Venäläinen jalkapalloilija Nadja Karpova kertoo pysäyttävästä hetkestään: ”Hän otti meiltä tulevaisuutemme”

Nadja Karpova muutti viisi vuotta sitten Espanjaan jalkapallon perässä. Nyt hän toivoo, että yhä useampi venäläisurheilija uskaltaisi liittyä hallinnon vastaiseen rintamaan.

Nadja Karpova pelaa Espanjan liigaa Espanyolin joukkueessa.

8.6. 14:40 | Päivitetty 8.6. 15:41

Kun naisten EM-jalkapallo alkaa heinäkuussa, Venäjän joukkue loistaa poissaolollaan. Hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on aiheuttanut sen, että Venäjää ei haluta mukaan kansainvälisiin urheilutapahtumiin eikä Englannissa pelattava turnaus tee poikkeusta.

Venäjän naisten maajoukkueen pelaajista löytyy eräs vahvimmin presidentti Vladimir Putinia sodan aikana kritisoinut urheilija.

Espanjan liigan Espanyolissa pelaava Nadja Karpova on ottanut 144 000 seuraajan Instagram-tilillään kantaa sotaa vastaan jatkuvasti sen jälkeen, kun sotatoimet alkoivat.

BBC haastatteli Karpovaa aiemmin tällä viikolla. Hän sanoo haastattelussa, että ei voi katsoa epäinhimillisyyttä sivusta.

”En tiedä mitä tapahtuisi, jos olisin Venäjällä enkä Espanjassa, mutta pidän puhumista velvollisuutenani”, Karpova sanoo.

Karpova, 27, on pelannut urallaan 24 maaottelua Venäjän paidassa. Hän oli mukana joukkueessa, joka osallistui vuoden 2017 EM-kilpailuihin.

Sen turnauksen jälkeen Karpova muutti Espanjaan ammattilaiseksi. Lähdön takana olivat ennen kaikkea jalkapalloilulliset syy. Espanjassa naisten pelien taso on korkeampi.

Muuton jälkeen Karpova kertoo silmiensä avautuneen myös esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksien osalta.

Karpova on lesbo, mikä oli Venäjällä ongelma. Hän sanoo, että muuton jälkeen hänen ei tarvinnut enää pelätä puhumasta asiasta.

”Ymmärsin, että kukaan ei syytä minua siitä, että elän tytön kanssa eikä täällä ole häpeä olla lesbo”, Karpova sanoo.

Kun Karpova teki Venäjällä ensimmäistä ammattilaissopimustaan, neuvotteluja hoiti hänen isänsä. Seura lupasi katsoa tyttären perään, koska tämä oli lesbo.

”Näiden ihmisten mukaan lesbot tarvitsivat erityistä kohtelua, olin silloin 18-vuotias. Isäni käski heidän poistua. Hän sanoi, että ainoa asia, josta neuvotellaan on jalkapallo, ei seksuaalinen suuntautumiseni.”

Maaliskuussa Karpova sai seurakaverikseen ukrainalaisen Tamila Khimichin. Karpovan mukaan ensimmäisellä kohtaamisella Khimich katsoi häntä varovasti, ikään kuin pohtien onko hän sodan puolella vai sitä vastaan.

”Halusin itkeä. Ajattelin, että ovatko hänen perheensä ja ystävänsä kunnossa. Oli kamala tunne ymmärtää, että hän voisi menettää rakkaansa. Olen yhä tunteiden vallassa. En voi uskoa, että tämä on todellista.”

Niinpä kesän alkupuolella Karpova ei epäröi puhua Venäjän sotatoimia, hallintoa ja propagandaa vastaan. Hän sanoo propagandan pyrkivän vakuuttamaan kansan siitä, että Venäjä nähtäisiin erityisenä maana, jolla on tehtävä ja jota koko muu maailma vastustaa.

”Mistä ainutlaatuisesta tehtävästä puhutaan? En pidä venäläisiä erityisenä kansana. Samanaikaisesti en häpeä venäläisyyttäni, sillä Venäjä ei tarkoita hallitusta ja Putinia”, Karpova sanoo.

”Putin otti meiltä kaiken. Hän otti meiltä tulevaisuutemme. Samaan aikaan hän teki sen hiljaisella suostumuksellamme. Hallitus ei kohdannut vahvaa vastarintaa. Suurin osa ihmisistä vain sulki silmänsä ja ajatteli, että se ei ole heidän asiansa.”

Karpova sanoo olleensa itse mukana kahdessa opposition mielenosoituksessa, joista jälkimmäisessä tuettiin myrkytettyä ja vangittua oppositiojohtajaa Aleksei Navalnyia.

Karpova sanoo pitävänsä sotaa tukevia venäläisiä propagandan panttivankeina ja toivoo, että heidät saadaan vapautettua. Hän toivoo yhä useamman urheilijan liittyvän sotaa vastustavien joukkoon.

”Enää ei voi teeskennellä, että mitään ei tapahdu. Hiljaisuuden ajan pitäisi olla ohi.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat