”On etuoikeus päästä edustamaan urheilijoita näin merkittävään pöytään ja merkittäviin keskusteluihin”, Katarina Naumanen sanoo paikastaan Olympiakomitean hallituksessa.

Urheilijan ääni

Olympiakomitean hallituksen uusi urheilijajäsen Katarina Naumanen on oma­kohtaisesti kokenut, että urheilija jää usein yksin ongelmien kanssa.


28.7. 2:00 | Päivitetty 28.7. 13:47

Mitä on urheilija, joka ei voi urheilla? Toinen perättäinen polven etu­ristiside­vamma ja yli vuosi kuntoutus­arkea takana on antanut jalkapalloilija Katarina Naumaselle, 27, jälleen uutta näkökulmaa urheilijan yhteis­kunnalliseen asemaan.

”Välillä tuntuu, ettei loukkaantunut urheilija meidän yhteis­kunnassa ole urheilija ollenkaan. Se on aika karua.”

Naumanen haluaa tuoda esiin urheilijan inhimillisyyden. Vuonna 2020 hän kertoi HS:lle loppuunpalamisesta, johon liittyi masennusta ja ahdistusta.

Kun urheilijalla pyyhkii hyvin, ihailua riittää, mutta kun menee huonosti, urheilija on hyvin usein yksin ongelmiensa kanssa.

Uusinut polvivamma toi mukanaan uuden kuntoutus­jakson ja taistelun vakuutus­yhtiöiden kanssa, mutta raivasi kalenteriin tilaa. Ja sen tilan HJK:n pelaaja käytti hakemalla Olympia­komitean hallitukseen.

Hänet valittiin urheilija­jäseneksi Anni Vuohijoen ilmoitettua huhtikuussa jäävänsä pois tehtävästä.

”Päädyin siihen, että tässä elämän­tilanteessa, kokemuksellani ja persoonallani tämä voisi olla ihan osuva juttu.”

Katarina Naumanen haluaa tuoda esiin urheilijan inhimillisyyden.

Tiedon paikasta Naumanen sai Jalkapallon Pelaaja­yhdistyksen kautta. Sen toiminnassa hän on ollut mukana yli kuusi vuotta. Aikanaan hän oli Helmarien kapteenistossa neuvottelemassa tasavertaista maajoukkue­sopimusta. Tällä hetkellä Naumanen toimii myös Suomen Ekonomien hallituksessa.

”Olen saanut paljon kompetenssi­osaamista edunvalvonnasta. Minulle on kertynyt näkemystä ja kokemusta järjestöpuolelta ja tiesin, että pystyn aika nopeasti hyppäämään Olympiakomitean hallitustoimintaan, vaikka tulen kesken strategiakauden.”

Naumanen on opiskellut Aalto-yliopistossa tieto- ja palvelujohtamista. Hän työskentelee teknologia-alan konsultti­yrityksessä.

”Se on hyvä lisä urheilun näkökulmaan, paljon puhutaan urheilun digitalisaatiosta ja sen merkityksestä urheiluun. Olen aika lailla sen ytimessä.”

Hakuprosessin ollessa käynnissä Olympia­komitea oli häirintäkohujen keskellä. Naumasen edeltäjä jätti paikkansa kesken kauden syyttäen Olympiakomiteaa pelolla johtamisesta. Ei ehkä helpoin tilanne hypätä mukaan.

”Se vähän pelotti, kun ei tiennyt, miltä hallitus­toiminta näyttää sisältä päin, oli vain lukenut mediasta. Mutta minulla on hyvä pohja, tiedän mitä on laadukas hallitus­toiminta ja pystyn vaatimaan oikeanlaista toimintaa.”

Naumanen näkee vahvuudeksi sen, että hän tulee organisaation ulkopuolelta, katsoo asioita tuorein silmin ja on valmis kyseen­alaistamaan toimintamalleja.

”Ihmisen mieli on vähän sellainen, että se tulee sokeaksi omalla toiminnalle. Minun on helppo kysyä tyhmiä kysymyksiä, jotka voivat osua sinne, mitä ei ole osattu ajatellakaan.”

On ihmisiä, jotka ovat aina valmiita kertomaan, miten asiat pitäisi hoitaa, ja sitten on ihmisiä, jotka tekevät. Naumanen kuuluu jälkimmäisiin. Toimiminen on tapa, jolla yhteis­kunnallisia rakenteita uudistetaan ja hallitustyö antaa mahdollisuuden siihen.

”Olen persoonana sellainen, että haluan vaikuttaa. Sen sijaan, että valittaisin, mikä kaikki on pielessä, laitan ennemmin kädet saveen.”

Urheilija­edustajana Naumasen rooli on tuoda hallitukseen ymmärrystä ja konkretiaa urheilijan arjesta. Naumasella on myös kilpatanssi­taustaa, joka auttaa ymmärtämään yksilö- ja parilajeja, mutta silti paljon on myös opeteltavaa.

”Minun pitää pystyä tunnistamaan ja oppimaan eri lajien haasteita ja urheilijanpolkuja sekä sitä, miten erilaisissa lajeissa rakennetaan tietä huipulle.”

Vuonna 2020 Katarina Naumanen kertoi ylirasitusoireistaan ja ahdistustiloistaan.

Se, että Olympiakomitean hallituksessa on kaksi urheilija­edustajaa, on Naumasen mielestä hieno asia, mutta silti urheilijan ääni yhteiskunnassa on vielä heikko.

”Meillä on pitkä matka siihen, että urheilijat olisivat mukana heitä koskevassa lainsäädännön uudistamisessa tai kehitystyössä.”

Kesäkuussa julkaistiin keskustelua herättänyt raportti suomalaisen huippu-urheilun tilasta. Naumanen kokee, että urheilijoiden on tungettava itsensä mukaan tähän keskusteluun.

”Elämä ei toimi niin, että tullaan kädestä pitäen kysymään, mitä mieltä olet, vaan pitää haluta aktiivisesti osallistua. On myös meidän urheilijoiden vastuu olla mukana muutoksessa ja huolehtia, että äänemme kuuluu.”

Oli kyse sitten loukkaantumisesta, talouden turvaamisesta tai häirinnästä, myös urheilijan turva yhteiskunnassa on hyvin hatara. Mutta nyt nähtävissä on positiivinen ilmiö: urheilijat ovat järjestäytymässä.

Viime vuonna perustettiin koripallon, lentopallon, pesäpallon ja salibandyn pelaajien muodostama edunvalvonta­järjestö Joukkueurheilijat ry sekä yleisurheilijoiden etuja ajava Yleisurheilijat ry.

”Se on hieno osoitus siitä, että urheilijat haluavat ottaa vastuuta omasta edunvalvonnastaan ja yhteiskunnallisesta asemastaan.”

”Haluaisin puhua enemmän sen puolesta, miten tehdään yhdessä ja luodaan yhdessä menestystä ja onnistumisia.”

Olympiakomitean päätehtäviä on edistää liikunnallista elämäntapaa, kehittää seura- ja järjestötoimintaa ja huolehtia huippu-urheilusta. Tehtävät limittyvät toisiinsa monin tavoin.

Naumanen on nähnyt uransa aikana monenlaista seuratoimintaa. Hän toivoo voivansa uuden pestinsä kautta vaikuttaa siihen, että jokaisella olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet urheilijanpolulla ja että toiminta olisi ammattimaista ja urheilijoita kunnioittavaa.

Tässä Olympiakomitean tulisi olla edelläkävijä ja esikuva.

”Olympiakomitean pitää kattojärjestönä pystyä näyttämään, miten yhdenvertaista urheilu- ja liikuntakulttuuria rakennetaan. Sieltä se sitten lähtee eteenpäin.”

Esimerkin asemaan tuli kevään häirintä­kohujen mittaan iso kolhu. Naumasen tämän­hetkinen kokemus yhden hallituksen kokouksen perusteella on, että julkisuuteen tulleet asiat ja selvitykset on otettu vakavasti ja niihin halutaan puuttua.

”Tämä on johtamis- ja tekokysymys. Tästä noustaan muuttamalla sanat teoiksi ja tuomalla parempia ja nykyaikaisia johtamis­malleja, jotka painottavat verkosto­toimintaa ja matalan hierarkian tekemistä.”

Yhteisön voima on yksi syy, miksi Naumanen päätyi lopulta jalkapalloon eikä kilpatanssiin. Ehkä syy siihenkin, että Naumanen on päätynyt tehtäviin, joissa yhteisön rooli on merkittävä.

”Olemme aika individualistinen kulttuuri, haluamme pärjätä omillamme ja rakentaa omaa menestystä. Haluaisin puhua enemmän sen puolesta, miten tehdään yhdessä ja luodaan yhdessä menestystä ja onnistumisia.”

Jalkapallon yhteisöllisyys houkutteli Katarina Naumasta (nro 5). Vuonna 2012 hän oli mukana alle 20-vuotiaiden naisten jalkapallon maajoukkueen harjoituksissa Olympiastadionilla.

Muutos parempaan motivoi Naumasta vaikuttamaan. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on pitkä prosessi, joten siinä on etua urheilijan mentaliteetista.

”Ei pysty antamaan periksi ennen kuin tietyt asiat ovat tapahtuneet.”

Yrityspuolella hän on tottunut siihen, että muutokset korporaatioissa ovat hitaita. Yhtä lailla hän on kuitenkin nähnyt siellä, miten päätöksiä voi tehdä tai testata nopeasti ja palata vanhaan, jos testi ei ole onnistunut.

”Välillä tuntuu, että meillä urheilu­maailmassa rakenteet ovat varsin lukittautuneet ja päätöksen­teko keskittynyt. Täten muutoksen tekeminen on hyvin hidasta samoin kuin ylipäätänsä poliittisessa vaikuttamisessa. Se on nopealle luonteelleni aika ajoin turhauttavaa.”

Yhteiskunnassa on meneillään arvomuutos. Esimerkiksi ympäristö­kysymykset ovat nousseet vahvemmin esille ja samanarvoisuus korostuu. Jostain syystä urheilumaailma ei ole pystynyt uudistumaan niin nopeasti kuin muu yhteiskunta.

Taustalta nousee yksi ristiriita, joka on hyvä tiedostaa.

”Yhteiskunnassa ollaan tavallaan sitä vastaan, että ihmisiä voisi rankata paremmuus­järjestykseen. Ja urheilu kuitenkin perustuu siihen.”

”Huippu-urheilun ja Olympiakomitean pitää pystyä vakuuttamaan, että noudatamme yleisiä eettisiä arvoja ja käytösnormeja, tehdä urheilusta eettisesti hyväksyttävää, vaikka taustalla tämä ristiriita onkin.”

Julkiseen keskusteluun nousee koko ajan tapauksia, joissa käydään läpi tätä ristiriitaa. Tilanteita, joissa tuloksen tavoittelu on mennyt eettisten tai hyvää käytöstä osoittavien normien edelle.

”Vaikka olen huippu-urheilun ja voittamisen kannalla, sitä on tehtävä sovituissa eettisissä rajoissa. Meiltä puuttuu tällä hetkellä huippu-urheilusta selkeät kriteerit, millä nämä määritellään.”

Arvot pitäisi saada jaettua koko laajalle urheilun kentälle. Niiden toteutumista tulisi myös seurata, etteivät ne olisi vain paperille kirjoitettuja sanoja.

Yksi viime ajan uutisista on koskenut Helmarien valmentaja Anna Signeulia, jonka johtamistavat ja suhtautuminen apuvalmentajan haluun hankkia lapsia ovat aiheuttaneet keskustelua.

Maajoukkueessa aiemmin pelannut Naumanen ei halua kommentoida tapausta, mutta se, että kohuja tulee, on Naumasen mielestä positiivista.

”Eihän dopingkohujakaan tullut ennen kuin sitä alettiin valvoa. Se, että kohuja nousee, kertoo, että meillä on yhteiskunnassa periaatteita ja niiden toteutumista valvotaan. Se on hyvä asia.”

Vaikuttaminen on välillä hidasta. Siinä on etua urheilijan sinnikkäästä mentaliteetista.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat