Leo Väisänen on vahvistanut pikku hiljaa asemiaan Suomen maajoukkueen puolustuksessa.

Vaikeudet kasvattivat luottopelaajaksi

Leo Väisäsen on käynyt pitkän polun Suomen jalkapallomaajoukkueen luottopuolustajiksi. Hän on kärsinyt terveysongelmista, eikä kentän ulkopuolellakaan kaikki ole sujunut aina hyvin.


4.6. 2:00 | Päivitetty 4.6. 15:30

Kävelenkö enää koskaan tai pelaanko enää koskaan, Leo Väisänen mietti Rovaniemellä sairaalassa tammikuussa 2017.

”Lääkäri katsoi minua ja sanoi, että en voi luvata sitä. Itku tuli ja samalla kaikki pahat ajatukset”, Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen puolustaja Leo Väisänen, 24, kertoo viisi vuotta myöhemmin.

Siitä tuli hänen jalkapallouransa vakavin paikka.

”Ne fiilikset palasivat mieleen masennuksen aikoina.”

Leo Väisäsestä ei olisi tullut jalkapalloilijaa – maajoukkuepeleistä puhumattakaan – ilman isoveljeään Sauli Väisästä. Pikkuveli seurasi isoveljeään kentille.

Sekin kuulemma vaikutti, että päiväkoti Lapinmäessä Etelä-Haagassa oli opettaja, joka kannusti lapsia pelaamaan. Ensin Leo Väisänen katsoi sivusta isoveljensä harjoituksia, ja kun ikää tuli tarpeeksi, rupesi hänkin pelaamaan.

Jokerit oli veljesten ensimmäinen seura. Jokerien juniorit siirtyivät ensin Allianssiin ja myöhemmin PK-35:een.

”Saulin kanssa potkimme koko ajan palloa. Vapaa-aika rupesi pyörimään fudiksen ympärillä.”

”Simo Valakarilta sain ensimmäisen kosketuksen ammattimaisempaan tekemiseen treeneissä.”

Väisästä juniorijoukkueissa valmentaneen Pete Pasasen mukaan veljekset olivat urheilullisia ja oppivat asioita nopeasti, mikä kertoi liikunnallisesta lahjakkuudesta.

Pasasen mielestä Väisäset olivat ”ikäluokkansa kärkipelaajia kaikilla mittareilla, ja he pistivät silmään laadukkaistakin joukkueista”.

Teini-iässä Leo Väisänen siirtyi Käpylän Palloon.

Se osoittautui käänteentekeväksi paikaksi, kun uutta uraansa aloitellut entinen maajoukkuepelaaja Simo Valakari tuli valmentajaksi.

”Valakarilta sain ensimmäisen kosketuksen ammattimaisempaan tekemiseen treeneissä. Silloin ehkä aloin ensi kertaa miettiä, että tästä voi saada ammatin.”

Väisänen muistaa hyvin, miten harjoitukset muuttuivat Valakarin alaisuudessa kovemmiksi. Treenimäärä kasvoi ja harjoitusten laatu parani. Harjoituksissa ei enää löysäilty.

”Valakarista muistan intohimon, joka tarttui pelaajiin. Harjoituksissa ajattelin, että tähän pitää pystyä, jos tähtään ammattilaiseksi.”

Viime marraskuussa Leo Väisänen pelasi Olympiastadionilla MM-karsintaottelussa Ranskaa ja supertähti Kylian Mbappéa vastaan.

Epäuskon hetkiäkin oli. 15-vuotiaana hän lähetti vanhemmilleen viestin, että ”en jaksa enää, menen kakkosjoukkueeseen”.

”Isä sanoi, että älä tee hätiköityä ratkaisua. Jotenkin vanhemmat saivat pääni käännettyä.”

HJK Klubi 04:ssä resurssit olivat vielä ammattimaisemmat, ja Väisänen kehittyi edelleen Toni Koskelan valmennuksessa.

Kun HJK:ssa ei auennut pelipaikkaa edustusjoukkueesta, lähti Väisänen lainalle PK-35:een. Päävalmentaja Shefki Kuqi oli jättänyt kaoottisessa tilassa olleen seuran vähän aikaisemmin.

Pasi Pihamaa korvasi Kuqin, ja Väisänen sai pelata loppukaudesta yhdeksän liigaottelua. Niistä PK-35 voitti vain viimeisen ottelun Kuqin valmentamaa Interiä vastaan.

Rovaniemen Palloseuran silloinen päävalmentaja Juha Malinen halusi HJK:sta Väisäsen kaudeksi 2017. Malinen oli seurannut Väisästä pidemmän aikaa.

”Näytti siltä, että Leo ei saisi HJK:ssa läpimurtomahdollisuutta. HJK oli valmis luopumaan Väisäsestä, jos he saisivat puolestaan Juha Pirisen. Ajattelin, että Leossa on tulevaisuus, joten vaihto kannattaa”, Malinen sanoo.

”Ajatuksena oli, että Leosta tulee meille pelaava toppari. Se oli selkeä juttu.”

Rovaniemestä tuli ratkaiseva paikka Väisäsen uralla.

”Se kehitti minua varmaan eniten jalkapallourallani. Se on ehkä suurin syy, miksi olen päässyt ulkomaille.”

”Pelasin KuPSia vastaan vieraissa tosi hyvän ottelun. Lähetin faijalle viestin: ’I’m back’. Siitä ura lähti nousukiitoon.”

Väisäsen aloitus Rovaniemellä pysähtyi kuitenkin kuin seinään. Hän sairastui vakavasti.

”Aika äkkiä kävi ilmi, että kyse ei ole ihan normaalista sairastumisesta. Olin järkyttynyt, kun kyse oli nuoresta miehestä ja puhuttiin vakavista asioista. Siinä oltiin isomman asian äärellä”, Malinen sanoo.

Ennen sairaalaan joutumistaan Väisänen oli ollut pari viikkoa kuumeessa, ja sen jälkeen hän sai korvatulehduksen. Yhtäkkiä häneltä lähti tunto rinnasta alaspäin, eikä hän pystynyt kävelemään.

Sairaalassa häneltä otettiin selästä magneettikuvat, joissa näkyi selkäydintulehdus.

Väisäsen mukaan oli onni, että hän oli nuori ja hyväkuntoinen.

”Silloin sain kuulla, että tunto ei välttämättä palaisi ja liikkuminen voisi olla vaikeata jatkossa.”

Pelko oli silloin hallitseva tunne.

”Sain miettiä elämää muutenkin.”

Väisäseen pumpattiin kortisonia viiden päivän ajan, mikä oli eräänlaista äkkihoitoa rajuun tulehdustilaan. Sairauskertomuksesta näkyi, että hänellä oli ollut mykoplasma.

Viikon jälkeen tunto palasi pikku hiljaa koko kehoon.

”Siitä jäi trauma, ja vieläkin minulla on pelko sairastumisesta.”

Leo Väisänen on iloinen vastuun kasvamisesta Huuhkajissa.

Väisäsen isä ajoi Lapin lomaltaan sairaalaan, äiti ja sisko lensivät Rovaniemelle. Väisänen muistaa, miten Malinen toi hänelle herkkuja kotiutumisen jälkeen.

Tunnelma helpottui, kun toipuminen alkoi.

”Vanhempien ilmeistä näki, että kaikki alkoi muuttua paremmaksi”, Malinen sanoo.

Väisäsen sanoo, että elämää pitää oppia arvostamaan.

”Silloin minulla ei ollut kovin vahvaa ennustetta siitä, että pystyisin enää pelaamaan fudista. Hyvin kävi.”

Pariin kuukauteen Väisänen ei saanut tehdä muuta kuin kävellä. Ensimmäisessä harjoituspelissä hän jaksoi pelata vain kymmenen minuuttia.

”Sitä oli aika vaikeata hyväksyä, kun ajattelin olevani sama pelaaja kuin ennen, mutta jalat eivät toimineet ja hermosto kävi hitaalla.”

Väisänen sanoo olleensa ensimmäisen puolen vuoden ajan RoPSissa ”ihan paska”.

”Sitten loppukaudesta kaikki kääntyi. Pelasin KuPSia vastaan vieraissa tosi hyvän ottelun. Lähetin faijalle viestin: ’I’m back’. Siitä ura lähti nousukiitoon.”

”Elämässäni oli sellainen vaihe, että ei oikein mikään kiinnostanut. Kävin treeneissä, mutta se ei tuntunut oikein miltään.

Rovaniemellä Väisänen oppi elämään yksin. Aluksi Playstationin äärellä saattoi kulua kymmenen tuntia päivässä.

”Toisena vuotena toimintani alkoi olla ammattimaisempaa ja aloin oikeasti tavoittelemaan ulkomaille pääsyä. Se näkyi varmasti pelaamisessakin.”

Malisen mukaan kaikki meni lopulta niin kuin pitikin.

”Hän otti ison roolin. Pelillisesti hän oli taitava. Hän on ulottuva, ja hänellä on kansainvälisille kentille soveltuvia ominaisuuksia. Hän on tarvittavan nopea, hänellä on hyvä pelisilmä ja taitoa pelata erilaisia syöttöjä.”

Väisänen pelasi puolentoista vuoden ajan RoPSissa ja sai siirron Hollannin toiselle sarjatasolle FC Den Boschiin. Ura eteni, mutta Väisänen ei viihtynyt Hollannissa.

”Ajattelin, että ei fudis ulkomailla välttämättä olekaan niin hohdokasta. Alkoi jo tulla sellaisia fiiliksiä, että tämä on aika karseata. Kaikki oli vain sitä fudista.”

Pelattuaan puolitoista kautta Hollannissa hän siirtyi Ruotsin Allsvenskaniin Elfsborgiin. Ensimmäinen vuosi sujui hyvin, mutta viime vuodesta tuli vaikea.

Kaudella 2017 Leo Väisänen pelasi Rovaniemen Palloseurassa.

”Elämässäni oli sellainen vaihe, että ei oikein mikään kiinnostanut. Kävin treeneissä, mutta se ei tuntunut oikein miltään. Minulla oli puolen vuoden loukkaantuminen alla.”

Loukkaantumisjakso alkoi marraskuussa 2020 ja päättyi huhtikuussa 2021.

”Minulla oli ehkä sellaisia masennuksen oireita. Ei oikein mikään tuntunut miltään. Se vain paheni. Loukkaantumisen aikana oli raskasta. Synkkä talvi pohjoismaissa.”

Itsekriittisenä Väisänen ajautui oravanpyörään, jossa huono harjoitus seurasi toistaan.

”Tajusin olleeni huono treeneissä ja halusin, että seuraavat treenit tulisivat nopeasti. Kun niissäkin olin huono, harjoittelu meni puurtamiseksi. En oikein pystynyt vapaa-ajallakaan nauttimaan mistään. Ajatukset pyörivät fudiksen ympärillä.”

EM-turnauksessa Väisänen pääsi pelaamaan vain minuutin ensimmäisessä Tanska-ottelussa. Ennen ottelua hän käveli kentälle, näki yleisön katsomoissa ja muisti jälleen, mikä jalkapallossa on hienoa.

Turnauksen jälkeen Väisänen kertoi, että avausottelu auttoi osaltaan palauttamaan palon lajiin. Se oli osa toipumisprosessia.

”Elokuussa tuli ero tyttöystävästä. Sekin oli seurausta näistä olotiloistani, kun en jaksanut keskittyä mihinkään. Sain elämäni raiteilleen, ja nyt olemme taas yhdessä.”

”Jos itsellä ei mene hyvin, on vaikea olla toisillekaan mukava.”

”Nyt on sellainen olo, että minulla on isompi vastuu auttaa joukkuetta.”

Väisänen tunnisti, ettei elämä ollut tasapainossa. Olisi keskityttävä elämään myös jalkapallon ulkopuolella.

”Keskityn oikeasti tärkeisiin asioihin, kuten läheisiini ja tyttöystävään ja perheeseen. Yritän pitää enemmän yhteyttä. Olen keksinyt muita harrastuksia. Luen enemmän ja jätän pleikkarin pelaamiset vähemmälle.”

Hän tähtää myös opiskelujen aloittamiseen syksyllä Haaga-Helian ammattikorkeakoulun avoimella puolella jalkapalloilijoiden opintopolulla.

”Se voisi olla hyvää täydennystä arkeen. Jonkun mielestä voi kuulostaa kivalta, että on paljon vapaa-aikaa. Jossain vaiheessa aika käy pitkäksikin.”

Leo Väisäsestä on jo muutaman vuoden ajan odotettu kasvavan A-maajoukkueen puolustuksen luottopelaajaksi.

Viime syksynä maajoukkueen puolustuksessa tapahtui pikku hiljaa sukupolvenvaihdos.

Väisänen pelasi MM-karsintojen kuusi viimeistä ottelua avauskokoonpanossa. Kolmessa viimeisessä ottelussa pitkäaikaiset luottopelaajat Joona Toivio ja Paulus Arajuuri aloittivat vaihtopenkillä.

Viimeisen kotiottelun jälkeen Toivio ja Arajuuri kertoivat kentällä koko joukkueelle maajoukkueuransa päättymisestä.

”Sain kuulla vasta ottelun jälkeen ringissä. Ehkä jotkut varmaan tiesivät aikaisemmin. Tunteet olivat pinnassa monella pelaajalla.”

Nyt hän lähtee erilaisesta tilanteesta maajoukkueen matkoille. Parina ensimmäisenä vuonna hän oli mukana mutta tiesi, ettei peliaikaa olisi luvassa.

”Nyt on sellainen olo, että minulla on isompi vastuu auttaa joukkuetta.”

Suomi aloittaa Kansojen liigan kotiottelulla Bosnia ja Hertsegovinaa vastaan lauantaina kello 19.00. Yle TV2 näyttää ottelun.

Leo Väisänen

  • Syntynyt Helsingissä heinäkuussa 1997

  • 186-senttinen Suomen maajoukkueen ja Elfsborgin puolustaja

  • Muut seurat: Jokerit, Allianssi, PK-35, KäPa, HJK Klubi 04, RoPS, FC Den Bosch.

  • Ruotsin Allsvenskanissa 59 ottelua ja kolme maalia.

  • Veikkausliigassa 58 ottelua ja kaksi maalia.

  • A-maaotteluita 17. A-maajoukkuedebyytti 11.7.2019.

  • Muuta: veli Sauli Väisänen pelaa Italiassa Cosenza Calcion joukkueessa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat