Janna-Jemina Seiles (vas.) ja Tytti Kuusinen voittivat Boston Renegadesissa kovatasoisen WFA-liigan mestaruuden. Seiles ja Kuusinen kuvattiin Helsingin Velodromilla juuri ennen Vantaalla alkavia amerikkalaisen jalkapallon MM-kotikisoja.

Sini­valkoiset suunnan­näyttäjät

MM-kisoihin valmistautuvat Tytti Kuusinen ja Janna-Jemina Seiles voittivat heinäkuun alkupuolella kovatasoisen WFA-liigan mestaruuden ja lensivät loppuotteluun miljardööri Robert Kraftin lainaamalla NFL-seura New England Patriotsin lentokoneella. Muihin peleihin he järjestivät vierasreissunsa itse.


29.7. 2:00 | Päivitetty 29.7. 17:21

Vain harvat ja onnekkaat suomalaiset joukkueurheilijat saavat mahdollisuuden kilpailla maailman parhaassa seurajoukkueessa.

Tytti Kuusinen ja Janna-Jemina Seiles kuuluvat tuohon pieneen joukkoon, joka on työtunteja laskematta ja hikipisaroita säästämättä raivannut tiensä amerikkalaisen jalkapallon kovimpaan seuraan.

Kuusinen ja Seiles palasivat heinäkuun puolivälissä Suomeen WFA-liigan mestareina.

WFA on Yhdysvaltain vanhin ja maailman suurin amerikkalaisen jalkapallon naisten liiga. Suomalais­kaksikon edustama Boston Renegades on WFA:n pro-tason kiistaton hallitsija: mestaruus oli sille neljäs peräkkäinen.

Tappiottoman kauden pelannut Renegades matkasi Ohion Cantonissa pelattuun loppuotteluun tyylillä.

2000-luvulla kuusi Super Bowlia voittaneen New England Patriotsin miljardööri­omistaja Robert Kraft tarjosi Renegadesin käyttöön NFL-seuran oman lentokoneen, kuten oli tehnyt aiemminkin.

New England Patriotsin omistaja Robert Kraft.

”Olihan se ihan superhieno kokemus ja yllätys, että tänäkin vuonna tuo mahdollisuus meille tarjottiin. Olimme todella kiitollisia, että pääsimme matkustamaan yhtenä joukkueena”, Kuusinen sanoo.

Kuusinen pelasi Renegadesissa ensimmäisen kautensa. Seiles oli mukana jo vuonna 2019, mutta vielä silloin Patriotsin kone ei ollut käytössä. Nyt Seiles pääsi omin silmin näkemään nosteen, jonka laji on koronaviruksesta huolimatta saanut.

”Se oli mahtava kokemus, mutta ennen kaikkea hieno osoitus tuesta. Se määrä näkyvyyttä, mikä tuolla on saatu, on ollut mahtavaa. Olen siitä kiitollinen”, kaksinkertainen WFA-mestari Seiles kertoo.

”Se on vähän niin kuin se olisi ykkösluokkaa koko kone.”

WFA-mestaruuden vienyt Boston Renegades sai finaalireissuun käyttöönsä NFL-seura New England Patriotsin suihkukoneen. Kuva vuodelta 2019.

Matkansa loppuotteluun Renegades aloitti Patriotsin kotiareenalta Gillette Stadiumilta. Lähtö koneelle tapahtui yhteiskuvien ottamisen jälkeen.

”Olihan se hienoa päästä kokemaan edes pala siitä, miten tämmöinen oikea ammattilais­joukkue matkustaa. Se auttoi meitä valmistautumisessa todella paljon”, Kuusinen kertoo.

Hänen mukaansa kone on ”aika perinteinen lentokone” nahkapenkkeineen. Penkkeihin on kirjailtu Patriotsin logot, jollaisia löytyy myös väliseinistä.

”Sinänsä se on ymmärrettävää, kun miettii, miten isona organisaationa Patriots matkustaa peleihinsä. Eihän sinne mahdu mitään ihmeellistä, kun koko organisaation pitää mahtua matkustamaan.”

Tilaa koneesta löytyy toki enemmän kuin tavallisilla reittilennoilla.

”Jos on kävellyt ykkösluokan ohi joskus, niin se on vähän niin kuin se olisi ykkösluokkaa koko kone. Siellä mahtuvat vähän pidemmätkin ihmiset istumaan mukavasti”, Seiles kuvailee.

Kraft tuki Renegadesia vahvasti muillakin tavoin. Hän soitti mestarijoukkueen koppiin finaaliottelun jälkeen, kertoi katsoneensa pelin, kehui suorituksia ja onnitteli voitosta.

”Kun tämmöisestä New England Football Familystä puhutaan, niin kyllä siellä pidetään toisten puolta ja yhtä. Olemme tosi kiitollisia, että Kraft ja Patriots ovat huomioineet meidät”, Kuusinen sanoo.

”Jokainen matkustaa itse. Olemme sopineet vain ajat, milloin olemme paikalla.”

NFL-seuran kädenojennus kelpasi Renegadesille myös siksi, että joukkueen pelaajat eivät tavallisesti matkusta vieras­peli­matkoille yhdessä.

Vaikka WFA on laadukas liiga ja pelaajat harjoittelevat ammattimaisesti, on arki NFL:n miljardibisneksen ja yli­opisto­jenkki­futiksen varjoissa karua. Palkanmaksuun ei ole varaa, ja pelaajat vastaavat itse matkajärjestelyistään käytännössä kaikilla pelimatkoilla.

”Toki siellä sattuu paljonkin joukkuekavereita samoille lennoille, mutta eivät ne ole mitenkään keskitettyjä, vaan jokainen matkustaa itse. Olemme sopineet vain ajat, milloin olemme paikalla”, Kuusinen kertoo.

Seiles kuvailee reissujärjestelyjen olevan ”vähän isommalla pensselillä menemistä”. Hän lisää, ettei asiassa ole mitään ihmeellistä paljon matkustelleelle.

Janna-Jemina Seiles, 31, voitti heinäkuussa jo toisen WFA-mestaruutensa. Hän juhli Boston Renegadesin riveissä kovatasoisen liigan voittoa myös kesällä 2019.

Ben Brown jeesii tosi paljon kaikissa tuommoisissa asioissa, mikä on ja oli ihan älytön apu”, Seiles kehuu Renegadesin seurajohtajaa eli general manageria.

”Hänellä saattoi olla sisäpiirin vinkkejä, mitä kautta kannattaa lentää, milloin hommata liput ja tuollaista. Siellä on kyllä osaava ja auttava taustatuki, mikä helpotti tosi paljon reissujen suunnittelua.”

Lyhyimmän pelimatkansa pääkaupunki Washingtoniin joukkue teki kimppakyydillä. Automatka vieraspeliin D.C. Divasia vastaan kesti noin kahdeksan tuntia suuntaansa, minkä lisäksi päälle tulivat pysähdykset.

”Muut matkat olivat semmoisia, että piti lentää. Oli mielestäni hauska juttu, että en ollut ikinä mennyt vieraspelimatkalle niin, että aikavyöhyke vaihtuu. St. Louisiin mennessä se vaihtui, mikä oli kyllä melkoista”, Kuusinen kertoo.

Renegades teki tällä kaudella tuhojaan juoksu­hyökkäyksillä. Se sopi etenkin keskus­hyökkääjä Kuusiselle, jonka touchdown-tehtailu nousi kesän aikana esiin sanomalehti The Boston Globen otsikoita myöten.

”Sain heti alusta alkaen paljon vastuuta, ja oli tosi hienoa päästä mukaan joukkueen hyökkäykseen ihan avainpelaajana”, uransa kymmenennen kauden pelannut Kuusinen sanoo.

”Meillähän oli kova heittohyökkäys, mutta tänä vuonna keskityttiin paljon myös juoksupeliin.”

Seiles löysi täksi kaudeksi pelipaikan sisemmän laitahyökkääjän tontilta.

”Jos pelataan kauhean juoksu­painotteisesti, niin se tarkoittaa enemmän blokkaamista ja vähän eri tavalla pelissä mukana olemista”, Seiles kertoo.

Ensimmäisellä kaudellaan Seiles oli ulompi laitahyökkääjä. Tällöin peli on heitto­hyökkäyksissä yhdellä sanalla ilmaisten kuvioj­uoksemista, eikä blokkaaminen ole niin intensiivistä kuin sisempänä laita­hyökkääjänä.

”Vaikka tämä oli tosi erilainen kausi kuin 2019, sain kokemusta uudelta pelipaikalta. Se oli tosi hyvä reissu siinä mielessä ja haastoi eri tavalla kuin ehkä osasin odottaa”, Seiles sanoo.

”Mutta ei se mestaruuksien voittaminen ikinä kovin ikävää ole.”

”Kun laitat hyviä urheilijoita kilpailemaan pelipaikoista, niin se lopputulos on aika kiva.”

Tytti Kuusinen, 29, on Suomen maajoukkueen tähti ja tuore WFA-mestari.

Kovatasoisessa liigassa pelaaminen on suurempaa ja ammattimaisempaa kuin Suomessa, vaikka molemmissa toimitaan amatööripohjalta. Kuusinen kokee yhdeksi tasoeroa selittäväksi tekijäksi pääosin yksityis­omisteiset joukkueet ja liigan.

”Organisaatiota rakennetaan lähtökohtaisesti paljon ammattimaisemmaksi”, hän kertoo.

”Taustaorganisaatio toimii oikeasti. Se on tosi iso asia, ja näen sen myös yhtenevänä niihin joukkueisiin, jotka ovat menestyneet Suomessa. Taustatoiminta rullaa todella hyvin”, Seiles lisää.

Seiles muistuttaa myös lajin pariin hakeutuvan pelaajamassan olevan täysin toista luokkaa kuin Suomessa. Materiaali on kovaa ja laadukasta.

”Se tulee kouluista. Vaikka naiset eivät pelaakaan kouluissa [amerikkalaista jalkapalloa], heillä on taustaa muiden urheilulajien parista. Kun laitat hyviä urheilijoita kilpailemaan pelipaikoista, niin se lopputulos on aika kiva”, hän lisää.

Seileksen setä harrasti amerikkalaista jalkapalloa, mutta kun 31-vuotias lohjalaisurheilija oli nuorempi, naisten joukkueita ei vielä ollut. Sattuma muutti kaiken, kun reilut kymmenen vuotta sitten Seiles törmäsi Helsingissä tulevaan valmentajaansa.

”Katsoin, että niillä on hienon näköiset hupparit ja mietin, että mitähän lajia ne pelaavat. Sitä kautta lähdin selvittämään, että okei, Helsinki Roosters, ja sitten seuraavana päivänä olin treeneissä.”

”Voin sanoa, että tähän on työtunteja laitettu. Ja tämä on mennyt aina kaiken edelle. Kyllä se on hintansa vaatinut”, jo 11. kauttaan pelaava Seiles lisää.

”Tosi isot mediat ovat jo nostaneet naisten amerikkalaista jalkapalloa esiin.”

Kiinnostus naisten amerikkalaista jalkapalloa kohtaan kasvaa Yhdysvalloissa koko ajan, vaikka moni maassa asuva ei vielä tiedä, että naiset ylipäätään pelaavat lajia.

”Tietoisuuden kasvattaminen on vielä työn alla, mutta tosi isot mediat ovat jo nostaneet naisten amerikkalaista jalkapalloa esiin”, Kuusinen sanoo.

”Oli iso juttu, että meidän finaali näytettiin ESPN2-kanavalla. Sieltä tuli tosi hyvin näkyvyyttä”, hän jatkaa.

WFA-liiga vakuuttui finaalin katsojaluvuista, vaikka alle 150 000 kotitaloutta onkin murusia miesten peleihin verrattuna. Loppuottelu ylitti kuitenkin jalkapallon naisten EM-kisojen katsojamäärät, ja lukemat olivat lähes 25 prosenttia korkeammat kuin ESPN2:lla vastaavaan lähetysaikaan sunnuntaisin.

Lisäksi ottelu keräsi aikaikkunansa suurimman katsojamäärän heinäkuisena sunnuntaina neljään vuoteen.

Sekä Kuusinen että Seiles olisivat hyvin todennäköisesti voittaneet vähintään yhden WFA-mestaruuden lisää ilman koronavirusta. Kuusinen palasi Suomeen keväällä 2020, kun rajat olivat menossa kiinni. Seileksen lentoliput Yhdysvaltoihin jäivät puolestaan käyttämättä.

Molemmat haluaisivat palata Bostoniin myös ensi kaudeksi, mutta nyt he pelaavat Suomessa Vaahteraliigaa. Kaustiselta kotoisin olevan ja jalkapallosta jenkkifutikseen siirtyneen Kuusisen seura on Helsinki Wolverines, Seiles edustaa Lohja Lionessesia.

”Tuntuu aika kivalta pelata välillä tämmöiselle pikkukaupungin joukkueelle”, Seiles sanoo.

”Oli iso juttu, että meidän finaali näytettiin ESPN2-kanavalla.”

Seuraavat pelinsä Kuusinen ja Seiles pelaavat maajoukkueen paidassa. Suomi isännöi amerikkalaisen jalkapallon MM-kisoja Vantaan Myyrmäessä lauantaista alkaen.

29-vuotias Kuusinen, kahden EM-kullan nainen, on Suomen tähtipelaaja. Kausi ammattimaisessa ympäristössä toi arvokasta oppia, mikä auttaa myös maajoukkuetta.

”Kyllä se ehdottomasti palvelee, että pääsee pelaamaan tuolla tasolla ja saa vastuuta. Sieltä niitä oppeja tuodaan Suomeenkin, ja minulla on sellainen tahto ja tavoite, että kun pelaajaura joskus päättyy, niin haluaisin siirtyä valmennus­puolelle”, hän sanoo.

Kisoihin osallistuu kahdeksan maata, ja avausotteluiden parit on jaettu rankingsijoitusten perusteella. Rankingissa neljäntenä oleva Suomi kohtaa viidentenä olevan Ruotsin.

”Totta kai tavoitteena on lähteä taistelemaan mitaleista. Suomellahan on aiemmista kisoista kaksi MM-pronssia, ja ehdottomasti haluamme mukaan mitalikarkeloihin”, Kuusinen sanoo.

”On hienoa, että saadaan pitkästä aikaa kotikisat Suomeen ja kotiyleisöä paikalle.”

Voitto Ruotsista toisi paikan keskiviikkona 3. elokuuta pelattavaan välierään, jossa vastustajaksi tulee Yhdysvaltain ja Saksan välisen kamppailun voittaja. Ykkössijoitettu Yhdysvallat on voittanut kaikki kolme jaossa ollutta maailman­mestaruutta. Sijoitusottelut ovat ohjelmassa sunnuntaina 7. elokuuta.

”Vähän sellainen odottava ja pikkuisen myös hyvällä tavalla jännittävä olo. Edellisistä on kuitenkin jo ehtinyt vierähtää hetki”, Seiles sanoo vuoden 2013 MM-kotikisoihin ja maajoukkuedebyyttiinsä viitaten.

Amerikkalaisen jalkapallon naisten MM-kisat Vantaan Myyrmäessä 30.7.–7.8. Suomi kohtaa kisojen avausottelussa Ruotsin lauantaina 30. heinäkuuta kello 16.30.

Kisojen kaikki ottelut näkyvät suorana Ruutu-palvelussa. Helsingin Sanomat ja Ruutu kuuluvat Sanoma-konserniin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat