Kaksi valmentajaa ei riitä, kun pitäisi olla neljässä paikassa yhtä aikaa

Juniorit tarvitsevat nykyistä enemmän valmentajia, kirjoittaa HS:n urheilutoimittaja Roosa Laiho.

5.7. 2:00 | Päivitetty 5.7. 6:22

Kaksi valmentajaa ja parikymmentä pientä jalkapalloilijanalkua. Mikä voisi mennä pieleen?

Harjoitukset alkavat. Yhtäkkiä samaan aikaan pitäisi ohjata meneillään olevaa harjoitetta, järjestää seuraavaa varten paikkoja kuntoon, sitoa kahden pelaajan kengännauhoja ja lohduttaa kolmatta, joka on pahoittanut mielensä ja itkee kentän reunalla.

Taitaa sittenkin olla aika monta asiaa, jotka voivat mennä pieleen.

Tiedän sen kokemuksesta, sillä valmensin 6–10-vuotiaita jalkapalloilijoita yli viiden vuoden ajan. Suurimman osan ajasta valmentajia oli itseni lisäksi vain yksi.

Kaksi valmentajaa ei ole tarpeeksi.

Kun kyse on pienistä junioreista, tämä ei ole lajikohtaista. Lapsille sattuu ja tapahtuu varsinaisen harjoittelun ulkopuolella, oli kyse sitten jalkapallosta, yleisurheilusta tai tenniksestä.

Jos ryhmässä on parikymmentä pientä lasta, harjoitteiden vetämiseen tarvitaan ainakin kaksi valmentajaa, mielellään enemmän.

Lisäksi ainakin kahdella olisi hyvä olla kädet vapaana pelaajien huolien hoitamiseen ja seuraavien harjoitteiden valmisteluun. Näitä voivat hoitaa hyvin myös vapaaehtoiset vanhemmat, joilla ei tarvitse olla edes lajitaustaa.

Valitettavan usein kentällä näkee hädin tuskin pari valmentajaa, joilla on aivan liian paljon hoidettavanaan.

Olisi korkea aika ymmärtää, että juniorivalmentajia ei voi olla liikaa ja toimia sen mukaan.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat