Vesa-Matti Loiri oli intohimoinen urheilija, jonka mielestä viihde, kulttuuri ja urheilu ovat samaa ilmiötä: ”Niissä kaikissa on kysymys siitä, miten elämä olisi meille vähän helpompaa”

Vesa-Matti Loirin rakkaus maalivahteihin syttyi Helsingin olympialaisten katsomossa. Biljardissa hän oli lajiliiton puheenjohtaja.

Vesa-Matti Loiri pelasi HJK:n maalivahtina 1972. Kuvassa Loiri maalilla puolalaista Gornik Katowicea vastaan pelatussa harjoitusottelussa heinäkuussa 1972.

10.8. 12:01

Urheilu kulki Vesa-Matti Loirin elämässä mukana lapsuudesta asti sekä innokkaan katsojan että urheilijan roolissa. Myöhemmin urheilu välähti myös valkokankaalla etenkin Uuno Turhapuro -elokuvissa.

Loiri oli seitsenvuotias töölöläispoika, kun Helsingissä järjestettiin olympialaiset vuonna 1952. Loiri auttoi kisojen aikana aitajuoksijaa, jonka hän yhdessä isänsä kanssa päätteli nimikirjoituksen ja lehtikuvien perusteella Harrison Dillardiksi.

Dillard oli voittanut edellisissä kisoissa kultamitalin sekä pika-aidoissa että pikaviestissä. Helsingissä hän harjoitteli Pallokentällä pahvisilla aidoilla, jotka kaatuivat herkästi. Loiri meni Dillardin avuksi useaksi tunniksi nostamaan aitoja pystyyn.

”Yhteistä kieltä ei ollut, mutta ei sitä myöskään tarvittu. Poika ihaili. Mies antoi ihailla. Kun lapsi katsoo tähteä, sanoja ei tarvita”, Jari Tervon Loiri-elämäkerrassa kirjoitetaan.

Dillard voitti tuplakullan myös Helsingissä.

Isänsä kanssa Loiri oli katsomassa myös olympialaisten jalkapallon loppuottelua, jossa pelasivat pelasivat Unkari ja Jugoslavia. Loirit katsoivat ottelua Jugoslavian maalivahdin Vladimir Bearan takana. Finaali mainitaan kirjassa syyksi sille, että Loirista tuli myöhemmin maalivahti. Hän vaikuttui erityisesti Bearan torjumasta Unkarin Ferenc Puscásin laukauksesta.

”Yleisö räjähti. Se tuntui paineaaltona seitsenvuotiaan pojan palleassa. Sydän muljahti. Matti päätti ryhtyä maalivahdiksi. Hän halusi, että kymmenet tuhannet ihmisen osoittaisivat hänelle seisaaltaan suosiota. Hän halusi sankariksi”, Tervo kirjoittaa.

Loiri pääsi maalivahtina aina pääsarjatasolle asti. Hän oli Helsingin Jalkapalloklubin kolmosmaalivahti kaudella 1972 ja pääsi pelaamaan esimerkiksi Suomen cupin otteluita. Loiri tunnettiin erityisesti ponnistusvoimastaan, jonka turvin hän hoiteli yläkulmia kohti tulleita laukauksia.

Vesa-Matti Loirin innostus maalivahteihin syttyi Helsingin Olympiastadionilla, kun hän katseli Helsingin olympialaisten finaalia vuonna 1952 paikan päällä. Vuonna 2014 Loiri seurasi samassa paikassa Huuhkajien EM-karsintaottelua Jari Litmasen ja Sauli Niinistön välissä.

Maalivahdin tontti tuli tutuksi muissakin lajeissa: Suomen mestaruuksia Loiri voitti vesipalloilijana kolme ja käsipalloilijana yhden. Jääkiekkoa hän pelasi alasarjatasolla.

Leijonat toivoivat Loiria esiintymään kansanjuhlaan vuonna 2011. Loiri piti kutsua kunnia-asiana. Tervon kirjassa Loirin kerrotaan myös pitäneen kannustuspuheen Leijonille ennen Lillehammerin olympialaisia vuonna 1994.

Yksilölajeissa Loiri kilpaili sekä nyrkkeilyssä että biljardissa. Nyrkkeilyssä Loirin aikuisiän ottelut ajoittuivat 1960- ja 70-lukujen taitteeseen.

”Loirilla oli taustaa poikanyrkkeilystä. Nyrkkeilyn aloittaminen uudelleen 24-vuotiaana oli hänelle kesken jääneen harrastuksen jatkamista niin korkealle kuin kantti riitti”, Tervon kirjassa kuvaillaan.

Vesa-Matti Loiri (oik.) harjoitteli vuonna 1969 Pertti Purhosen kanssa nyrkkeilyä.

Nyrkkeilyn kannalta näyttelijän ammatti tarkoitti sitä, että aikaa harjoituksille oli rajatusti. Tammikuussa 1970 Loiri saapui otteluunsa Jussi Lylyä vastaan lähes suoraan konsertista Göteborgista. Helsingin Sanomat uutisoi ottelusta kertoneen jutun: ”Loiri hosui, väsyi, menetti muistinsa ja – voitti 3–2.”

Jutussa Loiri myönsi kiertue-elämän ongelmat nyrkkeilyn kannalta.

”Kyllä on niin, ettei pelkkä keikoilla käynti lisää kuntoa. Pitää aloittaa taas ne aamulenkit. Mitenkä on Purtsi, jaksatko huomenaamulla lähteä”, Loiri kyseli valmentajaltaan Pertti Purhoselta.

”En, jätetään se lenkkihomma sunnuntaihin. Huomenna nukutaan pikkuisen pitempään kuin tänä aamuna Tukholmassa.”

Biljardissa Loiri kilpaili kansallisella tasolla ja rakastui lajiin syvästi. Hän toimi 90-luvulla Suomen biljardiliiton puheenjohtajana. Usein keikkamatkoillaankin hän pelasi paikallisten kanssa.

”Kolmenkymmenen vuoden aikana olen tutustunut ja ystävystynyt lukemattomien pelaajien kanssa ympäri Suomea. Minun on aika helppo saada pelikavereita, sillä päänahkaani himoitaan”, Loiri kertoi Helsingin Sanomissa joulukuussa 1993.

Tuohon aikaan Loiri oli jo esitellyt taitojaan valkokankaalla. Vuonna 1994 ilmestyneessä Uuno Turhapuro armeijan leivissä -elokuvassa Loiri näyttelee Turhapurona kohtauksen, jossa hän lyö useita näyttäviä lyöntejä.

Samassa elokuvassa Loiri on osallisena Suomen historian kenties tunnetuimmassa tennisottelussa, toki näytellyssä sellaisessa. Siinä Uuno Turhapuro kohtaa Olli Rahnaston. Rahnasto on myöhemmin sanonut Ylen haastattelussa, että Loiri oli nopea oppimaan myös tennistä, vaikka lajitausta oli vähäinen.

”Se oli mielettömän hieno kokemus, ja minulle jäi mieleen Vesa-Matti Loirin mieletön lahjakkuus. Hän ei ollut pelannut paljon tennistä, mutta kun harjoittelimme, hän oivalsi juttuja”, Rahnasto sanoi Ylelle vuonna 2015

Loiri itse ei asettanut taidetta ja urheilua vastakkain. Vuonna 1993 hän sanoi HS:lle ajattelevansa, että niin urheilu ja kulttuuri kuin kulttuuri ja viihdekin ovat saman ilmiön eri puolia.

”Samasta asiastahan niissä kaikissa on kysymys. Siitä, miten tämä elämä olisi meille vähän helpompaa.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat