Koko kansan suurmies vai verinen lahtari – Tuoreessa Tahko Pihkalan elämän­kerrassa maistuu arimmissa kohdissa selittelyn maku

Tahko Pihkalan panos urheilun ja liikunnan eteen oli valtava – on vaikea käsittää, miksi tämä urheilun suurystävä usein solvasi naisten kilpaurheilua täysin mauttomasti.

Tahko Pihkala on suomalaisen urheilun ristiriitainen suurnimi.

24.7. 2:00

Elämänkerta

Kalle Virtapohja: Lauri Pihkala – Koko kansan Tahko. Docendo. 315 s.

Suomen 1900-luvun painavin urheilunimi on Lauri ”Tahko” Pihkala (1888–1981). Pihkala ei niinkään meritoitunut urheilijana paria juoksun SM-kultaa lukuun ottamatta. Pikemmin hän loisti urheiluelämän taustapiruna, journalistina ja kirjailijana, lajien kehittäjänä ja tempausten isänä – ja suojeluskuntien sotilasurheilun pomona vuoteen 1944 asti.

Tahko oli urheiluväen Taata.

Pihkalaa on ylistetty ja parjattu. Nostettu kolmeksi patsaaksi asti ja osoiteltu veriseksi lahtariksi. Miehessä on aidosti moneksi, ja tohtori Kalle Virtapohja koettaa Koko kansan Tahko -biografiassaan koota yhteen tämän alati liikkuvaisen ihmisen elämänkaarta. Ja kyllä 300 sivuun mahtuukin monenlaista.

Arveluttavaa on se, mitä Virtapohja lausahti kirjaa julkistettaessa: elämäkerta on ”maineenpuhdistus­operaatio”. Tutkijan tehtävähän on yksinomaan tutkia, ei loata tai kiillottaa, ei vaikka tutkimustyön on rahoittanutkin Tahko Pihkala -seura. Ja kun Pihkala vastaanotti mitä näyttävimmän listan yhteiskunnan huomionosoituksia, niin mistä sellaista ihmistä pitää puhdistaa?

Pihtiputaan pappilassa kasvoi iso sisaruskaarti, heistä seitsemän piti isänsä kirkkoherra Aleksanteri Gummeruksen sukunimen ja neljä vaihtoi nimensä Pihkalaksi. Kuopus oli Lauri Pihkala, joka kärsi huonosta kuulosta ja näöstä, mutta kompensoi aistivammojaan raivokkaalla urheiluharjoittelulla. Lajeja riitti kesät talvet, ja hiihtomatkat olivat tolkuttomia.

Jo ennen maisterintutkintoa (1912) Pihkala oli parantumattomasti urheilun lyömä. Hän matkusteli varhain Yhdysvalloissa, etsien urheilutietoa ja imien vaikutteita sekä raportoi matkoiltaan suomalaisiin lehtiin. Mediasuhteet luistivat ja Tahko Pihkalasta sukeutui yhä laajemmin tunnettu nimi.

Kärkkäänä keskustelijana Pihkala ajautui sanaharkkoihin. Hän saattoi lohkaista vastustajistaan tylysti, mutta viljeli tosin huumoriakin. Sen sijaan on vaikea käsittää, miksi tämä urheilun suurystävä usein solvasi naisten kilpaurheilua täysin mauttomasti. Ajan oloon asenne hieman pehmeni.

Aristava on myös Pihkalan suhde Adolf Hitlerin Saksaan.

Tahko Pihkala pesäpallokentällä 1969.

Sisällissota vuonna 1918 on aikakausi, josta Virtapohja puhdistaa uutterimmin Pihkalan mainetta.

Virolaisen Hans Kalmin johtama pataljoona ”Kuhmoisten pirut” toimeenpani 10. maaliskuuta 1918 potilaiden joukkomurhan Harmoisten sairashuoneella. Verilöyly on dokumentoitu selviö, samoin Pihkalan kuuluminen ”Piruihin”. Mutta epäselvää lopulta on, osallistuiko Pihkala tähän puolustuskyvyttömien tappamiseen.

On väitöstutkimusta, jossa Pihkala syyllistetään – ja tutkimusta, jossa hänet vapautetaan. Virtapohjan voi havaita kallistuvan vapauttavalle kannalle, vaikka hän asetteleekin sanansa varoen. Historiantutkijana sanoisin nykylähteiden valossa, että selvittämätön, pimeäksi jäävä tapaus.

Aristava on myös Pihkalan suhde Adolf Hitlerin Saksaan. Hän rakensi aktiivisesti maidemme urheilu- ja muita kontakteja, matkusti kutsuvieraana valtaville Kraft durch Freude -propagandajuhlille Saksaan vuosina 1937 ja 1938 sekä organisoi maaotteluja.

Virtapohja toteaa vaatimattomasti Pihkalan ihailleen saksalaista organisointikykyä, muttei yritäkään kaivella tämän syvempiä moraalin tai aatteen ajatuksia.

Paljon aiheita jää lähes käsittelemättä. Osan siitä intensiteetistä, jolla referoidaan Tahkon aikakauteen sidottuja polemiikkeja, olisi voinut säästää hänen kiistanalaisille näkemyksilleen: urheilun ja fysiologian yleisille opeille, urheilun ja yhteiskunnan kytkennöille, jaolle porvari- ja työväenurheiluun, sotavalmiuksien ja urheilun liitolle.

Vaikutus tuntuu vieläkin.

Tahko Pihkala heitti avausheiton pesäpallon Itä-Länsi-ottelussa 1932.

Syksyllä 1944 suojeluskunnat lakkautettiin. Majuri Pihkalasta tuli viraton mies mutta hänelle junailtiin everstiluutnantin eläke. Toimeliaisuus jatkui siviiliurheilun kentillä.

Pihkalan ja Urho Kekkosen suhdekehitys peilautuu kirjassa hyvin: kahden vahvatahtoisen miehen ystävyys ja yhteistyö vaihtui vuosien mittaan epäluottamukseen ja välien hyytymiseen.

Koko kansan Tahko -teos kirjaa Pihkalan tanakimpia ansioita. Hän lanseerasi sekä pesäpallon että suunnistuksen sotilaallisiin tarpeisiin, pani liikkeelle kansanhiihdot ja laturetket, Salpausselän kisat, ideoi koululaisten hiihtolomat – ja vaikka mitä.

Tahko Pihkalan työpanos nousi poikkeuksellisen mittavaan luokkaan. Vaikutus tuntuu vieläkin.

Paavo Nurmi ja Tahko Pihkala harjoituskentällä 1920-luvun lopulla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat