Henri Liipolan sähkömopon akku kulkee mukana repussa.

Moukarimiehellä on toinenkin intohimo

Henri Liipolan ”miesluolassa” syntyy teknisiä ratkaisuja arjen pieniin ärsyttäviin ongelmiin.


3.8. 2:00 | Päivitetty 3.8. 15:36

Lempäälä

Joku kulkija on saattanut hieraista silmiään viime kuukausina Lempäälän ja Tampereen välisellä kevyen liikenteen väylällä, koska siellä on näyttänyt ajavan polkupyörällä raamikas nuori mies polkematta edes ylämäessä.

Katseen tarkentaminen on kuitenkin paljastanut, että kyseessä ei olekaan fillari, koska ajopelistä puuttuvat polkimet, ketju ja muu normaali voimansiirtotekniikka.

Sen sijaan kyseessä on tavanomaisesta polkupyörästä kehitetty eräänlainen kevyt sähkömopo. Sen on ihan itse rakentanut kuskin paikalla istuva kolminkertainen moukarinheiton Suomen mestari Henri Liipola.

Urheilu ei ole 28-vuotiaan Liipolan ainoa intohimo. Toinen on teknisten ratkaisujen keksiminen pieniin arkisiin käytännön ongelmiin. Hänen harrastustaan voi pitää täydellisenä vastakohtana niin sanotulle uus­avuttomuudelle.

”Pääpointti on se, että pääsee liikkumaan halvalla.”

Liipolan pääasiallinen harjoituspaikka kotioloissa on Tampereen Pirkkahalli ja sen heittopuisto. Sinne on kotoa Lempäälän pohjoisosasta matkaa seitsemän kilometriä.

Liipola kertoo laskeneensa, että jos hän ajaa kotoa Pirkkahalliin ja takaisin kymmenen kertaa viikossa pois lukien kilpailu- ja leirimatkat, niin auton polttoainekustannukset tähän lähiajoon ovat luokkaa 2 000 euroa vuodessa.

”Ajattelin, että sitä kustannusta voisi vähentää. Pääpointti on se, että pääsee liikkumaan halvalla”, Liipola sanoo kotitalonsa pihalla Lempäälässä ja esittelee sähkömopoaan.

Niinpä hän päätti rakentaa itselleen sähkömoottorilla kulkevan ajopelin. Aluksi sellainen oli niin sanottu kickbike eli potkulauta, jossa on huomattavasti isommat pyörät kuin nykyään suosituissa sähköpotkulaudoissa.

Senkin hän sai toki toimimaan, mutta ajoasento seisaallaan ei miellyttänyt 190-senttistä ja 120-kiloista miestä. Sähkömopon rakentamiseen kannusti se ajomukavuuteen liittyvä seikka, että ajaessa pystyy istumaan.

Sähkömopon vertailukelpoiset käyttökustannukset eli akun lataaminen treenimatkoihin maksaa Liipolan mukaan noin sata euroa vuodessa.

”On se aika iso säästö, eikä matka-ajassa edes tule paljon takkiin.”

Lain mukaan tällaisen ajoneuvon maksiminopeus on 25 kilometriä tunnissa.

Sähkömoottorin ohjainyksikkö on kiinnitetty nippusiteillä.

Tavanomaisesta katufillarista Liipolan ajokki eroaa ulkoisesti eniten siinä, että takapyörän keskiössä on sähkömoottori, ohjaustangossa kaasukahva, kaapeleita kulkee pitkin runkoa ja polkimien tilalla on metallitapit, joilla ajaessa pidetään jalkoja.

Akkua ei näy, koska sitä Liipola kantaa repussa. Tähän on kaksi syytä. Pelkän akun voi kätevästi siirtää sopivaan paikkaan lataukseen, ja sen puuttuminen moposta pitää potentiaaliset varkaat paremmin loitolla.

Liipolalla on haussa kapasiteetiltaan isompi akku, koska nykyisessä ei takuuvarmasti riitä virtaa edestakaiseen matkaan Pirkkahallille. Hän on myös harkinnut uuden akun rakentamista itse.

Koulussa varsinaissuomalaisessa pikkukunnassa Koski Tl:ssä Liipolan lempiaineisiin kuului tekninen käsityö, vaikka siellä askarreltiin hänen mielestään vähän tylsiä juttuja.

”Siellä tehtiin puutikusta joku majakka, jossa oli katkaisija. Olin itse tehnyt kotona paljon hienompia. Oli siellä silti kivaa, että sai edes jotain tehdä.”

”Toimin enemmänkin kuin insinööri.”

Kiinnostuksen tekniseen väsäämiseen Liipola kertoo perineensä isältään.

”Ukko on aika hyvä käsistään, kekseliäs ja rakentaa kaikenlaista itse. Se on vain tullut minulle luonnostaan, että on taipumus etsiä ongelmia ja keksiä niihin ratkaisuja.”

Liipola on vähintäänkin niin sanottu tee-se-itse-mies.

”En tituleeraisi itseäni kuitenkaan keksijäksi, koska toimin enemmänkin kuin insinööri, jos halutaan katsoa asiaa objektiivisesti.”

Liipola kertoo olleensa teininä mopopoika, kuten maaseudulla hänen mukaansa yleensä ollaan jossain vaiheessa.

”Silloin mopoaikana tajusin, että voin tilata osia ja rakennella itse”, sanoo Liipola, joka on maatilan poika.

Henri Liipolan ”miesluolan” ovi sulkeutuu painovoiman avulla. Ovensulkijaan hän on tehnyt osia omalla 3d-tulostimellaan.

Sähköajoneuvo ei ole ainoa Liipolan rakentama arjen helpottaja.

Kotonaan hänellä on parin neliömetrin kokoisessa vaatekomerossa oma tila, ”miesluola”. Rakentaminen tapahtuu siellä, ja sen oveen hän on virittänyt painovoimalla toimivan ovensulkijan. Siihen hän on tehnyt osia omalla 3d-tulostimellaan.

”Viime aikoina on ärsyttänyt pyykinpesussa pesuaineen mittaaminen.”

Matkoja varten Liipola on rakentanut läppärille eräänlaisen sylipöydän.

”Se on sellainen mukavuuslaite.”

Henri Liipola kutsuu matkoja varten rakentamaansa läppärin sylipöytää mukavuuslaitteeksi.

Toinen vastaava ratkaisu on vielä kesken. Liipola kertoo opiskelevansa innokkaasti ranskan kieltä kännykkäsovelluksen kautta.

Tätä varten hän on kehittänyt hieman läppäriä muistuttavan laitteen, jossa kännykkään liitetään isompi näyttö ja näppäimistö.

”Kun minulla on aika isot kädet ja sormet ja puhelimesta painaa yhtä kirjainta, niin tulee muutama kirjain saman tien. Siksi on ärsyttävää kirjoittaa puhelimella. Viime aikoina on ärsyttänyt pyykinpesussa pesuaineen mittaaminen. Olen miettinyt, pitäisikö siihen keksiä joku automaatti.”

”Niinpä he antoivat minulle rälläkän.”

Liipolan harrastukseen tarvitaan monipuolisesti erilaisia työkaluja. Niitä löytyy sekä oman kodin komeroverstaalta että lapsuudenkodista.

Hiljattain Liipola sai työkaluarsenaaliinsa täydennystä yllättävältä taholta. Alkukesällä hän harmitteli Iltalehden haastattelussa, että olisi Someron kisan voitosta ottanut rahan sijaan mieluummin palkinnoksi rälläkän, jonka sai kolmanneksi sijoittunut Roope Auvinen.

Liipola kertoo naurahtaen kysyneensä Auviselta, tietääkö tämä, minkä vehkeen sai palkinnoksi. Ei kuulemma tiennyt, mihin rälläkkää käytetään.

Pian tapauksen jälkeen Liipola sai soiton ammattilaisten sähkötyökaluja myyvästä Ota-Tuotteesta.

”He sanoivat, että heille tuli paha mieli, kun en saanut palkinnoksi rälläkkää. Niinpä he antoivat minulle sitten sellaisen.”

Syksyn mittaan Liipolalla on edessä uusia opiskeluun liittyviä haasteita. Hän on opiskellut neljä vuotta aktiivisesti tietotekniikan insinööriksi Tampereen ammatti­korkeakoulussa.

”Nyt opiskelu on ollut vähän tauolla, koska urheilu kiinnostaa enemmän. Noin vuoden päästä olisi mahdollista valmistua, mutta päätin vaihtaa koulua.”

Liipola pääsi opiskelemaan Kajaanin ammattikorkeakoulun ja Jyväskylän yliopiston liikuntateknologian yksikön yhteiseen koulutukseen, josta on mahdollisuus valmistua sekä insinööriksi että liikuntatieteen maisteriksi.

Henri Liipola heitti kolmanneksi 1. kesäkuuta Tampereen gp-kisoissa.

Moukarinheitosta Liipola sanoo kiinnostuneensa sen takia, että laji ei edustanut yleisurheilun piirissä valtavirtaa.

”Olen aina tykännyt asioista, jotka eivät ole ihan tavanomaisia. Kun löydän jonkun sellaisen, kiinnostun siitä tosi paljon. Moukarikin oli vähän sellainen erilainen, eikä kukaan heittänyt sitä. Se on myös mielenkiintoisen näköistä, kun pyöritään välineen kanssa ja päästetään irti. Kun pallo lentää 80 metriä ja nousee 20 metrin korkeudelle, niin onhan se aika vaikuttavan näköistä.”

”On ollut sellaista keskinkertaista kisasuorittamista.”

Loppuviikolla Liipola tavoittelee uransa neljättä Suomen mestaruutta Joensuun Kalevan kisoissa.

Kausi ei ole sujunut aivan hänen toivomallaan tavalla. Paras tulos on jo maaliskuussa Portugalin leirin yhteydessä heitetty 75,32.

”On ollut sellaista keskinkertaista kisasuorittamista, mutta muuten olen mennyt fyysisissä ominaisuuksissa eteenpäin. Kilpailuissa en ole saanut parasta suorittamista ulos. Tiedän, että olen hyvässä kunnossa. Pitäisi luottaa siihen, että sellainen perusheitto onnistuu, mutta tulee aina sellainen ahneus, että heitän vielä vähän kovempaa.”

Kauden tulokset riittivät kuitenkin siihen, että pisterankingin kautta heltisi paikka Münchenin EM-kisoihin.

”Kalevan kisoista voitto kotiin, ja EM-kisoihin menen hakemaan ehdottomasti finaalipaikkaa”, Liipola ilmoittaa lähiviikkojen aikeensa.

Fyysisen kapasiteetin kehittymisestä kertoo jotain se, että talvella Liipola rikkoi olympiavoittaja (1984) Juha Tiaisen vanhan Suomen ennätyksen painonheitossa. SE on nyt 22,81.

”Se painaa sellaiset 16 kiloa, ja sitä heitetään kuin moukaria. Fiilis on tietenkin erilainen, koska se painaa enemmän ja on lyhyempi. Suomessa sitä ei ole hirveästi heitelty”, sanoo Liipola, joka kutsuu itseään ja muita moukarinheittäjiä moukku-ukoiksi.

Yleisurheilun Suomen mestaruudet ratkaistaan Kalevan kisoissa Joensuussa 4.-7. elokuuta.

Kuka?

Henri Liipola

  • 28-vuotias

  • Pituus 190 cm, paino 120 kg

  • Lähtöisin Koski Tl:stä, asuu Lempäälässä

  • Avoliitossa, puoliso on fitnessurheilija Anniina Lackman

  • Seura: Someron Esa

  • Valmentaja Kari Pihkanen

  • Oma ennätys moukarinheitossa on 75,47 vuodelta 2018, Suomen kaikkien aikojen tilastossa 12. sijalla

  • Kuuluu Suomen Moukarinheittäjät ry:n puuhamiehiin ja vastaa muun muassa yhdistyksen verkkosivuista

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat