on yksi maailman parhaista pelaajista – joka vieläpä paiskii puolustustöitä nöyremmin kuin kukaan muu yhtä taitava hyökkääjä.

Runkosarjan voittaja saa kotiedun koko pudotuspeleihin, mutta siitä on ollut ihmeellisen vähän hyötyä vuosien mittaan.

Runkosarjan ykköselle on myönnetty President’s Trophy -nimellä kulkeva pokaali kaudesta 1985–1986 lähtien. Tänä aikana sen voittanut joukkue on vienyt Stanley Cup -mestaruuden kahdeksan kertaa ja melkein yhtä monesti pudonnut heti ensimmäisellä kierroksella, seitsemän kertaa.

Suosikkien kompurointia heti ensi askelmalla on selitetty pudotuspelien erilaisella luonteella.

Runkosarjassa menestyy tasaisella laadulla. Jos joukkue on hyvä tekemään maaleja, se voittaa suurimman osan otteluistaan vastustajien vaihtuessa kierros kierrokselta. Ja Florida voitti runkosarjan nimenomaan hyökkäyksellään. Se teki ainoana joukkueena keskimäärin yli neljä maalia ottelussa, mutta oman pään tilkitsemisessä se oli keskikastia.

Pudotuspeleissä sen sijaan pitää voittaa sama vastustaja neljä kertaa. Tällöin vastustaja voi runkosarjaa huolellisemmin kehittää sopivan – yleensä tiiviin puolustavan – strategian ennakkosuosikkia vastaan. Jos vastustajan maalivahti vielä saa hyvän vireen päälle, niin kuin Washingtonin Ilja Samsonov on saanut, suosikin on vaikea voittaa.

”Meillä on huikeat pelaajat, mutta pudotuspelit ovat eri peli. Se vaatii, että peruspeli on kunnossa. Ei enää toimi, että mennään hyökkäämällä koko ajan”, Barkov sanoi.

Eetu Luostarinen korosti, että pudotuspeleissä peli on runkosarjaa fyysisempää – ja se todella näkyi katsomoon, joka eli mukana rytinässä.

”Kaikki antavat ihan kaikkensa joka tilanteessa. Siellä ei jätetä yhtään tilannetta katsomatta”, Luostarinen sanoi.

Floridan Eetu Luostarinen (vas.) kamppaili kiekosta Washingtonin Nic Dowdin kanssa pudotuspelisarjan neljännessä ottelussa maanantaina.

Barkov mainitsi toistuvasti, miten mahtavaa on voittaa nimenomaan pudotuspeliottelu jatkoajalla.

”Tämä on sitä, miksi pienenä pantiin luistimet jalkaan ja maila käteen, mentiin pihajäälle. NHL:n pudotuspelit ovat ihan oma maailmansa. Kaikki haluavat voittaa jotain suurta. Tätä eletään päivä ja vaihto kerrallaan.”

Florida voi yhä olla suomalaisten suuri toivo: todennäköisin mahdollisuus saada kaiverrettua Stanley Cupiin kerralla useamman suomalaisen nimi.

Barkov, Lundell ja Luostarinen ovat eräällä tapaa yhdessä Floridan kasvot: he olivat maanantaina joukkueensa kolme keskushyökkääjää neljästä, joten melkein jokaista aloitusta kyyristyi kauhomaan suomalainen.

Suomalaissenttereitä on neljäskin. Aleksi Heponiemi sai peliaikaa runkosarjan päätöskierroksilla. Häntä lähempänä pudotuspelivastuuta taitaa kuitenkin olla puolustaja Petteri Lindbohm, joka oli maanantaina jätetty kokoonpanosta katsomon puolelle. Puolustaja Markus Nutivaara on loukkaantunut.

Venäläiset olivat suistaa suomalaisen unelman raiteiltaan, sillä Washingtonin maalivahti Samsonov torjui melkein kaiken ja Aleksandr Ovetškinin syöttämä Jevgeni Kuznetsovin 2–1-osuma oli jäädä voittomaaliksi.

Sitten, viimein, Floridalla kävi tuuri, ja se kuvio lähti suomalaisen lavasta.

Barkov antoi kiekon siniviivalle Jonathan Huberdeaulle, jonka onneton syöttöyritys lässähti suoraan Washingtonin puolustajan syliin. Kiekko kuitenkin pomppasi maalin eteen Floridan Sam Reinhartille, joka tasoitti.

Luostarinen väitti pokkana, ettei ehtinyt olla huolissaan.

”Runkosarja jo kertoi, että meillä on aina mahdollisuudet tulla takaisin. Olemme tulleet monen maalin takaa, eikä ole ikinä usko loppunut. Puhuimme ennen pleijareita, että tästä tulee vuoristorataa.”

Florida joutui jännittämään vielä Carter Verhaeghen jatkoaikamaalin hyväksymistä. Tuomarit arvioivat, oliko Jonathan Huberdeaun liukuminen Washingtonin maalivahdin alueelle sääntörike.

Ei ollut, joskaan yleisö ei voinut tulkintaa sulattaa.

Vaikka nyt pelattiin Washingtonissa, eri puolilta katsomoa lensi jäälle yhteensä kuusi kumirottaa. Heittäminen on sallittu pelien lopussa.

”Voitto kun tulee, rotat tulevat kentälle”, Luostarinen sanoi.

”Floridassa tulee satoja.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat