Tuuli Jauhola teki Copenhagen Business School -yliopistoon gradun, jossa hän tutki epätasa-arvoa suomalaisessa jalkapallossa.

Suomifutis kaipaa tasa-arvoa

Kotimaiset jalkapallon pääsarjapelaajat ovat kuulleet mauttomia vitsejä naisten jalkapallosta ja nähneet omien mestaruusjuhliensa perumisen, kun miesten joukkue jäi tavoitteestaan.


27.7. 2:00 | Päivitetty 27.7. 17:26

Esimerkki on karu ja mauton. Epätasa-arvon ilmentymistä suomalaisessa jalkapallossa tutkinut Tuuli Jauhola pitää kuulemaansa järkyttävänä, ja sanat ovat jättäneet vahvan muistijäljen myös pääsarjassa pelaavalle naiselle, joka työskenteli urheiluseurassaan.

”Naisen esimies, joka on töissä saman seuran junioripuolella, heitti vitsiä siitä, miten hänen mielestään naisten ja vammaisten jalkapallon voi laittaa samaan kategoriaan”, Jauhola kertoo.

Suhtautuminen jalkapalloa pelaaviin naisiin on ollut vuosikymmeniä sitten kauniisti ilmaistuna vähättelevää, mutta Jauholan kertomassa tapauksessa ei ole kyse mistään takavuosien tunkkaisesta tuulahduksesta vaan elävästä esimerkistä viime vuosilta.

”Jotenkin kuvittelisi, että nykypäivänä ei enää tällaista kuulisi”, hän sanoo.

Jauhola ei tiedä, onko naisten ja vammaisten jalkapallon rinnastanut henkilö tehnyt töitä tyttöjalkapalloilijoiden parissa vai pelkästään poikapuolella.

”Mutta hän tekee myös juniorien kanssa töitä, ja asenteet ovat tällaisia. Kyllähän se vaikuttaa tosi paljon, jos lähdetään tällaisella asenteella valmentamaan myös junioreita. Tietynlainen asenne valuu väistämättä myös alaspäin.”

Tuuli Jauhola pelasi juniorivuotensa Ilveksessä ja viimeiset lukiovuotensa TPV:ssä. Urheilulukion jälkeen pelit jatkuivat Ruotsissa. Kuvassa hän pelaa kesällä 2013 FC Nokian paidassa.

Tilannetajun puute välittyy myös seurasta, jossa on naisten ja miesten joukkueet. Myös tämä esimerkki on tuore.

”Naisten jengi voitti tuplamestaruuden sinä vuonna. Seuralle oli kaavailtu isoa kaudenpäätöstapahtumaa juhlimiseen, mutta miesten jengillä meni huonommin kuin tavoitteena oli ja tapahtuma lopulta peruttiin”, Jauhola kertoo.

Hän lisää seuran antaneen toiminnallaan sellaisen signaalin, että naisten menestykselle ei aidosti annettu painoarvoa. Naisten syrjintää selitetään usein sillä, ettei kohtelu voi olla samanarvoista, koska naiset eivät tuota rahaa joukkueelle.

”Mutta se ei ole pelkästään rahalla perusteltavissa, koska tämäkin tapahtuma oli suunniteltu etukäteen. Se vain peruttiin sen takia, ettei nähty syytä juhlaan miesten jengin takia”, Jauhola sanoo.

Jauhola, 26, teki gradunsa kansainvälisessä, liiketalouteen erikoistuneessa Copenhagen Business School -yliopistossa.

Hän haastatteli tutkimukseensa yhtätoista kotimaisella huipputasolla jalkapalloilevaa naispelaajaa, joilla oli ”tosi paljon jaettavaa”.

”Esiin nousi tietynlainen turhautuminen siihen, että monet pelaajat kokevat seuroissaan, että naispelaajana on vaikea saada ääntä kuuluviin. Viestiä ei välttämättä oteta tosissaan tai se ei johda loppupeleissä mihinkään”, Jauhola lisää.

”Pelaajat ymmärtävät, että eivät ne palkkiot voi olla samoja.”

Palloliiton kehityspäällikkö Heidi Pihlaja pitää aiheen tutkimista tärkeänä. Samalla huomataan, että Suomen kaltaisessa kehittyneessä maassa on pitkä tie kuljettavana, jotta asenteet, normit ja kulttuuri kannustaisivat unelmien tavoitteluun yhdenvertaisesti.

”Yleisesti ottaen näen tärkeänä, että yhdenvertaisuuteen liittyvät moraaliset tavoitteet sidotaan organisaatioiden strategioihin ja niiden saavuttamista seurataan systemaattisten mittarien kautta”, Pihlaja kertoo.

Naisten joukkueurheilun rahoitus nousee puheenaiheeksi säännöllisin väliajoin, ja myös Jauholan haastattelemat pelaajat kokevat fokuksen olevan rahassa ja tuottavuudessa. Pelaajilla on kuitenkin realistinen käsitys siitä, mitä pienistä tuloista voidaan maksaa.

”Jos katsotaan pelkkää rahallista puolta, pelaajat ymmärtävät, että eivät ne palkkiot voi olla samoja [kuin miehillä], koska kuten moni pelaaja sanoi, raha ei kasva puussa eikä tule tyhjästä. Se on ihan ymmärrettävää”, Jauhola sanoo.

Myös moni miesten pääsarjaurheilija maksaa harrastuksensa itse, eikä asia liity tasa-arvoon tai sukupuoleen vaan markkinatalouteen. Jauholan haastattelemat pelaajat kokevat asian enemmän niin, että moraalista puolta voisi ottaa enemmän huomioon.

”Tulla jonkun verran vastaan ja mahdollistaa naisille parempia olosuhteita, koska on moraalisesti oikein auttaa niitä, jotka ovat huonommassa asemassa”, hän lisää.

Palloliiton kehityspäällikkö Heidi Pihlaja kertoo, että myös Suomen kaltaisessa kehittyneessä maassa on pitkä tie kuljettavana, jotta asenteet, normit ja kulttuuri kannustaisivat unelmien tavoitteluun yhdenvertaisesti.

Naiset aloittivat Suomessa jalkapallon varsin myöhään, vasta 1970-luvun alussa. Meneillään olevia EM-kisoja järjestävässä Englannissa laji kiellettiin naisilta 1920-luvun alussa 50 vuodeksi, mikä vaikutti lajikehitykseen maailmanlaajuisesti.

Kun Helmarit pelasi ensimmäisissä EM-kisoissaan Englannissa vuonna 2005, panostettiin naisten jalkapalloon käytännössä vain kahdessa maassa: Ruotsissa ja Saksassa.

Nyt tilanne on toinen. Suurseurat ympäri Eurooppaa ovat nähneet, että naisten jalkapalloon panostaminen on hyväksi globaalille urheilubrändille.

”Kun on annettu naisille mahdollisuus tehdä ja tarjottu paremmat olosuhteet, sillä on suuri potentiaali johtaa rahalliseen tuottavuuteen”, Jauhola kertoo.

Hän nostaa esimerkiksi FC Barcelonan naisjoukkueen, joka on jo voittanut naisten Mestarien liigan ja tehnyt maaliskuun lopussa upean yleisöennätyksen: El Clásico eli Barcelonan ja Real Madridin naisten kohtaaminen veti Camp Nou -stadionille 91 553 katsojaa.

Seura vauhditti ennätyksen syntyä myymällä jäsenilleen lippuja vain käsittelymaksun hinnalla ja valjastamalla miesten joukkueen tähdet mukaan ottelun markkinointiin.

”Naiset ovat taistelleet yksin tämän asian kanssa.”

Jauhola pitää tärkeänä, että myös seuran johto seisoo aidosti naisten takana.

”Naiset ovat taistelleet yksin tämän asian kanssa. Sillä on iso vaikutus, että ne, jotka ovat enemmän valta-asemassa, hyppäävät laivaan mukaan ja auttavat, miten pystyvät.”

Myös se, miten lajista puhutaan ulospäin, on tärkeää. Jauhola kehottaa seurajohtajia miettimään, minkälaista viestiä he lähettävät naisten jalkapallosta.

”Jos naisfutiksesta puhutaan alentavasti, se maalaa tietyn kuvan ihmisten mieleen.”

Helmarit pääsi EM-kisojen aikaan esille historiallisen kattavasti, mutta joukkueen suoritusten arviointia leimasi usein liiallisuuksiin mennyt tsemppihenkinen puhe ja silkkihansikaskäsittely silloinkin, kun peliesitykset eivät olisi antaneet aihetta sellaiseen.

Eikö naisten urheilun arvostus nousisi sillä, että epäonnistumiset käsiteltäisiin epäonnistumisina ja suorituksia arvioitaisiin ammattilaisurheilun eikä lasten pelien tapaan?

”Jos kommenttipalstoilla olisi enemmän sellaista puhetta, että ’miksi kukaan edes katsoo tätä ja Suomi hävisi niin paljon’, se on mielestäni paljon huonompi [vaihtoehto]”, Jauhola vastaa.

”Jos saadaan ihmiset mukaan tekemään pieniä tekoja, esimerkiksi miesten puoli mainostamaan naisten pelejä, se nopeuttaa muutosta.”

FC Barcelonan naiset kaatoivat maaliskuussa Real Madridin peräti 91 553 katsojan edessä.

Kansallisessa liigassa pelaavan helsinkiläisen PK-35:n pelaaja Katja Hakala kertoi HS:n haastattelussa lokakuussa 2020, ettei naisten urheilua kuulu tukea siksi, että miehetkin saavat rahaa, vaan siksi, että se on kilpailuvaltti ja merkittävä tasa-arvoasia.

Jauhola kokee yhteiskunnallisten normien kanssa työskentelyn aikaa vieväksi puuhaksi. Hyvä ja pitkäjänteinen työ sekä muutoksen tekeminen kestävät jonkin aikaa.

Tunnettu journalisti, kirjailija ja sosiologi David Goldblatt kertoi kesäkuisessa Play the Game -seminaarissa, että jalkapallon tulevaisuus on naisissa ja naisten jalkapallossa tapahtuu kymmenen seuraavan vuoden aikana enemmän kuin 150 vuotena aiemmin.

”Uskon sen olevan mahdollista, mutta se riippuu myös siitä, minkälaista työtä teemme. Jos annamme olemassa olevien normien vastustaa muutosta, se vie enemmän aikaa”, Jauhola sanoo.

”Mutta jos saadaan ihmiset mukaan tekemään pieniä tekoja, esimerkiksi miesten puoli mainostamaan naisten pelejä, se nopeuttaa muutosta ja kymmenessä vuodessa voidaan mennä superpaljon eteenpäin.”

Selvää on, että naisilla on jalkapallossa joka tapauksessa huomattavasti enemmän kasvupotentiaalia kuin suosionsa huippulukemiin jo kasvattaneilla miehillä.

Lue lisää: Pitäisikö naisten urheilua tukea vain siksi, että miehetkin saavat? Ei, sanoo jalkapalloilija Katja Hakala ja kertoo, miksi naisten tukeminen on sponsoreille erityisen kannattavaa

Qatarille myönnetyt MM-kisat, urheilupesu eli diktatuurien tapa käyttää urheilua ihmisoikeusongelmien häivyttämiseen, korruptio ja ottelumanipulaatiot ovat vain osa lieveilmiöistä, joita löytyy miesten mutta ei vielä naisten jalkapallosta.

Jauhola ei kuitenkaan lähtisi korostamaan asiaa naisten pelien markkinoinnissa.

”Mitä enemmän naisten futis kasvaa ja sillä on potentiaalia tuoda tuottoja ja kasvattaa liiketoimintaa, voi hyvin olla, että se menee samaan suuntaan. Olisi aika ihme, jos naisten futis kasvaisi tosi paljon ja selviäisi ilman niitä”, hän perustelee.

”Lähtisin tuomaan ennemmin esiin pelin hyvyyttä ja mielenkiintoa. Jalkapallon negatiiviset puolet ja niiden esille tuominen eivät ole se pääpointti.”

Suomalaisen jalkapallon suurimmat seurat tekevät nykyisin paljon myös seuran naisten eteen. Esimerkiksi HJK ja KuPS ovat tällä hetkellä hyviä esimerkkejä muille, mutta opittavaa riittää edelleen, kehityspäällikkö Pihlaja kokee.

”On ollut hienoa nähdä, miten moni eurooppalainen, miesten puolelta tuttu seura on ottanut naisten joukkueen tiiviiksi osaksi toimintaansa, markkinointiaan ja arvon luontiaan. Se on tuonut heille myös uusia kuluttajia ja kohderyhmiä. Tällä osa-alueella meillä on Suomessa paljon ammennettavaa ja hyödyntämätöntä potentiaalia.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat