Kaikkine haavoittuvaisuuksineen Huuhkajat ja Helmarit ovat ylevöittäneet itsensä – muutoksella on suurempi merkitys kuin voitoilla

Esikuvia Huuhkajien ja Helmarien pelaajat ovat varmasti lapsille ja nuorille, mutta kuinka paljon parempia esikuvia he ovatkaan olemalla rohkeasti ja avoimesti omia itseään, kirjoittaa HS:n urheilutoimittaja Ari Virtanen.

Urho Nissilä kertoi viime syksynä avoimesti lapsuusajanvaikeuksistaan uskonyhteisöjen sääntöjen puristuksessa.

4.6. 2:00 | Päivitetty 4.6. 15:29

Muutosta on mahdotonta pysäyttää. Suomen miesten jalkapallomaajoukkue teki historiaa viime vuonna pelaamalla ensi kertaa EM-turnauksessa. Pelaajat nousivat suureen suosioon ja lapset saivat uusia esikuvia. EM-turnauksen jalkapallohuuman taustalla oli kuitenkin muutosprosessi, jolla voi olla vielä suurempia merkityksiä kuin yksittäisellä pääsyllä arvokisoihin.

Tarkoitan sitä muutosta, miten näemme urheilijat. Jalkapallomaajoukkueen pelaajat, sekä miehet että naiset, ovat olleet eturintamassa siinä muutoksessa, miten käsitys urheilijuudesta on muuttumassa.

Urheilijat eivät koskaan ole olleet pelkkiä urheilijoita, mutta väitän, että nykyään urheilijoilla on enemmän rohkeutta olla ihmisiä kaikkine vaikeuksineen ja haavoittuvaisuuksineen. Kyse on laajemmasta urheilukulttuurin muutoksesta, joka on vauhdittunut viime vuosina.

Esikuvia Huuhkajien ja Helmarien pelaajat ovat varmasti lapsille ja nuorille, mutta kuinka paljon parempia esikuvia he ovatkaan olemalla rohkeasti ja avoimesti omia itsejään.

Ajatellaan vaikkapa isänsä alkoholismista kertonutta Jukka Raitalaa, syömishäiriöstä ja masennuksesta selvinnyttä Essi Sainiota, uskonyhteisön sääntöjä vastaan taistellutta Urho Nissilää tai lapsuudenperheeseensä sijoitetuista lapsista kertonutta Joona Toiviota. Eikä tässä yhteydessä sovi unohtaa vahvasti kantaa ottaneita urheilijoita, kuten Riku Riskiä tai Tim Sparvia.

Se, millaisen esimerkin inhimillisyydestä vaikkapa edellä mainitut ovat antaneet, on suurempi asia kuin voitot ja mestaruudet tai historialliset ensimmäiset turnaukset. Kun vielä elät, kun vielä voit, tule hyväksi.

Urheilija pelkkänä urheilijana ei ole laajemmin ottaen kuin kilpakentän tuloksen tekijä, sanoo Jyväskylän yliopiston liikuntasosiologian emeritusprofessori Hannu Itkonen.

”Merkityksellistäminen on yhtä kuin kulttuurillistaminen. Tarkoitan sitä, että nykyään urheilijoita esitellään laajemmassa kulttuurillisessa ulottuvuudessa. Kielteisiksi koetut asiat ovat omiaan inhimillistämään urheilijoita”, Itkonen sanoo.

Itkosen mielestä muutosta on vauhdittanut myös yleinen sivistystason nousu. Urheilijat saattavat nykyään tehdä kaksois- tai jopa kolmoisuraa, he ovat perillä maailmasta ja tekevät itsestään tuotteita. Itkosen mukaan julkisuudessa eivät edes pärjää ”pölvästit”.

Ja on myös niin, että vaikeuksien kautta kulkeminen ylevöittää sankaruutta.

”He ovat enemmän ihmisiä, kun he ovat voittaneet vaikeuksia.”

Inhimillistämisestä seurauksena on, että yleisö samastuu ja sitoutuu paremmin seuraamaan urheilijoita.

Tässä kontekstissa kilpailuista tulee kehys jatkokertomukselle, jonka sankareita haluamme seurata. Lauantaina alkava Kansojen liiga aloittaa uuden luvun Huuhkajien tarinassa.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat