Uran loppuminen voi olla ammatti­urheilijalle karu tilanne – näin siihen voi varautua

Ammattiurheilijan siirtyminen kilpauran jälkeiseen aikaan helpottuu, kun hän uskaltautuu jo uran aikana urheilukuplan ulkopuolelle, kirjoittaa Huuhkajien pitkäaikainen kapteeni Tim Sparv ensimmäisessä HS-kolumnissaan.

Huuhkajien pitkäaikainen kapteeni Tim Sparv jätti jäähyväiset kotiyleisölle Bosnia ja Hertsegovinaa vastaan pelatun Kansojen liigan ottelun yhteydessä viime lauantaina.

11.6. 2:00 | Päivitetty 11.6. 12:23

Urheilussa on kaksi siirtymävaihetta, jotka ovat urheilijalle tunnetasolla vaikeita.

Ensimmäinen on siirtyminen junioripiireistä aikuisten joukkoon. Toinen tulee eteen, kun urheilija päättää laittaa hanskat naulaan.

Omalla kohdallani ensimmäinen siirtymä sujui kehnosti. Siispä olin vakaasti päättänyt hoitaa toisen paremmin, kun sen aika koittaisi.

Kun tutkimuksissa on seurattu entisten ammattiurheilijoiden sopeutumista uuteen arkeen uran lopettamisen jälkeen, tulokset ovat olleet pelottavia.

On muun muassa käynyt ilmi, että yli 30 prosenttia ammattijalkapalloilijoista eroaa kumppanistaan vuoden sisällä uran päättymisestä ja että yli 60 prosenttia NBA-koripalloilijoista tekee konkurssin viiden vuoden sisällä viimeisestä ottelustaan.

Erään raportin mukaan 45 prosenttia entisistä huippu-urheilijoista kärsii masennuksesta.

Näiden tulosten pitäisi herättää ajatuksia kaikissa, jotka toimivat tavalla tai toisella urheilun parissa.

Urani aikana tavoitteeni oli rakentaa elämä, joka olisi monipuolista ja merkityksellistä myös treenien ja otteluiden jälkeen.

Olipa kyse opinnoista, lukemisesta tai kolumnien kirjoittamisesta, minulle on ollut tärkeää elää arkea, jossa en ole pelkästään jalkapalloilija Tim Sparv. Minussa on puoli, jolla ei ole mitään tekemistä pelisuoritusteni kanssa.

Huipputasolla urheilijan identiteetti usein kytkeytyy urheilusuorituksiin, mikä voi estää urheilun ulkopuolisen identiteetin kehittymisen.

Jos identiteetin rakentaa pelkän urheilun varaan, joutuu helposti ongelmiin, kun tapahtuu loukkaantumisia tai kun lopettamisen hetki koittaa.

Ympäristön tuki on tärkeää. On ilahduttavaa nähdä, että holistinen ajattelutapa saa yhä vankempaa jalansijaa urheilussa.

Seuroissa toimii psykologeja ja henkisiä valmentajia, ja uuden sukupolven valmentajat ja johtajat muokkaavat urheilua yhä humaanimpaan suuntaan.

Kun lahjakkuutta kehitetään keskittymällä koko ihmiseen, urheilijalla on paremmat mahdollisuudet seistä horjumatta jaloillaan myrskyjen raivotessa.

Myös urheilijoilla itsellään on vastuu: meidän on uskaltauduttava urheilukuplan ulkopuolelle.

Monet entisistä joukkuetovereistani ovat tajunneet, että huippu-urheilijalle jäävällä vapaa-ajalla kannattaa tehdä jotain.

Maajoukkueen Rasmus Schüller opiskelee oikeustiedettä ja tanskalainen joukkuetoverini kävi ruoanlaittokurssin. Eräs toinen ystävä jalkapallopiireissä on perustanut säätiön, joka auttaa heikompiosaisia nuoria.

Ei ole mitään takeita, että siirtymä urasta toiseen sujuu kivuttomasti. Uskon kuitenkin, että paljon on tehtävissä, jotta urheilija ei lopetettuaan vajoaisi kaikkein syvimpiin ja pimeimpiin alhoihin.

Jalkapallo on suuri intohimoni, mutta tulevaisuutta ajatellen tuntuu viisaalta, että olen viettänyt aikaa myös jalkapallopiirien ulkopuolella.

On kulunut puoli vuotta siitä, kun lopetin ja sukelsin tuntemattomaan. Elämä aktiiviuran jälkeen tuntuu tällä hetkellä vakaalta ja turvalliselta.

Koska identiteettini perustuu muuhun kuin siihen, mitä jalkapallokentän valkoisten viivojen sisäpuolella tapahtui, uskon että siirtymä onnistuu tällä kertaa paljon paremmin..

Tekstin on suomentanut Laura Jänisniemi.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat