Golfvalmentajana nykyään toimiva Minea Blomqvist-Kakko, suunnistaja Venla Harju ja jääkiekkoilijasta urheilujohtajaksi siirtynyt Emma Terho ovat yhdistäneet äitiyden ja urheilu-uran.

Imetystä erä­tauolla

Urheilu-uran ja äitiyden yhteensovittaminen vaatii tukijoukkoja ja erilaisia käytännön järjestelyjä. Kolme uransa aikana lapsia tehnyttä urheilijaa kertoo, miten homma on saatu toimimaan.


11.8. 2:00 | Päivitetty 11.8. 11:10

Suunnistaja Venla Harju voitti viime viikolla EM-kultaa suunnistuksen pitkältä matkalta ja pronssia keskimatkalta. Mukana Viron EM-kisoissa oli syksyllä neljä vuotta täyttävä Hilla-tytär.

Kun Harju odotti perheenlisäystä yhdessä valmentajapuolisonsa Antti Harjun kanssa, hän pohti ettei voi koskaan tietää varmaksi, miten raskaus ja sen jälkeen urheilun pariin palaaminen sujuvat. Häntä kuitenkin rohkaisi, että hänellä oli esikuvia, muita huippu­suunnistajia, jotka olivat myös äitejä.

Synnytys ja paluu lajin pariin menivät lopulta ”aika helposti”, Harju sanoo. Hän mukautti treenejä sen mukaan, miten oli nukkunut tai miten vauvan kanssa oli sujunut.

”Kuuntelin neuvoja muilta ja olin jo ennen raskautta kuunnellut aika tarkkaan omaa kehoani, säätänyt kuormitusta ja palautumista. Olin oppinut joustamaan suunnitellusta harjoittelusta.”

Harju piti tarvittaessa juoksuttomia päiviä tai ei juossut kahta kertaa päivässä, vaikka tuntui, että niin voisi jo tehdä.

”Lisäsin myös voimaharjoittelua raskauden jälkeen. Saimme voimavalmentaja Jenni Puputin kanssa rakennettua keskivartaloa ja muutenkin voimaa.”

Raskauden mukanaan tuomien hormonien on sanottu voivan myös auttaa harjoittelussa. Huomasiko Harju mitään hyötyä treenin kannalta?

”En. Oli yllätys, miten väsynyt olin. Kärsin liitoskivuista 3–4 kuukautta ennen laskettua aikaa, enkä pystynyt juoksemaan.”

”Se oli hyvä, että pystyin suhtautumaan tilanteeseen rauhallisesti, enkä huolehtinut. Kropalle oli ihan hyvä saada siinä vaiheessa kevyempi harjoitusvuosi.”

Venla Harju voitti suunnistuksen EM-kultaa naisten pitkällä matkalla Viron Rakveressa 4. elokuuta.

Harju kiittelee sitä, että lapsen on voinut ottaa helposti mukaan maajoukkuetoimintoihin.

”Olen kiitollinen suunnistuksen päävalmentajille, he ovat olleet hyvin tukena. Se ei ole itsestään selvää kaikkien lajien tai maiden toiminnassa.”

Koska Harjun puoliso on myös hänen valmentajansa, perhe kulkee yhdessä harjoituksissa ja leireillä. Imetystäkin Harju pystyi jatkamaan niin kauan kuin hyvältä tuntui.

Välillä lapsenhoidossa auttaa Harjun eläkkeellä oleva äiti.

”Hän on vapaa lähtemään leireille ja kisareissulle mukaan, äiti lähti nytkin EM-kisoihin lastenhoitoavuksi.”

Paljon treenaavalle urheilijalle uni on tärkeää palautumisen kannalta. Harjun mukaan yöherätykset eivät kuitenkaan haitanneet, koska hänellä on hyvät unenlahjat ja hän pääsee nopeasti uudelleen uneen.

Harju on myös totutellut menemään aikaisin yöpuulle, usein samaan aikaan tyttärensä kanssa.

”Välillä olen nukkumassa jo puoli yhdeksältä. Silloin saa tarpeeksi unta, kun menee ajoissa nukkumaan. Tosin oma aika jää vähemmälle illasta.”

Urheilijalle oleellista on myös välttää tauteja, jotka voisivat pilata pitkään tähtäimessä olleet arvokisat. Siksi välillä on pitänyt harkita, pannaanko lapsi päiväkotiin vai pidetäänkö kotona.

Harjusta oli kiva nähdä, miten Hilla kannusti häntä EM-kisoissa ja halusi tulla eturiviin seuraamaan palkintojenjakoa. Tyttären kanssa touhuaminen myös helpottaa arvokisoista kotiutumista.

”Aika hyvin pääsee arkeen ja maan pinnalle, kun kotona lapsen kanssa tehtävät asiat jatkuvat ihan samanlaisena. Käydään leikkipuistossa, luetaan, ja uimakelejäkin taitaa vielä tulla.”

Venla Harju kertoo, että hyvät unenlahjat ovat auttaneet yöherätysten kanssa.

Taloudellinen tuki on myös tärkeässä roolissa. Harju on saanut opetus- ja kulttuuriministeriön 10 000 euron urheilija-apurahaa, eikä se onneksi katkennut äitiyden myötä.

”Olin MM-mitaleilla vuonna 2017, sen jälkeen sain apurahan, ja 2018 kevään puolella vasta ilmeni, että olen raskaana. Sitä sitten jatkettiin kuitenkin”, Harju kertoo.

”Oli varmasti tuuriakin siinä, missä vaiheessa vuotta raskaus onnistui, lapsi syntyi, missä vaiheessa apurahoja myönnetään ja miten urheilijasopimukset kirjoitetaan. Tiedän ettei se kaikilla mene yhtä saumattomasti.”

Urheilun ohessa Harju on väitöskirjatutkijana Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa. Tutkijan työt hän pystyy jaksottamaan urheilun oheen.

”Eri aikoina keskityn tutkimuspuoleen ja sitten urheiluun. Se tasapainottaa, ei tule liikaa paineita urheiluun.”

Tänä vuonna Harjulla on edessään vielä maailmancupin osakilpailu Sveitsissä. EM-kullan ansiosta hänellä on myös lippu ensi kesän MM-kisoihin.

Golfura oli kriittisesti kesken, kun Minea Blomqvist-Kakko sai ensimmäisen lapsensa 12 vuotta sitten. Hän oli silloin 25-vuotias.

Kahden ammattilaisgolffarin perheessä lapsiarki tarkoitti luovimista: kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen Blomqvist-Kakko ja vauva lähtivät golf-kiertueelle.

Minea Blomqvist-Kakko kuvattuna Pickala Golfissa Siuntiossa vuonna 2019.

Elmeri kulki kisamatkoilla mukana noin viisi vuotta, niin myös lastenhoitaja. Välillä apuna oli oma äiti, joskus miehen sisko, ja pariksi vuodeksi perhe palkkasi au pairin.

Blomqvist-Kakko pelasi tuolloin ammattilaisena maailman ykköskiertueella Yhdysvaltain tourilla. Siellä palkkiot olivat hyviä, ja tilannetta helpotti se, että iso välipalayritys sponsoroi lastenhoidon kiertueella. Lastenhoitorekka leluineen ja muine tarvikkeineen parkkeerasi aina kisojen yhteyteen.

”Au pair tarvittiin vielä lisäksi, koska jos olisin kulkenut yksin lapsen kanssa, niin minulta olisi voinut jäädä kisa kesken, jos lapsi olisi esimerkiksi sairastunut”, Blomqvist-Kakko kertoo.

Kisapäivinä hoitaja nukkui lapsen kanssa yöt, jotta äiti pystyi valmistautumaan kilpailuihin. Unta varjeltiin myös sillä, että pullo­ruokintaan siirryttiin suhteellisen pian.

”Imetin vain kaksi kuukautta, kun toisen lapsen kanssa imetin kahdeksan kuukautta. Siirryimme pulloon ihan vain sen takia ettei tule yösyöttöä.”

Perheen toinen lapsi Kaapo täyttää syyskuussa neljä vuotta. Blomqvist-Kakon ajatuksena oli jatkaa uraa Kaapon syntymän jälkeen, mutta ”rahatilanne oli hankalampi”. Hän ei enää pelannut yhtä rahakkaassa sarjassa, eivätkä yhteistyökumppanitkaan olleet samaa luokkaa kuin silloin, kun Hjallis Harkimo toimi hänen managerinaan.

Golfkausi maksaa jo muutenkin 70 000– 80 000 euroa yhdeltä ihmiseltä. Jos otat siihen lapsen ja lapsenhoitajan, niin se kertaantuu isosti.”

Lapsi olisi pitänyt jättää kotiin isovanhempien hoitoon. Vaikka ensimmäisen lapsen kanssa Blomqvist-Kakko oli joskus näin toiminut, enää se ei tuntunut hyvältä.

”Isovanhemmat lupasivat olla apuna, että saan jatkaa uraa, mutta sydämessä tuntui raskaalta ajatus jättää lapset 25 viikkona vuodessa. Se ei vaan tuntunut enää oikealta.”

Myös koronapandemia, joka vei monilta ammattiurheilijoilta työt alta, vaikutti päätökseen.

”Ei se äitiys välttämättä olisi tullut tielle, mutta kun korona tuli siihen vielä yhdeksi elementiksi, niin oli vain pakko.”

Näin jälkikäteen Blomqvist-Kakko muistelee esikoisensa syntymää ja Yhdysvaltain tourin aikoja lämmöllä. 18-vuotiaana ammattilaisesi ryhtynyt Blomqvist-Kakko oli reissannut vuosia suurimmaksi osaksi ulkomailla ja tunsi itsensä usein yksinäiseksi.

Lapsi helpotti tilannetta.

”Se oli ehkä elämäni onnellisinta aikaa. Sain pelata golffia ja lapsi oli mukana.”

Yhdysvalloissa pelaaminen oman lapsen kanssa oli Minea Blomqvist-Kakolle unelmien aikaa.

Sittemmin Blomqvist-Kakko pelasi naisten Eurooppa-tourilla, mutta siellä kilpailijoille ei varojen puutteen vuoksi voitu järjestää lastenhoitoa.

Miesten Eurooppa-tourilla lastenhoitopalvelu sen sijaan on, joten silloin kun puoliso Roope Kakko pelasi siellä, apua löytyi.

”Minäkin tulin sinne naisten Eurooppa-tourilta. Tuntui aika luksukselta, kun Roopen kisoissa oli lastenhoito muttei omissa kisoissa.”

”Siellä vaimot saivat nauttia, viedä lapset hoitoon, lähteä katselemaan vaikka Pariisin Eiffel-tornia ja ottamaan lasit skumppaa.”

Blomqvist-Kakon mukaan järjestely miesten Eurooppa-tourilla on hyvä ja tarpeellinen, vaikka naisilta kyseinen palvelu puuttuukin.

”Kun vaimot ja lapset kulkevat kiertueen mukana 25 viikkoa, niin se on päiväkoti. Siellä lapset pääsevät leikkimään muiden lasten kanssa.”

Jos urheilu-uran aikana kaikki meni urheilun ehdoilla ja pyöri urheilijan aikataulujen ympärillä, nyt tilanne on toisenlainen.

Nykyään Blomqvist-Kakko valmentaa lajin parissa, toimii yrittäjänä ja huolehtii perheestä puolisonsa jatkaessa golfuraa.

”Roope matkustaa 30 viikkoa vuodesta, sitten tässä yritän saada omaa yritystä pyörimään ja on lapset. Se on sitä elämän arkea.”

Pitkän jääkiekkouran tehnyt Emma Terho sai molemmat lapsensa kesken kiekkouran. Poika Timi syntyi vuonna 2012, tytär Taika loppuvuodesta 2014.

Terho muistelee, että urheilun ja äitiyden yhdistäminen oli ”aikamoista palapeliä”, joka ei olisi ollut mahdollista ilman lähipiirin apua. Kriittistä lastenhoitoresurssia säästeltiin niihin kaikista tärkeimpiin tilanteisiin.

”Harvassa naisten lajissa tienataan sellaisia summia, että tuloilla olisi mahdollista elättää koko perhettä. Kun puoliso ei voi hoitaa lapsia täysipäiväisesti kotona, tarvitaan riittävä turvaverkko”, Terho sanoo.

Nykyään hän vaikuttaa Kansainvälisen Olympiakomitean urheilukomission puheenjohtajana ja haluaa roolissaan edistää urheilun ja äitiyden yhdistämistä.

”Tämä on lähellä omaa sydäntäni ja tärkeä asia, kun halutaan tukea urheilijoita tai saada lisää naisia valmennuksen ja urheilun johtotehtävien pariin.”

Emma Terhon mukaan äitiys tulisi huomioida urheilussa laajemminkin. ”Lastenhoitoapu koulutusten yhteydessä voisi rohkaista urheilu-uransa päättäneitä naisia valmennuksen pariin.”

Raskausaikana Terho pysyi mukana joukkueen harjoituksissa. Se sujui hyvin, mitä nyt alkuraskaudesta pahoinvointi pakotti joskus pysäyttämään treenikyydin tienvarteen.

Koska kyseessä on kontaktilaji, niin raskauden loppuajasta hän luisteli itsekseen. Kookas maha teki tosin luistimien sitomisesta lähes mahdotonta.

Jos jotain niin luistelun hän kyllä osasi. Siksi hänestä tuntui pahalta, kun kohtasi joskus syyllistäviä kommentteja.

”Toivoisin ettei äidin taitotasoa tai tekemistä kyseenalaisteta. Siinä on aika herkässä tilassa muutenkin ja kaikki tuollainen voi lannistaa.”

Espoon Bluesissa joukkuekaverit suhtautuivat äitiyteen ymmärtäväisesti. Kun Terhon lapset olivat pieniä, he kulkivat mukana harjoituksissa.

”Vauvan imettäminen erätauolla ei ollut ongelma, ja muutenkin täytyy olla tosi kiitollinen joukkuekavereille.”

Lapset ovat kulkeneet toisinaan mukana myös peli- ja leirireissuissa. Vieraspeleissä, joihin lapsi piti ottaa mukaan, Terho pyrki löytämään paikkakunnalta jonkun tutun, joka voisi katsoa lapsen perään pelin ajan.

Ulkomaanmatkoille hän ei lapsia ottanut, joten kolmen viikon MM-kisareissua edelsi kalenteri kädessä lastenhoitajien metsästäminen. Kaiken säätämisen jälkeen reissussa ”uni maittoi ensimmäiset yöt aika mukavasti”, Terho kertoo.

Timi ja Emma Terho MM-kisajoukkueen mediapäivässä Helsingissä maaliskuussa 2013.

Paljon nukkuva ja vähän liikkuva vauva on Terhon mukaan vielä helppoa pitää mukana seurajoukkueen tai omatoimisissa harjoituksissa, aktiivinen taapero vähän haastavampi. Kun lapsenvahdin joskus sai, treeni tuli tehtyä mahdollisimman hyvin.

”Sitä tiedosti ajan rajallisuuden. Kun teki treenin, sen teki hyvin ja huolellisesti, koska tiesi, että tämä aika on pois lapsen luota ja osasi arvostaa sitä, että joku toinen hoitaa häntä sillä aikaa.”

Amatööriurheilijana Terho oli tottunut aikataulutettuun elämään, jossa opiskelu ja harjoitukset limittyivät. Äitiysloma toi jopa vapaata kalenteriin. Hän oppi löytämään sopivat paikat ja ajat treenata lapsen kanssa.

”On urheiluhalleja, joissa pystyy olemaan lapsen kanssa päivällä, on joku kulma, jossa lapsi viihtyy patjalla tai traktorinrenkaassa lelujen kanssa, kun itse tekee omatoimisen harjoituksen. Aerobiset harjoitukset onnistuivat kuljetuskärryllä. Joukkuelaji tarkoittaa kuitenkin, ettei kaikkia treenejä voi tehdä omilla ehdoilla ja aikatauluilla.”

Esikoisen kanssa Terho sai tärkeää vertaistukea, kun yksi joukkuetovereista sai samaan aikaan lapsen. Se helpotti pelireissuja, kun äidit lapsineen pystyivät jakamaan elämäntilanteen ja saman huoneen. Myös maajoukkueessa oli parhaillaan neljä äitiä.

”Silti aina vähän mietti, kuinka paljon tämä häiritsee muita pelaajia ja heidän keskittymistään. Mutta se oli ehkä enemmän oman pään sisällä.”

Terhon jääkiekkouran aikana puoliso, vanhemmat ja sisarukset ovat olleet kriittisen tärkeä apu. Toisen lapsen kanssa Terhoa auttoi myös joukkueen slovakialaisvahvistus, joka asui perheen luona.

”Vaikka tilanne vaati järjestelyä, kokonaisuutena uskon olleeni urheilemisen takia parempi äiti ja ottaneeni varsinkin henkisellä puolella myös urheilijana positiivisen askeleen äitiyden myötä.”

Noora Räty (vas), Emma Terho ja Anna Kilponen pelasivat Venäjää vastaan Sotšin olympialaisissa vuonna 2014.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat