Jouni Junkkaala pyrkii ratamestarina sijoittamaan ainakin osan rastipisteistä mahdollisimman kauniisiin paikkoihin.

Ratamestari seikkailee virtuaalisesti

Jouni Junkkaala on lapsesta saakka pitänyt suunnistus­ratojen piirtämisestä. Nyt hän järjestää kolmannen kerran kilpailun, jossa radan pituus lasketaan sadoissa kilometreissä.


30.7. 2:00 | Päivitetty 30.7. 6:41

Temmellyskentällä on kokoa noin 2 200 neliö­kilometriä, ja sen laidasta laitaan kertyy enimmillään matkaa noin 60 kilometriä.

Se sijaitsee Suomen pohjoisimmassa kolkassa Kaldoaivin ja Vätsärin erä­maa-alueilla, joilla on erikokoisia järviä ja lampia tiheämmin kuin missään muualla Suomessa.

Siellä kirkkonummelainen Jouni Junkkaala järjestää apureineen nyt kolmannen kerran äärielämyksiä hakeville kestävyysliikunnan ystäville ultrasuunnistus­kilpailun, jonka nimi on Kairacross Vätsäri.

Junkkaala on paitsi kilpailun johtaja myös ratamestari. Tällä kertaa kilpailuradan pituus on linnuntietä 237 kilometriä ja ratamestarin ihannereittiä noin 290 kilometriä. Aikaa sen kiertämiseen on 100 tuntia eli runsaat neljä vuorokautta.

”On siinä rajoilla, ehtiikö voittaja koko radan läpi”, Junkkaala arvioi.

Ideana ei siis olekaan, että kaikki joukkueen ehtisivät kiertää koko radan, vaan paremmuus ratkaistaan sen perusteella, kuinka pitkän matkan ehtii kulkea ja kuinka monta rastia ehtii löytää niin, että saapuu määräaikaan mennessä maaliin.

Kilpailun lajinimeksi muodostui kairacross vuonna 2020 järjestetyn ensimmäisen tapahtuman jälkeen.

Silloisessa Lapland Wilderness Challengessa 500 kilometrin rata oli ylimitoitettu. Osa erämaan parhaista osista jäi kiertämättä, koska voittaja­joukkueeltakin loppui aika kesken.

”Se nimi oli aika hyvä löytö.”

Kairacross Vätsäri -erämaakilpailussa rata on suunniteltu niin, että kilpailijoita houkutellaan melomaan järvien poikki ja jokia pitkin 3-5 kiloa painavalla ilmatäytteisellä reppulautalla eli packraftilla. Kuva vuoden 2021 kilpailusta.

Junkkaala koki kuitenkin vahvan ahaa-elämyksen, kun yksi kilpailijapari, Alpo Kuusisto ja Pekka Sorjonen, käytti vesistöjen ylitykseen repussa kannettavaa ja puhallettavaa kevyttä kumivenettä. Kaksikko saavutti ratkaisulla huomattavaa etua maata pitkin järviä kiertäneisiin kilpailijoihinsa nähden.

Samaan aikaan kaksi kisajärjestäjiin kuulunutta naista siirtyi pitkän matkan rastipäivystäjän tehtäviin yllättävän nopeasti käyttäen järvillä kevyttä reppulauttaa eli packraftia, joka on tarkoitettu nimenomaan retkeilyyn.

Kuusiston ja Sorjosen huoltoasemalta ostettu ja vesileikkeihin tarkoitettu kumivene ei kestänyt ehjänä koko reissua. Siitä kuitenkin syntyi idea sekä heidän että Junkkaalan päässä.

Junkkaala kirjoittaa tapahtumista värikkäästi joulukuussa 2020 julkaisemassaan blogissa.

”Se heidän veneensä oli aivan liian heppoinen, mutta se oli mahtava, rohkea ja innovatiivinen yritys. Maalissa Alpo tuli sanomaan, että hei, minulle tuli mieleen… Sanoin siihen, että joo, olen jo alkanut suunnitella sitä”, Junkkaala kuvaa HS:lle.

Näin syntyi kairacross, joka sai nimensä Junkkaalan ja hänen ydinryhmänsä keskusteluissa.

”Se on cross countrya ja kairan poikki menemistä. Se nimi oli aika hyvä löytö.”

”Palaute oli aivan huikeaa.”

Kairacross Vätsäri -kilpailussa joukkueet joutuvat pohtimaan, kannattaako edetä meloen suorempaa reittiä, jolloin jalat saavat lepoa, vai kiertoreittiä maata pitkin. Kuva vuoden 2021 kilpailusta.

Viime ja tänä vuonna kilpailun radat on suunniteltu niin, että reittivalinnassa pitää miettiä, kannattaako meloa vai kiertää järviä jalan.

”Packraft on ihan huikea muutos vaeltamiseen. Vesillä on niin paljon kevyempi liikkua ja saa uudenlaisia reitti­mahdollisuuksia. Samalla saa jaloille lepoa ja pääsee kulkemaan suorempaan”, Junkkaala sanoo.

Alun perin Junkkaalalla oli tarkoitus järjestää elämyskilpailu vain kerran, mutta nyt loppua ei ole näkyvissä.

”Ensimmäisellä kerralla jännitti, mitä porukka siitä tykkää. Maalissa lähes kaikki olivat ihan hajalla, mutta silti he kysyivät, että koska päästään uudestaan ja että oli ihan mahtavaa. Palaute oli aivan huikeaa. Omat odotukseni ylittyivät. Osoittautui, että tällaiselle oli selkeästi tilausta.”

Junkkaala toimii työelämässä digitaalisten palvelujen kehityspäällikkönä Veronmaksajain keskusliitossa ja sanoo järjestävänsä Lapin erämaa­kilpailuja ja muitakin tapahtumia rakkaudesta lajiin. Apunaan hänellä on kilpailun aikana noin 25 ihmisen porukka.

”Kyllä tässä on edellytyksenä, että mukana on Lapin-hulluja, seikkailuhulluja ja hyviä kavereita, jotka innostuu siitä, että saa olla tunturin huipulla neljä päivää päivystämässä. Olemme kaikki etelän ihmisiä.”

Junkkaala porukoineen on järjestänyt samantyyppisen tapahtuman Ylläksellä, mutta pienemmässä mittakaavassa.

”Näemme, että tämä voisi olla paljon isompikin tapahtuma, ja sen voisi järjestää hyvin erilaisissa maastoissa. Toiveissa on kehittää tätä isommaksi.”

”Se oli puhdas mielikuvitusjuttu.”

Junkkaalalle tällaisen kisan järjestäminen on johdonmukainen osa pitkää jatkumoa.

Hän on kasvanut Kauniaisissa ja ollut mukana suunnistuksessa pienestä asti paikallisen seuran OK77:n piirissä.

Suunnistuksen lisäksi Junkkaala on ollut järjestämässä muun muassa seikkailu-urheilun, polkujuoksun ja rogainingin tapahtumia.

Rogaining on joukkuelaji, jossa korostuu reitin suunnittelu, suunnistustaito ja kestävyys. Rasteilta saa eri määriä pisteitä, ne voi kiertää vapaa­valintaisessa järjestyksessä ja tavoitteena on kerätä määräajassa mahdollisimman paljon pisteitä.

Erilaisissa kisajärjestelyissä Junkkaala on pääsääntöisesti ja erittäin mielellään hoitanut radan suunnittelun, koska se on lapsesta lähtien ollut hänelle eräänlainen intohimo.

Matkan varrella ratamestarin tehtävien rinnalle on sitten tullut kilpailujen johtamista.

Junkkaala tuntee, että hänelle erilaisten reittien suunnittelu kartalle tulee ”jostain syvältä”.

”Joskus lapsena, ehkä 8-vuotiaana, suunnittelin Kauniaisiin metroreitin, sellaisen rengaslinjan. Ymmärsin kyllä, että se ei ehkä ole realistinen suunnitelma, mutta oli tosi hauskaa piirtää kartalle ja miettiä, mitkä ovat parhaat paikat asemille ja mistä reitin pitäisi kulkea. Se oli puhdas mielikuvitus­juttu”, Junkkaala muistelee.

Mielikuvitus onkin Junkkaalalle yksi avainsana, kun hän suunnittelee reittejä.

”Siinä pääsee ikään kuin virtuaalisesti itse seikkailemaan sinne, ainakin näissä kisoissa.”

”Olen aina tykännyt jekuista.”

Kilpailuratojen suunnittelussa Junkkaalaa viehättää erityisesti yksi asia.

”Saa olla ovela, ja se on jopa toivottavaa. Olen aina tykännyt jekuista. Lapsena meillä oli siskon kanssa sellainen jekkuklubikin. Varsinkin näissä seikkailu­tyyppisissä kisoissa on hyvä, jos saa luotua sinne jonkun yllättävän ja oivallusta vaativan pähkinän.”

Esimerkkinä Junkkaala kertoo tapauksen rogaining-kilpailusta, jossa joillekin rasteille vietiin eräänlainen pieni karkkiautomaatti.

”En tiedä, oliko se jekku, mutta se meni ainakin kategoriaan yllätys ja elämys, joka sai ihmisillä suupielet ylöspäin.”

Reittien suunnittelua Junkkaala pitää älyllisenä haasteena, jossa on tietyt reunaehdot.

”Se on jossain määrin aika rajallinen haaste, koska on tietty alue, tietty aika ja tietyn tyyppinen kisa. Toisaalta siinä on aika lailla äärettömästi mahdollisuutta luovuudelle.”

Hyvää kilpailurataa Junkkaala pitää myös esteettisenä tuotoksena. Hän yrittää aina sijoittaa ainakin osan rastipisteistä mahdollisimman kauniisiin paikkoihin.

”Se ei ihan aukea useimmille, millainen rata on esteettisesti kaunis. Toki ratapiirros on mielellään kaunis sillä tavalla, että rastinumerot eivät peitä olennaisia pisteitä tai ole muuten hassussa paikassa. Se on yksi detalji, miten paljon asioita näen tässä.”

Ratamestarina Junkkaala haluaa vaikuttaa kilpailun dramaturgiaan.

”Se on tuotos, jolla on jonkinlainen kaari. Sellaisen suunnittelu viehättää. Suunnistajana sellainen on minullekin paras tilanne, kun tulee vaativa reitinvalintatehtävä ja oivaltaa, että siellä onkin yllättävä vaihtoehto, jota ei varmaan moni huomaa. Radan laatijana hekumoin sillä, että vain yksi suunnistaja tai joukkue keksii sen.”

”Vähintään 50 Jukolaa pitää saada kasaan.”

Jukolan viestissä viisikymppinen Junkkaala on ollut mukana vuodesta 1985 lähtien, ja sarja on katkeamaton.

”Vähintään 50 Jukolaa pitää saada kasaan”, Junkkaala sanoo ja painottaa olleensa aina piiritason suunnistaja.

Hän mainitsee hymähdellen meriittinä 10. sijan 12-vuotiaitten poikien SM-kisassa.

”Jukolassa pääsin kerran omalle osuudelleni 25. sijalla.”

Junkkaala sanoo olevansa Jukola-fani.

”Kuntosuunnistajana se on ollut jo pitkään vuoden kohokohta. Kun niitä kisoja katselee ja miettii kaikista eri näkökulmista, siinä on sellainen palapeli. Jotkut tekee ristikkoja, ja joku miettii, miten sijoitellaan rasteja niin, että syntyy suunnistuksellisesti kiinnostavat radat.”

Junkkaala kertoo suunnitelleensa niin sanotusti pöytälaatikkoon pääkaupunki­seudun tuntumassa oleville kartoille kolmen tai neljän Jukolan radat kaikkine hajontoineen ja jopa juomarasteineen ja kuvauspisteineen.

”Ne olisivat nähdäkseni käyttökelpoisia niissä maastoissa. Ocad-ohjelmalla ratoja on helppo suunnitella tietokone­avusteisesti.”

Junkkaala ei kuitenkaan suostu paljastamaan kattavasti, missä kyseiset maastot ovat.

”Yksi niistä on Kirkkonummen Meikolla, jossa Jukolaa ei voi varmaan koskaan järjestää, koska siellä on niin paljon suojelualuetta.”

Vuonna 2016 Junkkaala toimi samalla alueella järjestetyn suunnistuksen erikoispitkän matkan SM-kisan ratamestarina.

Toteutuneiden ja itse koettujen Jukoloiden ratoja Junkkaala on katsonut sillä silmällä, mitä mahdollisia parannuksia hän olisi tehnyt.

”Jukolassahan on yleensä aivan erinomaiset radat. Lähes aina olen kuitenkin keksinyt jotain parannettavaa, mutta niitä parannuksia ei olisi ollut välttämättä mahdollista toteuttaa”, Junkkaala sanoo pilke silmäkulmassa.

Hän huomauttaa, että hänellä ei ole ollut näitä kriittisiä arvioita tehdessään täyttä tietoa, mitä rajoitteita kullakin ratamestarilla on ollut esimerkiksi maaston käytössä.

Jos siis pääkaupunkiseudun tuntumassa ruvetaan joskus järjestämään Jukolan viestiä – mikä ei ole mahdotonta – parhaassa tapauksessa Jouni Junkkaalan tiedostoista voi löytyä ratamestarille yllättävää apua.

Kairacross Vätsäri alkaa sunnuntaina klo 14. Kilpailun gps-seuranta ja lisätietoja löytyy osoitteesta kairacross.fi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat