Aikuiset tehköön kehollaan mitä haluavat, lapset eivät tarvitse fitness-polkua

Lasten fitness-kisat peruttiin – ja hyvä niin, kirjoittaa HS:n urheilutoimittaja Lotta Loikkanen.

Vuoden 2021 fitnessin Pohjoismaiden mestaruuskilpailut käytiin Lahden Messukeskuksessa.

13.5. 11:19 | Päivitetty 13.5. 12:51

Suomalainen yhteiskunta sai pöyristyä tällä viikolla, kun mediaan kiiri tieto, että Suomen fitnessliitossa suunnitellaan lasten fitness-kisoja ensi vuodelle.

Alaikärajaa olisi siis laskettu 12 vuoteen, kun nykyisin kisaaminen on sallittu 16 vuotta täyttäneille. Vielä muutama vuosi sitten alaikäraja oli 18 vuotta.

Niin syvällä lajikuplassa ei fitness-väki itsekään ole, että moinen olisi mennyt läpi.

Palautevyöryn jälkeen Suomen Fitnessurheiluliiton hallitus tiedotti torstaina, että lasten kisat on yksimielisesti siirretty roskakoriin eikä lasten fitnessurheilu-toimintaa aloiteta missään muodossa.

Vastaavia kisoja järjestetään maailmalla, josta ajatus varmaan Suomeenkin rantautui. Mutta Suomessa lapsiin suhtaudutaan hyvin suojelevasti, ja hyvä niin.

Torstaina Fitness-liiton toiminnanjohtaja Ville Isola vielä puolsi kilpailuja vedoten urheilijanpolkuun: lapsia olisi hyvä haalia lajin ja valmennuksen pariin jo nuorena. Kilpailut ruokkisivat motivaatiota pysyä lajin parissa.

Ajatus lasten kisoista on suorastaan absurdi.

Pakkaisiko vanhemmat tarkkaan punnitun lounaslaatikon kouluun mukaan, popsisiko pieni fitnessurheilija kaverisynttäreillä riisikakkuja?

Harjoittelisivatko 12-vuotiaat poseerauksia ja pyörisivät lavalla niukoissa vaatteissa? Ei kuulosta lasten maailmalta.

Kasvuikäisen kehon arvosteleminen on vaarallista touhua. Miten vasta kehittyvä ihmisenalku voisi erottaa sen ettei arvostelu kohdistu häneen itseensä, kun aikuisetkin kipuilevat sen kanssa?

Alkuun lasten kisoista uutisoitaessa toki mainittiin ettei lapsia panna dieetille, mutta fysiikan arvostelu olisi mukana. Mutta kyllähän lapset imevät vaikutteita ympäristöstään.

Itse olen hyvin varovainen lasten seurassa siitä, miten puhun ruuasta tai ulkonäöstä, koska muistan jo omalta kouluajalta monta älyvapaata esimerkkiä siitä, mitä huolimaton kommentti voi aiheuttaa.

Sittemmin Isola loivensi kisanäkemyksiä niin, että lasten kilpailuissa voisi olla ennemmin toiminnallisia arvostelukohteita, kuten leuanvetoa ja punnerruksia.

Lapset voivat jo harrastaa Suomessa muun muassa leuanvetoa, cross fittiä ja trikkausta, joten en usko tällaisille kisoille olevan tarvetta. Edelleenkin kisojen tarkoitus näyttäytyi väylänä aikuisten fitness-maailmaan.

Tavallaan ymmärrän taustalla vaikuttavan ajatuksen, halun tehdä fitneksestä enemmän oikeaa urheilua kaikkine siihen kuuluvine käytäntöineen.

Sillä yhäkin moni pitää fitnesslajeja ennemmin kauneuskilpailuina kuin varsinaisena urheiluna.

Mutta fitness ei ole lasten laji. Aikuiset ihmiset tehköön kehollaan mitä haluavat, lapset eivät moista polkua tarvitse.

Kasvuikäisen kehon arvosteleminen on vaarallista touhua. Miten vasta kehittyvä ihmisenalku voisi erottaa sen ettei arvostelu kohdistu häneen itseensä, kun aikuisetkin kipuilevat sen kanssa?

Aiheeseen otti Twitterissä kantaa myös Syömishäiriöliitto, heittäen pallon koko urheilukentälle: Lajiliitot ja urheiluseurat - missä on teidän julkinen keskustelunne liittyen lasten ja nuorten kilpaurheiluun?

Miten juuri teidän lajissanne turvataan lasten ja nuorten keho- ja kasvurauha?

Toivottavasti keskustelu jatkuu.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat