Tim Sparv kirjoittaa HS:n lukijoille: ”Kuinkahan olisin mustana 19-vuotiaana reagoinut, jos omat fanit olisivat haukkuneet minua apinaksi ja toivoneet, että häipyisin maasta”

Ei saa olla niin, että nettiin voi kirjoittaa ihan mitä tahansa seurauksitta. Ei saa olla niin, että kirjoittaja piiloutuu valeprofiilin taakse syytämään rasistisia herjauksia mustaihoisille pelaajille ja menee seuraavana päivänä töihin, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut, Tim Sparv kirjoittaa.

Englannin jalkapallomaajoukkueen Bukayo Saka , Luke Shaw , Jadon Sancho , Reece James ja Marcus Rashford harjoittelemassa 2020.

9.7. 2:00 | Päivitetty 9.7. 6:55

Sosiaalinen media tarjoaa parhaassa tapauksessa mainion foorumin yhteydenpitoon ystävien ja tuttavien kanssa tai maailmantapahtumien seuraamiseen. Se on kuitenkin myös mukana normalisoimassa kielenkäyttöä, joka huolestuttaa minua syvästi.

Vihapuheesta ja nettikiusaamisesta on tullut jatkuva riesa, ja urheilumaailmassa se on yksi tämän hetken suurimmista haasteista.

Tim Sparv

Kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa ja ammattilaisjalkapalloilijoiden järjestö Fifpro ovat viime vuosina tutkineet, kuinka laajamittaista nettiviha on huipputason jalkapalloilussa.

Vuoden 2021 EM-kisojen loppuottelun ja Afrikan mestaruuskisojen 2022 loppuottelun aikana yli 55 prosenttia pelaajista sai loukkaavia kommentteja sosiaalisen median profiileihinsa. Kommentit olivat useimmiten rasistisia tai homofobisia.

Englannin ja Italian välillä käydyn 2021 EM-loppuottelun jälkeen eräs englantilaismies tuomittiin vankeuteen tällaisesta kirjoituksesta, mutta totuus on, että valtaosa pääsee kuin koira veräjästä.

Käsittämätöntä on sekin, että yli puolet noista loukkaavista kirjoituksista on yhä luettavissa.

Twitterin, Instagramin ja muiden toimijoiden on kannettava vastuunsa.

Olen valkoinen miesjalkapalloilija, joten olen päässyt jokseenkin vähällä. En millään pysty täysin tajuamaan, mitä Glen Kamara, Marcus Rashford, Bukayo Saka ja muut mustat pelaajat ovat joutuneet uransa aikana kokemaan.

Kuinkahan olisin itse mustana 19-vuotiaana reagoinut, jos omat ”fanit” olisivat haukkuneet minua apinaksi ja toivoneet, että häipyisin maasta.

Ilmiö ei tietenkään koske pelkästään urheilumaailmaa vaan läpäisee koko yhteiskunnan. Netin villi länsi aiheuttaa suuria terveysongelmia kouluissa, työpaikoilla ja politiikassa. Saamme jatkuvasti lukea koululaisista, jotka harkitsevat itsemurhaa, ja naispoliitikoista, jotka kärsivät jouduttuaan seksististen kommenttien kohteeksi.

Viranomaiset, opettajat ja vanhemmat hapuilevat pimeässä tietämättä, kuinka heidän pitäisi menetellä saadakseen tämän alati kasvavan yhteiskunnallisen ongelman aisoihin.

Ei saa olla niin, että nettiin voi kirjoittaa ihan mitä tahansa seurauksitta. Ei saa olla niin, että kirjoittaja piiloutuu valeprofiilin taakse syytämään rasistisia herjauksia mustaihoisille pelaajille ja menee seuraavana päivänä töihin, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Twitterin, Instagramin ja muiden toimijoiden on kannettava vastuunsa ja luotava ympäristö, joka on turvallinen kaikille käyttäjille.

Sosiaalinen media oli minulle aktiiviurani aikana korvaamattoman tärkeä yhdysside kannattajiin. He oppivat ymmärtämään minun elämääni ja minä heidän.

Väitän, että sosiaalisen median ansiosta ymmärrys ja kunnioitus toisiamme ja mahdollisesti ajan mittaan hämärtyneitä rajoja kohtaan kasvoi. Menestyksen hetkinä iloitsimme yhdessä ja vastoinkäymisissä tuimme toisiamme.

Sosiaalisella medialla on valtava potentiaali toimia myönteisenä yhteiskunnallisena vaikuttajana. Sen mahdollisuudet jakaa tietoa ja lisätä tietoisuutta tärkeistä yhteiskunnallisista asioista ovat ainutlaatuiset, mutta nyt on aika laatia selvemmät pelisäännöt ja karsia mätämunat kanavilta.

Jos muutos viipyy, pelkään sekä nuorten että vanhojen voivan nettikiusaamisen takia jatkossa yhä huonommin.

Suomennos: Laura Jänisniemi

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat