Jalkapallon on aika päästä eroon pahimmasta vitsauksestaan – siihen on yksinkertainen lääke

Huippujalkapallossa ottelusta kuluu pahimmillaan yli puolet niin, että pallo ei ole pelissä. Tilanne on korjattavissa sääntömuutoksella, kirjoittaa HS:n urheilutoimittaja Jan Vilén.

Real Madridin Militao tarvitsi apua vaivoihinsa Manchester Cityä vastaan pelatun Mestarien liigan toisen välierän loppuhetkillä. Real voitti ottelun ja eteni finaaliin.

28.5. 2:00 | Päivitetty 28.5. 18:00

Pohje kramppaa, ja pelaaja istuu nurmelle viittilöiden apua. Vastustaja kunnioittaa jalkapallon herrasmies­sääntöjä ja potkaisee pallon ulos kentältä. Lääkintätiimi tulee venyttämään pohjetta.

Hetken päästä pieni kontakti, ja taas tarvitaan lääkintä­henkilö­kuntaa.

Sitten pallo yli päätyrajan. Maalivahti hakee kävellen pallon, asettelee sitä hetken, ”harkitsee” ensin lyhyttä syöttöä, mutta viittilöi sitten joukkuetoverit ylemmäs kentällä. Tutkii syöttösuuntia ja laukoo lopulta pallon peliin.

Liverpool ja Real Madrid kohtaavat tänään Mestarien liigan finaalissa, ja vastaavia tilanteita nähdään varmasti, jos jompikumpi johtaa ottelun loppupuolella maalin erolla.

Onko kyseessä raivostuttava ajanpeluu vai jalkapalloon elimellisesti kuuluva ”taito”?

Tällä hetkellä sekä että, mutta pitääkö näin olla?

Britannian yleisradioyhtiö BBC kertoo tilastopalvelu Optan tietoihin perustuen, että Englannin Valioliigassa pallo oli pelissä keskimäärin 55 minuuttia ja kolme sekuntia. Jalkapallon varsinainen peliaika on 90 minuuttia, ja päälle tulee aina lisäaikaa.

Pienimmillään pallo on tällä kaudella Valioliigassa ollut pelissä vain 41 minuuttia ja 33 sekuntia, kun West Ham ja Brentford kohtasivat viime lokakuussa. Pallo oli pelissä siis selvästi alle puolet ottelusta.

Tilanne ei ole yhtään ruusuisempi muissa Euroopan suurissa sarjoissa.

Ranskan Ligue 1:ssä pallo oli pelissä 56 minuuttia ja 17 sekuntia, Italian Serie A:ssa 54.43, Saksan Bundesliigassa 54.23 ja Espanjan La Ligassa vain 53.21. Mestarien liigassa pallo oli pelissä 56.54.

Tilanteeseen on olemassa ratkaisu: tehokas peliaika.

Entinen huippuerotuomari, italialainen Pierluigi Collina kertoi huhtikuussa Kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan ja säännöistä päättävän elimen Ifabin pohdinnoista liittyen tehokkaaseen peliaikaan.

”8–9 minuuttia rajaheittoihin, saman verran maalipotkuihin… Maalivahteja kiellettiin ottamasta oman pelaajan syöttö käsiin vuosia sitten juuri tällaisten asioiden välttämiseksi”, Collina toteaa Football Italian mukaan.

Hänen mukaansa 60 minuuttia pidetään tällä hetkellä hyvänä pituutena tehokkaalle peliajalle.

”Harva ajattelee, että yhden maalin juhlimiseen menee keskimäärin noin puolitoista minuuttia. Sitä ei yleensä lisätä ottelun kestoon samalla tavalla kuin loukkaantumisiin kulunut aika.”

Collina tuo yhtenä vaihtoehtona lisäajan pidentämisen reilusti, mutta ajanpeluuta se ei poistaisi, vaan sitä saataisiin nähdä vain lisää.

Mitä tehokas peliaika sitten tarkoittaisi käytännössä?

Yksinkertaisesti sitä, että pelikello pysähtyisi, kun pallo ei olisi pelissä. Eli tuomarin viheltäessä kello pysähtyisi, samoin pallon ylittäessä kentän rajat.

Kello käynnistyisi, kun pallo olisi taas pelissä, eli liikkuisi kentän rajojen sisällä.

Nykyisin ottelutapahtuman kesto on yleensä hieman vajaat kaksi tuntia, ja tehokas peliaika tuskin muuttaisi tätä merkittävästi.

Toki ratkaistavia asioitakin on.

Miten tarkasti kello pitäisi pystyä pysäyttämään pallon ylittäessä rajat?

Jos pystyttäisiin hyväksymään sekunnin kymmenysten toleranssi, tämä tuskin olisi ongelma. Jos vaaditaan sekunnin murto-osien tarkkuutta, tekniikka asettaa liikaa rajoituksia.

Entä videotarkastelun jälkeen peruttava maali, jota edelsikin paitsio tai rike? Pelikelloa pitäisi kelata taaksepäin rikkeen syntyhetkeen tai oletettuun paitsioliputukseen.

Muuttuisiko pelin luonne?

Vain vähän. Tappioasemassa ei olisi enää yhtä kiire antaa esimerkiksi vapaa- tai kulmapotkua. Johtoasemassa viivyttelyyn ja kolhujen liioitteluun ei olisi enää syytä. Yksi taktinen elementti toki poistuisi, mutta muutos pakottaisi joukkueet pelaamaan aikaa eri tavalla, esimerkiksi pitämällä pallon hallussaan sekunteja kuluttaessaan – eli pelaamaan.

Ainoa merkittävä muutos pelin luonteessa koskisi oikeastaan ottelun loppuhetkiä.

Jalkapalloon on kuulunut se, että maalia viime hetkillä hakeva joukkue saa pelata ”viimeisen” hyökkäyksensä loppuun, vaikka annettu lisäaika olisikin ylitetty.

Vaikka käytännöt hieman vaihtelevatkin, ei erotuomari koskaan vihellä ottelua päättyneeksi esimerkiksi kesken selvän maalipaikan rakentumisen tai ylivoimahyökkäyksen.

Jos peliaika olisi määritelty esimerkiksi 60 minuutin pituiseksi, ei siinä voisi olla joustovaraa. Muuten oltaisiin vain uusien tulkintojen – ja riitojen – äärellä.

Varmaa on se, että harva katsoja haluaa maksaa pääsylipusta tai avata television nähdäkseen ajanpeluuta, oli se miten ”taidokasta” hyvänsä.

Huippujalkapallo voisi olla vieläkin parempaa, jos pelin ärsyttävimpiin puoliin kuuluva elementti karsittaisiin pois.

Jos halua vain on, muutos onnistuu kyllä.

Mestarien liigan finaali Liverpool–Real Madrid, MTV3 ja C More Sport 2 kello 21.45.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat