Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen entinen kapteeni on HS-urheilun uusi kolumnisti. Tim Sparv kirjoittaa kuukausittain Helsingin Sanomiin.

Matka sisimpään

Huuhkajien entinen kapteeni Tim Sparv on pelaajauransa jälkeen tutkinut itseään ja tehnyt asioita, joita ei aiemmin ehtinyt. HS-urheilun kolumnistina aloittava Sparv tietää nyt, mitä voi jakaa itsestään muille elämänsä seuraavassa vaiheessa.


11.6. 2:00 | Päivitetty 11.6. 13:35

Yksi upea suomalainen urheilutarina sai päätepisteensä, kun Huuhkajien entinen kapteeni Tim Sparv, 35, kävi jättämässä jäähyväisensä maajoukkueen kannattajille viime viikon lauantaina Olympiastadionilla.

Se oli tunteikas päätösluku tarinaan, jonka Sparv aloitti nuorten maajoukkueen pelaajana vuonna 2002. Ennen Kansojen liigan ottelua Bosnia ja Hertsegovinaa vastaan Sparv kävi sanomassa viimeisen kerran kiitoksensa kotiyleisölle.

Sparv teki suomalaisittain poikkeuksellisen maajoukkueuran, jonka aikana hän oli kapteeni kaikissa juniorimaajoukkueissa ja lopulta myös kuuden vuoden ajan miesten maajoukkueessa, jossa hän pelasi 84 maaottelua.

Viime joulukuussa Sparv ilmoitti peliuransa päättymisestä tiedotustilaisuudessa.

Nyt Sparv on uuden edessä; on alkamassa uusi luku hänen elämässään. Hän elää tällä haavaa siirtymäaikaa pelaajauransa päättymisen jälkeen ja tekee asioita, joille ei aiemmin ole ollut aikaa.

”Tämä on ollut todella antoisaa aikaa. Kävin koulukiertueella kirjakerhoni kanssa. Kävin Qatarissa tapaamassa siirtotyöläisiä. Suoritin ensimmäisiä ylioppilaskirjoituksia maaliskuussa. Olen opiskellut tšekin kieltä”, Sparv kertoo.

Lisäksi hän on osallistunut Prahassa johtajuuskurssille ja lomaillut perheensä kanssa Espanjassa huhtikuussa kolme viikkoa.

”Tämä on ollut luovaa aikaa.”

”Ehkä kolumnien kirjoittamiseen liittyy sellainen itsekäskin näkökulma, että uskon, että minulla on jotain sanottavaa.”

Yhtenä uutena projektina on kolumnien kirjoittaminen kuukausittain Helsingin Sanomiin. Kolumnistina toimiminen ei ole hänelle uusi asia, mutta edellisistä Sparvin kolumneista on kulunut jo pidemmän aikaa.

”Kirjoittaminen on minulle terapeuttista. Saan kirjattua ajatuksiani, ja pystyn hahmottamaan asioita paremmin. Ehkä kolumnien kirjoittamiseen liittyy sellainen itsekäskin näkökulma, että uskon, että minulla on jotain sanottavaa.”

Sparvin ensimmäinen kolumni käsittelee identiteettikriisiä, jonka moni kokee lopetettuaan urheilu-uransa.

”En ole ainakaan vielä kokenut sellaista kriisiä, mutta on aika paljon esimerkkejä siitä, miten vaikeata voi olla käsitellä urheilu-uran loppumista ja sitä, mitä haluaa tehdä sen jälkeen.”

HJK:ssa pelatessaan Sparv kohtasi Eurooppa-liigan karsintaottelussa turkkilaisseura Fenerbahçen tähtipelaajan Mesut Özilin (vas.).

Sparvin viimeiseen pelivuoteen kasautui paljon hyviä ja huonoja kokemuksia. Tammikuussa hänelle ja hänen puolisolleen Jitka Nováčkován syntyi tytär.

Sparv koki Kreikan yllätyksiä täynnä olevan jalkapallokulttuurin ja putosi joukkueensa kanssa pääsarjasta – ensimmäisen kerran pelaajaurallaan.

Sitten hän joutui tuskailemaan polvivammasta kuntoutumisensa kanssa mutta pääsi kuitenkin riittävään kuntoon osallistuakseen Huuhkajien kanssa EM-turnaukseen.

Viime kesänä hän siirtyi HJK:hon, ja peliuran piti jatkua vielä ainakin tämän vuoden, mutta keho ei enää kestänyt.

Marraskuussa hän sai kansainvälisen pelaajayhdistyksen FifPron Pelaajan ääni -palkinnon työstään Suomen naisten jalkapallomaajoukkueen ja Qatarin siirtotyöläisten hyväksi. Ja joulukuussa hän sai arvostetun Captain’s Ball -kiertopalkinnon.

”Tarkoitukseni ei ollut lopettaa vielä viime vuonna. Aikamoinen vuoristorata tuli koettua. Aloitimme Kreikasta, sitten olimme Suomessa ja joulukuussa Tšekissä.”

Sparvia harmittaa jossain määrin se, miten pelaajaura päättyi. Hän sanoo olleensa varma, että voisi pelata pari vuotta Suomessa.

Pelit HJK:ssa jäivät kuitenkin vähiin. Viidessä Veikkausliiga-ottelussa hän pelasi vain 191 minuuttia ja neljässä eurocup-ottelussa 196 minuuttia.

"Voin nukkua yöni hyvin, kun tiedän yrittäneeni kaikkeni."

”Tämä on urheilua. Voin nukkua yöni hyvin, kun tiedän yrittäneeni kaikkeni. Olen yrittänyt lääkkeiden, pistosten ja sisun avulla pelata niin kauan kuin mahdollista.”

Sparv olisi halunnut auttaa joukkuettaan enemmän kuin pystyi.

”Alkuun näytti ihan hyvältä. Ensimmäisen kuukauden jälkeen tuli sellainen tunne, että on liian vaikeata. Aloin miettiä, ovatko pelini pelattu.”

Sparv sanoo vetäneensä henkeä tapahtumarikkaan vuoden jälkeen ja ottaneensa etäisyyttä siihen.

”Olen miettinyt, mikä on minulle tärkeätä ja mitä haluan tehdä.”

Sparv on ehdottoman varma siitä, että haluaa valmentaa jalkapallossa lähitulevaisuudessa.

Tanskassa hän kävi tapaamassa vanhoja joukkuekavereitaan ja valmentajiaan. Heidän kanssaan hän puhui siitä, mitä hän voisi odottaa ja mikä reitti voisi olla hänelle paras.

”Haluan ehkä mieluummin valmentaa nuoria pelaajia. Haluan löytää itselleni sopivan ympäristön.”

Tim Sparv jätti jäähyväisensä kotiyleisölle Olympiastadionilla Kansojen liigan ottelussa Bosnia ja Hertsegovinaa vastaan.

Nuorten valmentamisessa häntä kiinnostaa ennen kaikkea oppimisprosessi, joka vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteistä työtä.

”Nuorten kanssa työskentelemisessä on jotain todella inspiroivaa. He ovat uteliaita: kuuntelevat ja haluavat oppia.”

”Voin tehdä virheitäkin ja oppia niistä. Nuorten kanssa työskenteleminen saa myös vähemmän mediahuomiota.”

Valmentajana kehittyminen on Sparvin prioriteettina tällä haavaa. Hän sanoo tietävänsä, ettei ole vielä valmis valmentaja, mutta hänellä on ainakin joitain arvoja, jotka voisivat olla hyödyksi nuorille pelaajille.

”Ne ovat perusasioita, kuten ammattimaisuutta, kovaa työntekoa, kurinalaisuutta ja nöyryyttä. Ehkä voin myös ammentaa siitä vuoristoratamaisesta matkasta, jonka olen kokenut pelaajana. Voin jakaa oppejani siitä, miten olen käsitellyt kokemiani asioita – hyvin ja huonosti.”

”Varmasti saan jossain vaiheessa kipinää omien rajojeni testaamiseen, ja haluan sitten valmentaa myös aikuisia.”

Valmentajana Sparv haluaa olla mahdollisimman empaattinen.

”Yritän olla kuunteleva valmentaja, joka on pelaajien puolella. Menen avoimin mielin keskusteluihin.”

Valmennusura alkanee Tšekissä. Jos häneltä kysytään, voisi hän valmentaa missä tahansa. Mutta pelaajauran jälkeen hän priorisoi perhettään.

”Tällä hetkellä näyttää siltä, että jäämme Prahaan. Minun pitää löytää jotain valmennustyötä Prahasta tai sen läheisyydestä. Nyt on tärkeätä, että perhe viihtyy ja saamme elämän tasapainoon.”

Jossain vaiheessa hän voisi kuvitella valmentavansa myös aikuisia.

”Mutta tässä vaiheessa haluaisin ensin valmentaa nuoria. Rakennan avoimin mielin uutta uraa. Varmasti saan jossain vaiheessa kipinää omien rajojeni testaamiseen, ja haluan sitten valmentaa myös aikuisia.”

Sparv painottaa nöyryyden tärkeyttä. Hän viittaa siihen, miten moni entinen huippupelaaja luulee voivansa siirtyä pelaajasta suoraan valmentajaksi korkealle tasolle.

”On pakko olla todella kärsivällinen ja viettää aikaa kentällä vuosia ennen kuin voi olla hyvä valmentaja.”

Tim Sparv sanoo haluavansa olla positiivinen valmentaja treenikentällä. Rauhallisuus, empaattisuus ja pedagogisuus ovat hänelle tärkeitä asioita valmentajana.

”Johtajana autenttisuus on kaikkein tärkeintä. Älä yritä olla jotain, mitä et ole. Siitä seuraa vain huonoja tuloksia.”

Johtajuuskurssilla Prahassa hän on joutunut tutkimaan itseään ja yrittänyt rakentaa itsestään paremman johtajan ja ihmisen.

”Olen tosi huono sellaisessa ympäristössä, jossa ei ole rakennetta. En ole silloin mukavuusalueellani. Jalkapallo voi olla sellainen ympäristö. Haluan olla oma itseni, vaikka ympäristössä tapahtuu yllättäviä asioita.”

Hän yrittää kehittyä myös puolisona ja isänä.

”Lapsen kanssa tulee tehtyä aika paljon asioita ensimmäistä kertaa. Se oli paha paikka, kun menin Prahassa ensimmäistä kertaa uimaan tyttäreni kanssa. En ymmärtänyt kieltä, en tiennyt reittiä uimahallille, enkä tiennyt, miten siellä toimitaan.”

”Jos sinulla on mahdollisuus parantaa ihmisten elämää tavalla tai toisella, älä ole liian itsekäs vaan mieti, miten voit puhua lapsille ja nuorille.”

”Tunsin kropassani, että tämä ei ole kivaa. En ollut mukavuusalueellani. Ensimmäisen kerran jälkeen kaikki on helpompaa.”

Sparv on hyvä esimerkki siitä, miten urheilija voi löytää oman äänensä. Hän on käyttänyt ääntään tärkeiden asioiden puolesta ja ollut esimerkki urheilijasta, joka uskaltaa ottaa kantaa eri asioihin.

”Odottaisin ehkä vielä enemmän uskallusta pelaajilta. Mutta enemmän ja enemmän pelaajat ymmärtävät, että he voivat olla paljon enemmän kuin vain jalkapalloilijoita. He voivat oikeasti vaikuttaa yhteiskunnassa ja pelata sielläkin isossa roolissa. Myös median ansiosta tänä päivänä puhutaan muustakin kuin tuloksista.”

Miksi on mielestäsi tärkeätä, että urheilijat uskaltavat ottaa kantaa?

”Jos sinulla on mahdollisuus parantaa ihmisten elämää tavalla tai toisella, älä ole liian itsekäs vaan mieti, miten voit puhua lapsille ja nuorille. En minäkään tajunnut käyttää sitä mahdollisuutta kuin vasta vähän vanhemmalla iällä. Silloin ajattelin, että olisinpa tajunnut tarttua mahdollisuuteen aiemmin.”

Sparvin mielestä tässä asiassa on myös seurojen, liittojen ja maajoukkueiden tuettava urheilijoita.

”Nämä tahot voivat rakentaa ympäristön, jossa annetaan urheilijoille työkaluja, jotta urheilijat voivat puhua asioista paremmin ja ymmärtää oman roolinsa. Vielä on paljon työtä tehtävänä.”

Tim Sparv

  • Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen entinen kapteeni.

  • Syntynyt helmikuussa 1987.

  • Voitti FC Midtjyllandissa Tanskan mestaruuden kolmesti ja Tanskan cupin kerran.

  • Seurat: Norrvalla FF, Southampton, Halmstads BK, VPS, FC Groningen, Greuther Fürth, Midtjylland, AEL, HJK.

  • A-maaotteluita 84 ja yksi maali. Johdatti kapteenina Suomen miesten maajoukkueen ensi kertaa EM-turnaukseen.

  • EM-turnauksessa vuonna 2021 pelasi kaksi ottelua.

  • Palkittiin Captain’s Ball -palkinnolla vuonna 2021. Sai FifPron Pelaajan ääni -palkinnon vuonna 2021.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat