Benjamin Lundberg näyttää, mikä on ihmislippu.

Kauneutta ja voimaa

Kalisteniikkaan kuuluu vaativia voimaliikkeitä, joiden harjoittelussa moni hätäilee liikaa.


11.9. 2:00 | Päivitetty 11.9. 11:32

Hypähdys nojapuille ja punnerrus kevyen näköisesti käsinseisontaan. Hetken keskittyminen ja sitten hurjalta näyttävä ylävoltti, josta laskeutuminen takaisin käsien varaan. Liikesarjan päättää nojavaaka jalat levittäen.

Kauneutta ja voimaa. Molempia on tarjolla elokuisena aamupäivänä Espoossa Keran halleilla. Siellä toimii Suomen Streetworkout -yhdistys Helsingin Street Workout -seuran salilla.

Nojapuilla kalisteniikan akrobaattisempaa puolta esittelee Benjamin Lundberg, ja hänen lisäkseen lajista on kertomassa salin osaomistaja ja Suomen Street Workout ry:n puheenjohtaja Tomi Vuorinen.

Sali eroaa tavallisista kuntosaleista etenkin siinä, että laitteita ei ole lainkaan ja painojakin vain vähän. Rekkitankoja on joka puolella, ja leveitä puolapuita löytyy yhteensä kolmet. Täällä pääosassa on kalisteniikka.

Sana kalisteniikka tulee kreikan kielen sanoista kalos ja sthenos, jotka tarkoittavat kauneutta ja voimaa. Jotta tavoitteena olevat liikkeet näyttäisivät kauniilta, tarvitaan voimaa.

Kauneuden sanotaan olevan katsojan silmässä, ja samoin voi ajatella voimasta. Lihakset viestivät voimasta, mutta kaikki voima ei todellakaan näy ulospäin. Palataan tähän hieman myöhemmin.

Benjamin Lundberg ja nojavaaka.

Benjamin Lundberg ja yhden käden seisonta.

Ovatko kalisteniikka ja street workout sama asia?

”Periaatteessa ovat samaa tarkoittavia sanoja. Pieni ero on, eli calisthenics-termin mukainen harjoittelu on enemmän voimaliikkeitä, kuten käsinseisontapunnerusta, nojavaakaa tai ihmislippua. Street workout on vakiintunut lisäksi temppuihin”, Vuorinen kertoo.

”Sekä voima että näyttävät temput kuuluvat kilpailulajiin, sen takia termit ovat yhdistyneet.”

Korona-aikana etenkin ulkokuntosalien käyttö kasvoi räjähdysmäisesti, ja juuri ulkosaleilta ovat tuttuja monet kalisteniikan tai – nimensä mukaisesti – street workoutin liikkeet. Monissa liikkeissä pääosassa on tanko, jolla tehdään voimaa ja tekniikkaa vaativia temppuja.

Vuorinen sanoo, että juuri leuanvetotangolla tehtävistä liikkeistä laji on saanut alkunsa. Hän korostaa, että street workout on ennen kaikkea lajikulttuuria. Harrastajia yhdistää rakkaus lajiin, ja kokemuksia jaetaan treenipaikoilla kaikkien kesken avoimesti.

”Street workoutin perusmentaliteetti on, että ympäristöä hyödynnetään. Esimerkiksi Jenkeissä jotkut tekevät liikennevalopylväissä flageja [ihmislippuja] ja vetävät leukoja. Treenaus ei ole paikkaan tai välineisiin sidottua. Omaa kehoa ja luovuutta hyödyntämällä voi treenata missä vain.”

”Ydinfilosofia on se, että kaikki pyritään tietyllä tapaa tekemään mahdollisimman hankalasti. Eli esimerkiksi jalkojen heilunnan ja liike-energian hyödyntäminen on aina huonompi kuin täysin paikaltaan tehty.”

Mahdollisimman vaikeasti tekeminen tuottaa ajan mittaan puhtaan ja kauniin suorituksen. Matka on kuitenkin monesti yllättävänkin pitkä, eikä kärsimätön välttämättä pääse koskaan tavoitteeseen.

Vuorisen mukaan yleisin syy lajin pariin hakeutuville on nimenomaan jonkin tempun oppiminen.

”Ei ole olemassa huonoa syytä, miksi lähteä liikkumaan tai jonkin lajin pariin. Jos on jokin motivaatiotekijä liikkumiseen, se on tosi hyvä.”

”On meidän tehtävämme tehdä realiteetit selväksi ja silti säilyttää innostus. Voit oppia tietyt liikkeet, mutta et pysty tänään tekemään muscle upia [leuanvedon jatkamista tangon yläpuolelle] tai ihmislippua. Harjoittelun myötä tavoite alkaa vähitellen tuntua realistisemmalta, ja jossain vaiheessa siitä tulee totta.”

Kalisteniikkaa koskevat kriittiset puheenvuorot liittyvät yleensä juuri temppuihin ja yksipuoliseksi miellettyyn harjoitteluun, joka keskittyy vain tietyn tekniikan ja siihen liittyvän voiman parantamiseen.

Jos harjoittelee vain yhtä liikettä, vahvistuvat luonnollisesti siinä liikkeessä tarvittavat lihakset eniten. Monissa liikkeissä tarvitaan kuitenkin voimaa eri ylävartalon lihaksilta, joten kehoa voidaan kuormittaa monipuolisesti oikein rakennetulla harjoitusohjelmalla.

”Liikkeet aktivoivat kroppaa itselläni niin monipuolisesti, että on helpompi saada koko kroppa kehittymään tässä lajissa kuin esimerkiksi salilla, jossa liikkeet ovat tuettuja”, Vuorinen sanoo.

”Laji on kokonaisvaltaista vartalon hallintaa ja voiman maksimaalista tuottamista. Jokaiseen liikkeeseen liittyy aina monia tekijöitä”, Benjamin Lundberg lisää.

Oikotietä onneen ei ole, mutta sellaista etsivä saattaa pahimmassa tapauksessa tehdä keholleen paljon enemmän negatiivista kuin positiivista. Onkin ensiarvoisen tärkeää ymmärtää aloittaa tarpeeksi matalalta ja edetä harjoittelussa sopivin askelin. Muuten harjoittelu on vaarassa tyssätä loukkaantumisiin.

Vuorinen sanoo, että suurin riski liittyy hätäilyyn.

”Moni lähtee etenemään liian nopeasti. Näkee jonkun siistin liikkeen netissä ja vain yrittää tehdä sitä. Toinen riski on puutteelliset tekniikat. Esimerkiksi Youtubessa voi olla todella hyvänoloisesti selitetty harjoittelun vaiheet, mutta kun lähtee itse tekemään, ei välttämättä pysty peilaamaan, tekeekö samalla tavalla kuin videossa on näytetty.”

Vuorinen nimeää kolmanneksi riskiksi liiallisen kuormituksen.

”Se ei tarkoita välttämättä sitä, että tehtäisiin liian haastavia juttuja vaan tehdään yksinkertaisesti liikaa. Eli innostuu niin paljon, että harjoittelee joka päivä, vaikka keho ei olisi vielä sopeutunut. Harjoitella voi vaikka joka päivä, mutta silloin pitää olla tarpeeksi kevyitä liikkeitä.”

”Progressio täytyy saada pidettyä tarpeeksi kauan ennen siirtymistä seuraavaan vaiheeseen. Ja siirtymän pitää tapahtua hitaasti ja hallitusti, ei nopeasti”, Lundberg lisää.

Monissa liikkeissä tarvitaan todella vahvaa keskivartaloa, ja sen vahvistaminen aloitetaan heti ensimmäisellä treenikerralla. Voiman puuttuminen keskivartalosta johtaa helposti alaselkäongelmiin. Samoin on syytä keskittyä kunnolliseen ja oikein tehtyyn alkulämmittelyyn ja venyttelyyn, muuten vaikeuksia tulee ajan mittaan lähes varmasti.

Koska kyseessä ovat omalla keholla tehtävät liikkeet, asettaa paino lisähaasteita harjoitteluun, vaikka voimaa olisikin. Varsinaisia rajoituksia sen suhteen, kuka lajin pariin voi tulla, ei kuitenkaan ole.

”Aina pystytään miettimään helpotuksia ja vaikeutuksia sen mukaan, mikä oma taso on. Tekeminen on täysin kiinni siitä, miten harjoittelu koostetaan”, Vuorinen toteaa.

Benjamin Lundberg

Kun taso on tarpeeksi korkea, voi tähtäimeen ottaa myös kilpailemisen.

Lundberg on street workoutin Suomen mestari vuodelta 2020 ja hopeamitalisti tältä vuodelta. Häntä katsoessa ensimmäisenä tulee mieleen telinevoimistelija, ja mielikuva vain vahvistuu, kun mies pääsee vauhtiin.

Hän esittää rekillä erilaisia liikkeitä: swing 360, vastajättiläinen, jaeger-voltti laparoikunnasta, nojavaaka jalat levittäen rekin päällä ja voltti taaksepäin etuheilahduksesta.

Yksi syy telinevoimistelumaisiin liikkeisiin löytyy Lundbergin taustajoukoista. Valmentajana on Jari Mönkkönen eli rekin EM-hopeamitalisti vuodelta 1998.

Mönkkönen halvaantui kaulasta alaspäin harjoituksissa vuonna 2016 ja on toiminut viime vuosina valmentajana.

”Olen treenannut street workoutia noin 3,5 vuotta, josta Jarin valmennuksessa noin kolme vuotta”, Lundberg kertoo.

”Meidän seuramme aloitti heidän [Mönkkösten] saliltaan. Heillä on ollut iso osuus, että ollaan saatu laji edes vähän vauhtiin”, Vuorinen lisää.

Street workoutissa kilpaillaan voimalajeissa ja vapaaohjelmassa, johon valikoituu yleensä liikkeitä rekkitangolta.

”Ei ole mitään pakollisia liikkeitä, jotka luovat sarjan, vaan liikkeitä yhdistellään vapaasti”, Lundberg sanoo.

Voimalajeissa tehdään esimerkiksi lisäpainoilla ykkösmaksimi eli esimerkiksi leuanveto tai dippi niin suurella lisäpainolla kuin mahdollista. Toisessa kilpailumuodossa paino on sama ja toistojen määrä ratkaisee.

Voiman arvioimiseen kilot ja toistot ovatkin paras tapa, sillä ulkonäön perusteella tehtävät arviot voivat mennä pahastikin pieleen.

Lundberg näyttää urheilijalta ja Vuorinen tavalliselta – hyväkuntoiselta toki – kolmekymppiseltä mieheltä, mutta tilanne ei ole niin yksioikoinen kuin Vuorisen vertailusta voisi kuvitella.

”Sanoisin, että tuossa on kansainvälisen tason urheilija ja tässä harrastaja.”

Akrobaattisia sekä paljon voimaa ja kehonhallintaa vaativia liikkeitä esitellyt Lundberg sanoo nimittäin, että etuvaaka eli front lever ei häneltä onnistu – ainakaan tarpeeksi hyvin.

”Pitkään ei ollut kiinnostusta treenata, aloitin vasta äskettäin. Front lever on selkäliike, ja selän treenaaminen ollut minulle aina haastavaa, koska olkapäät dominoivat.”

Vuorinen sen sijaan näyttää juttuhetken alussa etuvaa’an ensimmäisen kerran ja lopussa vielä uudestaan.

Voimaan pätee sama kuin kauneuteen: kaikki ei näy päällepäin.

Tomi Vuorinen opasti toimittaja Jan Viléniä kalisteniikan liikkeiden tekemisessä.

Kaksi asiaa houkuttelevat kalisteniikassa

Keskustelu Tomi Vuorisen ja Benjamin Lundbergin kanssa saa vakuuttuneeksi: tätä pitää kokeilla.

Lenkkeilyn lisäksi kuntoiluni on viime vuosina rajoittunut melko pitkälti satunnaiseen leuanvetoon ja yhtä satunnaiseen vatsalihasliikkeiden tekemiseen. Kuntosaliin olen pitkän tauon jälkeen tutustunut nyt puolen vuoden ajan.

Kalisteniikassa houkuttelevat kaksi asiaa: säännöllisen treenin (toivottavasti) tuoma kehitys ja selkeä tavoite.

Päätämme yhdessä Vuorisen ja Lundbergin kanssa, että alan harjoitella muscle upia ja ihmislippua.

Muscle upissa on tarkoitus kiskaista itsensä leuanvetotangon yläpuolelle. Ihmislippu taas on nimensä mukaisesti liike, jossa pidetään käsillä kiinni puolapuista ja koko vartalo pysyy vaakasuorassa kuin tuulessa liehuva lippu.

Leuanvetoa on tullut harjoiteltua sen verran, että muscle upin pitäisi Vuorisen arvion mukaan onnistua puhtaasti parissa kuukaudessa. Ihmislipun osalta asetamme maalin puolen vuoden päähän.

Palataan asiaan siis lokakuun lopulla!

Street workoutin PM-kisat järjestetään Keran halleilla Espoossa 15.–16. lokakuuta.

Päämääränä puhdas muscle up.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat