Rasmus ja Kasperi Vehmaa ovat pyörineet taaperosta lähtien Kimpisen kentän sinisellä mondolla.

Kilpailuun kasvaneet

Kasperi ja Rasmus Vehmaa ovat kirittäneet toisiaan pienestä pitäen. Heidän on pitänyt opetella jättämään kilpailu kentille, jotta riidat kotona vältettäisiin.


5.8. 2:00 | Päivitetty 5.8. 8:00

Lappeenranta

Suurlupaus, kultakimpale ja super­lahjakkuus. Muun muassa näillä sanoilla Lappeenrannan Urheilu-Miesten Kasperi ja Rasmus Vehmaata on mediassa suitsutettu. 17-vuotiaat kaksosveljet ovat kumpikin suomalaista yleis­urheilukärkeä.

Kasperi kohautti viime vuonna olemalla 16-vuotiaana Kalevan kisojen kautta aikojen nuorin voittaja miesten sarjoissa. Hän ponnisti pituushypyn Suomen mestariksi tuloksella 749. Nyt hän puolustaa mestaruuttaan torstaina alkaneissa Kalevan kisoissa.

Rasmus puolestaan juoksi heinäkuussa alle 18-vuotiaiden EM-kisoissa hirmuajan 110 metrin aitojen alkuerissä. Hän pysäytti kellot 3,4 metrin myötätuulessa aikaan 13,18 ja näytti vielä lopussa hieman hölläävän.

Millaista tähtipölyä Kimpisen kentällä Lappeenrannassa oikein leijailee?

Keskustan kupeessa oleva kenttä erottuu muista yleisurheilu­kentistä sinisellä juoksuradallaan, mutta ilmassa ei leiju kummempia, mitä nyt tihkusadetta ripottelee.

Rasmus ja Kasperi Vehmaa istuvat kentän katetussa katsomossa. Ollakseen kaksosveljiä heidän erottaminen ei ole hankalaa. Oikeastaan he ovat sen verran erinäköisiä, että esikoulussa ei meinattu uskoa heidän olevan kaksosia.

”Hoitaja luuli koko ajan, että huijaamme ja keksimme syntymä­aikamme. Kun äiti tuli hakemaan meitä, niin hoitaja oli ihan ällikällä lyöty”, Rasmus kertoo.

Rasmus ja Kasperi Vehmaa ovat kaksosia, vaikka sitä ei välttämättä päälle päin huomaa.

Vehmaat ovat urheiluperhe: Isä Janne juoksi omalla urallaan 400 ja 800 metriä, äiti Virva on kisannut nuorempana golfissa ja isosisko Essi on hänkin oman ikäluokkansa kärkeä yleisurheilussa.

Lapset juoksivat takapihalla kilpaa heti kun oppivat juoksemaan. Kotona sisarukset kisasivat milloin mistäkin ja kaikesta piti aina laskea pisteet.

”Kun on kolme lasta, niin onhan siinä heti kilpailua ollut. Kaikista meistä on tullut aika kilpailuhenkisiä ja me myös pidämme kilpailemisesta”, Rasmus kertoo.

Kun veljesten fysiikka kasvoi, alkoi kilpailu keskittyä heidän kahden välille. Rasmus oli pitkään veljensä varjossa kilpailutuloksissa, ja tottui myös kohtaamaan pettymyksiä.

”Siinä oppi tyytymään hopeaan, voittaminen tuntui sitten paremmalta. Nyt olemme aika tasaisia, jossain jutuissa olen mennyt ohikin. Toki meillä on omat päälajimme.”

Kasperi keskittyy pituushyppyyn, mutta juoksee veljensä tavoin myös pikamatkoja ja aitoja.

Molemmilla on lisäksi jalkapallotaustaa, joka on osaltaan vaikuttanut yleisurheiluun.

Rasmukselta hyppylajit jäivät vähemmälle, kun pelaaminen vei niin paljon aikaa, Kasperi taas jätti heittolajit loukattuaan ranteensa jalkapallossa.

Rasmus viihtyi jalkapallon parissa Kasperia pidempään. Puolitoista vuotta sitten hän joutui tekemään vaikean valinnan yleisurheilun ja jalkapallon välillä.

”Se oli ihan 50–50 kumman lajin valitsen, mutta treenejä alkoi olla sen verran, että jompikumpi piti valita.”

Rasmus pelasi Pepo Lappeenrannan joukkueessa, ja oli fyysisesti oman joukkueensa kärkeä. Pepossa ymmärrettiin toisen lajin merkitys, mutta maajoukkuetasolla kahta lajia ei katsottu hyvällä.

”Pääsin maajoukkueleiritykseen yhtenä kesänä, mutta sitten syksyllä en päässytkään enää edes jalkapallon alueleirille, koska minulla oli toinen laji. Siitä jäi vähän huono maku.”

Juuri leirityksiä Rasmus olisi tarvinnut kehittyäkseen pelaajana. Painostus nosti pintaan yksilöurheilijan ja yleisurheilu vei voiton.

”Yksilölaji on varmaan minun juttuni, vaikka vieläkin kaipaan joukkuetta. Nautin aitajuoksusta ja yleisurheilusta niin paljon, että sen lopettaminen olisi todella vaikea paikka.”

Tällä hetkellä Rasmus Vehmaa kuntouttaa EM-kisoissa loukkaantunutta takareittä.

Kasperi Vehmaa ei halua miettiä tavoitteita liian pitkälle, koska siitä tulee vain turhaa stressiä.

Usein sanotaan, että kaksosilla on erityinen yhteys. Vehmaat eivät tästä teoriasta innostu.

”En tiedä, olemme aika outo kaksospari. Tännekin kun pyöräiltiin, niin eri aikaan tultiin, vaikka samasta katuosoitteesta lähdettiin. Emme vietä vapaa-aikaa keskenään tai edes puhu keskenämme, paitsi silloin kun pitää hakea pleikkakapula toisen huoneesta.”

Tunteet ovat joskus räiskyneet ja piikkarit lennelleet huonosti menneen kisan jälkeen. Kun kyselee, kumpi niitä heittelee enempi, veljekset osoittelevat toisiaan.

Jos jossain niin urheilussa tunteiden näyttäminen sallitaan.

”Se kertoo siitä, että on täysillä mukana. Ehkä sen on nyt jo oppinut, että yksi kisa on aina yksi kisa muiden joukossa, ihan sama minkä arvoinen se on. Katsoo vain kohti seuraavaa kisaa ja yrittää siellä tehdä parhaansa”, Kasperi toteaa.

Rasmuksen kuluva kausi paketoitiin alle 18-vuotiaiden EM-kisojen välierässä Jerusalemissa. Jalka kramppasi alkuerän huippujuoksussa, välierään hän lähti sisulla. Kotiin palattua magneettikuvaus paljasti repeämiä takareidessä. Nyt jalkaa kuntoutetaan ja toivotaan ettei leikkausta tarvita.

”Ei sellaisella jalalla olisi pitänyt ikinä juostakaan, mutta se oli EM-kisa, eikä luonne antanut periksi.”

Lopputulos on vaatinut sulattelua.

”Olin ladannut itselleni kovat odotukset ja muualtakin tuli vähän. Kun ei onnistunut, niin ei se kiva paikka ollut. Aika kauan siinä velloi, mutta kyllä se nyt alkaa olla jo ohi.”

Mutta onko veljeksistä toisilleen tukea, kun kisoissa tulee tiukka paikka? Ilmeisesti ei, sen verran kovia kilpakumppaneita he ovat ainakin olleet.

”Ehkä kaksi sanaa vaihdoimme sinä päivänä, kun sinulla meni takareisi”, Kasperi toteaa.

”Olemme riidelleet aika paljon junioreina, nyt emme riitele niin paljon. Annamme toiselle tilaa, mene sinä sieltä, minä täältä”, Rasmus kuvailee kaksikon välejä.

Veljekset ovat kirittäneet toisiaan urheilussa, mutta kova kilpailuhenki on aiheuttanut myös riitelyä.

Kotirauhan nimissä kilpailu on pitänyt opetella jättämään urheilukentille.

”Oli kyse sitten urheilusta tai muusta kiistanaiheesta, niin toiselle ei halua antaa senttiäkään periksi”, Rasmus sanoo.

Veljekset ovat olleet useita vuosia samassa Kati Minkkisen valmentamassa yleisurheiluryhmässä, mutta Kasperi siirtyi viime keväänä kokonaan pituushypystä jo aiemmin vastanneen Petri Ruotsalaisen valmennukseen.

Kasperi jäi alle 18-vuotiaiden EM-kisoissa Jerusalemissa harmittavasti neljänneksi.

”Ihan nappisuoritusta ei ole tälle kesälle saatu, sitä vielä odotellaan.”

Nyt sitä haetaan Kalevan kisoista. Kasperi olisi toivonut, että paikalla olisi koko pituushypyn kärki, mutta viime vuoden tapaan Kristian Pulli puuttuu kisoista.

”Olisin toivonut, että siellä olisi kaikki parhaat, kun viime vuonna ei ollut. Olisi sitten selkeästi paras pituushyppääjä Suomessa.”

Kasperilla on muutamat kisat vielä kesällä, talvea hän ei ole pohtinutkaan. Urheiluun hän suhtautuu rennosti, hampaat irvessä hyppy ei kulje.

”Silloin tekee parhaat tulokset, kun on hauskaa.”

Kimpisen kentän vieressä on Kimpisen lukio, sitä veljekset ovat käyneet nyt vuoden, tarkoituksena suorittaa lukio neljään vuoteen. Sitten mahdollisesti armeija ja jos kaikki menee hyvin, niin jokusen vuoden voisi keskittyä urheiluun ennen kuin pohtii jatko-opintoja.

Kesäisin Lappeenrannassa kelpaa harjoitella, mutta talvi antaa toivomisen varaa. Urheilutalon ahtaat ja viileät tilat ovat ahkerassa käytössä.

Kaupunkiin on jo päätetty rakentaa uusi sisähalli lämpimine harjoitusoloineen, mutta se on joutunut valitusprosessiin. Vehmaat eivät näytä kovin luottavaisilta uuden hallin suhteen.

”Muistaakseni iskä sanoi, että jo silloin kun hän urheili, niin puhuttiin hallista. Että on siitä vissiin ainakin 30 vuotta puhuttu”, Kasperi kertoo.

”En usko ennen kuin se siinä on”, Rasmus naurahtaa.

Siirtymät nuorten sarjoista aikuisten sarjoihin voivat olla urheilijoille isoja hyppyjä, mutta Vehmaan veljesten tulokset ovat jo nyt aikuisten tasolla kotimaista kärkipäätä.

”Se kertoo enemmän Suomen yleisurheilun tasosta, kun 16–17 -vuotiaat pärjäävät näin hyvin”, Kasperi toteaa.

Kasperi Vehmaan mukaan nuorten pärjääminen kertoo suomalaisen yleisurheilun tasosta.

Molemmilla tulostaso on mennyt eteenpäin vuosi vuodelta. Nuorena fyysinen kehitys on yksi selittävä tekijä, mutta ei varmasti ainoa.

”Ehkä se on sitä kun on niin nuoresta asti rakentanut pohjia, on sitten helppo ottaa kehityksestä kaikki irti”, Kasperi pohtii.

Jossain kohtaa kehityksestä tule väkisinkin maltillisempaa. Vehmaita mietityttää se, miten kehitystä pidetään yllä, ettei jäisi lupaavaksi nuoreksi urheilijaksi.

”Moni on tehnyt meidän ikäisenä huipputuloksia ja tekee yhä aikuisena samoja tuloksia. Kyllä se vähän mietityttää, en haluaisi viiden vuoden päästä juosta samoja aikoja kuin nyt”, Rasmus sanoo.

Palataan vielä alun ylistyssanoihin. Miltä julkinen huomio on nuorista urheilijoista tuntunut?

Rasmus kertoo, että EM-kisojen alkuerän mediahuomio tuli vaikeaan paikkaan. Alkuerä lupasi hurjaa tulosta, mutta hän tiesi, ettei jalka ole kunnossa.

Rasmus pyrki pitämään puhelimen poissa, kun kaverit jakoivat linkkejä videoihin ja uutisiin.

”Kun ei voinut sanoa, että rauha maassa, jos päästään huomenna edes kaksi juoksua maaliin, niin se on hyvä. Se ei ollut helpoin tilanne lähteä kisaan.”

Kasperin hetki tuli onnistuneen kisan jälkeen. Millaista oli napata Suomen mestaruus nuorimpana miesten mestarina ikinä?

”Siinähän se meni, ihan perusarkea jatkettiin. Jos sitä liikaa pohtii, niin siitä on vain haittaa jatkon kannalta.”

Kasperi ja Rasmus Vehmaa ovat yleisurheilevia kaksosia, mutta urheilijoina ja persoonina hyvin erilaisia.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat