Yksi Hakunilan frisbeegolfradan pisimmistä väylistä päättyy pellon laitaan suunnittelija Pasi Koivun osoittamaan suuntaan. Näkyvyys on hyvä, mikä tekee väylästä turvallisen, vaikka se ylittää latupohjan. ”Tässä voi heittää turvallisesti kovaa, mikä on mukavaa.”

Uutta baanaa suosikkilajille

Vantaan Hakunilaan rakennettavan frisbeegolfradan ensimmäinen hahmotelma oli susi. Ratoja työkseen suunnitteleva Pasi Koivu kertoo, miten 18-väyläinen rata sijoitetaan turvallisesti Hakunilan urheilupuiston metsiin.


10.9. 2:00 | Päivitetty 10.9. 15:57

Hakunilan urheilupuisto Vantaalla on yksi Suomen vilkkaimmista maasto­hiihto­keskuksista. Kesäisin hiihtomäet ja niityt kuitenkin uinuvat Ruususen unta. Mutta eivät kauan.

Ensi toukokuussa hiihdon Suomen cupistakin tutun latuverkoston ympäristössä on määrä aueta uusi frisbeegolfrata.

Hakunilan radasta voi povata huippusuosittua ennen kuin ensimmäistäkään väylää on rakennettu. Frisbeegolfin suosio on suorastaan räjähtänyt viime vuosina. Etenkin kesäisin esimerkiksi Etelä-Suomen radoilla on armoton tungos.

Lisäksi Hakunilan rata sijaitsee hyvien liikenneyhteyksien päässä kaupunkialueen kyljessä. Frisbeetä heittämään pääsee vaikka bussilla Helsingin Rautatientorilta runsaassa puolessa tunnissa.

”Olen tosi innoissani, että pääsin suunnittelemaan radan pääkaupunkiseudulle. Toivottavasti väkeä tulee radalle reilusti”, sanoo frisbeegolfin suomalaisen suuryrityksen Discmanian työntekijä Pasi Koivu.

Frisbeegolfrata pyritään Pasi Koivun mukaan suunnittelemaan niin, että se häiritsee mahdollisimman vähän alueen muita käyttäjiä.

Hakunilan radan suunnittelu ei ole sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Koreja on ollut sijoiteltuna jo vuoden ajan vanhan kilpaladun varrelle ja ympäristöön. Hahmotelma herätti kummastusta alueen muissa käyttäjissä ja oli jopa vaarallinen.

Loppukesästä Vantaan kaupunki päätti hakea suunnitteluun apua ammattilaiselta ja kääntyi Discmanian puoleen. Tehtävään tarttui ratasuunnittelusta vastaava Koivu.

Entinen huippupelaaja on laatinut yli sata rataa. Hänellä on ollut näppinsä pelissä muun muassa Heinolan Kippasuon radassa, jota pidetään yhtenä maailman parhaista.

”Ympärillä on hienoja vanhoja kuusia. Kunnioitamme niitä, eikä vanhaa metsää lähdetä tuhoamaan.”

Koivu tutustui Hakunilan alueeseen kartalla ja maastossa ja päätti siirtää radan tv-kuvissakin joka talvi näkyvien nykyisten kilpalatujen ympäristöön. Väylät eivät kuitenkaan kulje latupohjia pitkin, sillä tilaa riittää muutenkin.

Vanhasta hahmotelmasta ei jää yhtään väylää käyttöön sellaisenaan.

”Vanha alue jäi nyt kokonaan pois. Siellä oli tiheä polkuverkosto ja liian jyrkkiä korkeuseroja, vaikka korkeuserot frisbeegolfissa kivoja ovatkin”, Koivu kertoo.

Lisäksi ensimmäistä suunnittelualuetta käyttivät myös ratsastajat. Koivun mukaan frisbeegolfaajat eivät halua joutua nokikkain hevosten kanssa.

"Kävimme projektia aloitettaessa ratsastajien kanssa läpi, mikä on heidän toimintansa alue. Muiden aktiviteetteja ei haluta häiritä, koska mahdollisuuksia väylille on muillakin alueilla.”

Neljännen väylän kori sijoittuisi kallion juurelle. ”Tässä on ihan erilainen luontokohta kuin muilla väylillä. Se lisää myös mielekkyyttä pelata”, Pasi Koivu kertoo.

Koivu ei paljasta suunnittelun tässä vaiheessa liikaa yksityiskohtia, koska väyläkartta olisi pian Facebookissa ja innokkaat harrastajat olisivat testaamassa rataa ennen kuin yksikään kori olisi oikealla paikalla.

Ensimmäinen ja viimeinen väylä tulevat aivan hiihtostadionin kupeeseen, ja rata kiertää kilpalatujen läheisyydessä.

Koivu lupailee rataa, jonka pitäisi puhutella isoja käyttäjäjoukkoja. Väylät ovat 60–200 metriä pitkiä, ja niiden yhteismitta on noin kaksi kilometriä.

Avoimia ja alamäkiväyliä tulee melko paljon, mutta välillä käydään myös metsässä. Ylämäkiväyliä on vähän.

Frisbeegolfaajat ovat tulleet tutuiksi muille ulkona liikkujille viime vuosina, kun lajin suosio on räjähtänyt.

Suomessa on tällä hetkellä noin 900 rataa, kun lasketaan muutaman korin kouluradatkin. Eikä rakentamiselle näy loppua: pelkästään tänä vuonna uusia ratoja avataan 70.

Buumi tarkoittaa myös sitä, että frisbeegolfaajien ja muiden liikkujien intressit törmäävät yhä useammin.

”Jokaisessa projektissa on aluksi ristiriitoja, mutta yleensä ne onnistutaan ratkaisemaan hyvin. Kun rata on valmis, alueen muut käyttäjät huomaavat, että lopulta häiriötä ei pahemmin tule. Se ei kanna pitkälle, jos aina ollaan sukset ristissä joidenkin kanssa”, Koivu sanoo.

”Oma toive on, että maksullisia ratoja tulisi lisää. Se purkaisi myös nykyisten ratojen ruuhkaisuutta.”

Koivun sovittelu- ja suunnittelutaidot tulevat ilmi, kun hän esittelee muutamia väyliä.

”Kolmosväylällä mennään futiskentän vierestä mutta ei häiritä jalkapalloilijoita.”

Neljännen väylän korin Koivu aikoo sijoittaa pienelle aukealle kalliotörmän juurelle.

”Ympärillä on hienoja vanhoja kuusia. Kunnioitamme niitä, eikä vanhaa metsää lähdetä tuhoamaan.”

Suunnitellessaan Hakunilan rataa Koivu sanoo ottaneensa huomioon, että käyttäjiä on varmasti enemmän kuin keskivertoradalla. Vilkkaimmilla radoilla voi olla päivässä jopa 500 kävijää, eikä 18 väylän rata voi oikein enempää päivässä vetääkään.

Talvella Hakunilan frisbeegolfradalla ei voi pelata, koska silloin hiihtäjät valtaavat metsät. Parhaina päivinä Hakunilan hiihtostadionin laskuri on nakuttanut yli 6 000 hiihtäjää.

Liikkuessaan maastossa Pasi Koivu merkitsee mahdollisia väyliä älypuhelimen karttasovellukseen.

Turvallisuus on suunnittelun perusta. Muovisen kiekon lähtönopeus avausheitossa on noin 80–120 kilometriä tunnissa väylän ja heittäjän mukaan. Kun kiekko osuu ihmiseen, jälki voi olla paha. Onnettomuudet ovat kuitenkin harvinaisia.

Koivu suunnittelee väylät siten, että heittäjällä on heittopaikalla mahdollisimman hyvä näkyvyys. Korit sijoitetaan turvallisiin paikkoihin.

Radan käyttöaste ja alueen muut käyttäjät pitää huomioida suunnittelussa. Opasteita on oltava riittävästi.

Väylien heittosuunnat ovat tärkeitä, samoin väylien suhde toisiinsa: ne eivät saa olla liian lähekkäin eivätkä luoda keskenään vaaratilanteita.

”Myös visuaalisuus ja luontoelämykset kannattaa huomioida suunnittelussa. Frisbeegolf ei ole ihmisille välttämättä ainoa syy radan kiertämiseen”, Koivu sanoo.

”Nyt kärkiheittäjät ovat oikeasti niin hyviä, että suoritukset ällistyttävät, niin kuin huippu-urheilussa pitääkin.”

Entä miten frisbeegolfradat kehittyvät?

Yksi suuntaus voisi olla, että laajan ilmaisen rataverkoston rinnalle tulee yksityisiä ja maksullisia ratoja. Ne voisivat olla vaikeampia, ja niissä panostettaisiin myös visuaalisuuteen ja kunnossapitoon tavallisen golfin tapaan.

Tällä hetkellä Suomessa on alle kymmenen maksullista rataa.

”Oma toive on, että maksullisia ratoja tulisi lisää. Se purkaisi myös nykyisten ratojen ruuhkaisuutta”, Koivu sanoo.

Kilpaurheiluna frisbeegolfista on kehittymässä myös oikea yleisölaji. Heinäkuussa Nokialla pelatussa European Openin kisassa jaettiin jo 100 000 euroa palkintorahaa ja yleisöä oli finaalipäivänä yli 5 000 henkeä.

Urheilullinen taso on noussut samaa tahtia harrastajamäärien kanssa.

”Nyt kärkiheittäjät ovat oikeasti niin hyviä, että suoritukset ällistyttävät, niin kuin huippu-urheilussa pitääkin. Tavallinen katsoja voi mennä yleisöksi ja todeta, että kyllä nämä osaavat tämän homman.”

Lue lisää: Suomi on frisbeegolfin suurvalta

Lue lisää: Vantaan Hakunilan kallioilla kiemurtelee ”tappolatu”, jota voi verrata Rukan maailmancupin maastoihin – miksi se on hylätty?

Frisbeegolfradalla on hyvä olla korkeuseroja, mutta liika jyrkkyys ei sovi, Pasi Koivu huomauttaa.

Pääkaupunkiseudun frisbeegolfaajat saavat ensi vuonna myös toisen uuden radan ja vielä erinomaisella sijainnilla.

Helsingin kaupunki rakentaa 18 väylän radan Paloheinän ulkoilualueen täyttömäen alueelle ja sen lähimetsiin. Tavoitteena on avata rata ensi vuoden aikana, kertoo Helsingin kaupungin ulkopalvelupäällikkö Stefan Fröberg. Radan avaamisen ajankohta ei ole vielä tiedossa.

Helsingissä on ennestään täysimittaiset radat Kivikossa, Talissa, Siltamäessä ja Meilahdessa sekä muutama lyhyempi rata. Ne ovat ruuhkaisia, sillä heittäjiä on paljon.

Fröbergin mukaan iso osa väylistä sijoittuu täyttömäelle, jossa on ennestään muun muassa hiihtolatu, pulkkamäki ja kuntoportaat. Lisäksi alueelle rakennetaan maastopyörärata.

”Väyliä sovitellaan vielä. Suunnittelu on vaiheessa”, Fröberg sanoo.

Suosittuun pulkkamäkeen väyliä ei rakenneta.

”Alueella on paljon erilaisia reittejä. Suunnittelu on tehtävä huolella turvallisuus edellä.”

Tämän hetken suunnitelman mukaan korit olisivat maastossa ympäri vuoden eli rata olisi pelattavissa talvellakin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat