Kohti parempaa ratsastusta

Moni ratsastaja laiminlyö kuntonsa, leponsa ja ruokailunsa, vaikka ne parantaisivat kilpasuorituksia ja hevosten hyvinvointia.

Anna von Wendt ja Fasu ulkoilevat yhdessä.


12.9. 2:00 | Päivitetty 12.9. 11:31

Ratsastuspiireissä herätti kohua viime vuonna julkaistu tutkimustulos. Tutkija Anne-Maarit Hyttinen esitti väitöskirjassaan havainnon, että tavoitteellisilla ratsastajilla ja kilparatsastajilla on keskimäärin jopa heikompi kunto kuin vastaavalla vertaisryhmällä.

Ratsastajan hyvä kunto parantaa ratsastusta ja kilpailutuloksia. Se myös rasittaa hevosta vähemmän kuin huonokuntoisen ratsastajan ratsastus.

HS kysyi kenttä-, este- ja kouluratsastajilta, miten oheisharjoittelu on parantanut heidän ratsastustaan.

Anna von Wendt tekee kuntosalillaan harjoituksia jumppapallolla.

Istuntaan lisää tehoa

Kouluratsastajan pitää olla samaan aikaan jäntevä, rento, nopea ja tehokas. Käsiä, jalkoja ja painoa on voitava käyttää erikseen, yhtä aikaa ja symmetrisesti.

Ulkopuoliselle ratsastuksen pitäisi näyttää siltä, ettei ratsastaja tee mitään.

”Se on todella vaikeaa”, sanoo kouluratsastaja Anna von Wendt.

Moninkertainen kouluratsastuksen SM-mitalisti aloitti oheisharjoittelun Marko Yrjövuoren kanssa kolme ja puoli vuotta sitten. Von Wendt oli aina liikkunut jonkin verran, mutta ilman suunnitelmaa.

”Ajattelin, että annan fysiikkavalmennukselle mahdollisuuden, onko siitä mitään hyötyä.”

Harjoittelu toi ratsastukseen niin selvän parannuksen, että se jäi pysyväksi osaksi arkea.

Korkeimman tason kouluratsastussuoritus kestää noin seitsemän minuuttia, mitä ennen ratsukko verryttelee 30–45 minuuttia.

”Se on pitkä aika. Radalla syke nousee 170:een.”

Aerobisen kunnon lisäksi ratsastaja tarvitsee nopeaa lihasvoimaa ja kehon koordinaatiota.

Anna von Wendtin ohjelmaan kuuluu erilaisia lihashermotusta parantavia harjoituksia. Hän esimerkiksi juoksee ruudukkoa samalla kun hänelle heitetään palloa. Keski­vartalo­harjoitukset hän tekee usein jumppapallolla, mikä kehittää lihaskunnon ohella tasapainoa.

Anna von Wendt kävelyttää hevostaan Fasua.

Oheisharjoittelu alkoi näkyä myös kilpailutuloksissa. Von Wendtin kilpahevonen Denzel on jo 20-vuotias mutta tekee nyt parhaita tuloksiaan.

”Hevonen ei ole tullut paremmaksi, vaan muutos on tapahtunut minussa”, von Wendt toteaa.

Suurin hyöty oheisharjoittelusta on tullut von Wendtin istuntaan. Se on tehostunut ja voimistunut. Uuden Sir Fashion -hevosen isoissa liikkeissä on aiempaa helpompi istua. Hän on myös tullut aiempaa tietoisemmaksi kehonsa puolieroista.

”Esimerkiksi yksittäinen laukanvaihto oikeasta vasempaan on aina ollut minulle vaikeampi. Kun tiedän nyt oman puolieroni, voin korjata asian niin, ettei se haittaa ratsastusta.”

Oheisharjoittelun pitäisi kuulua hänen mielestään kaikille ratsastajille tasosta riippumatta.

”Olemme sen velkaa hevosille, jotka yrittävät ratsastajan kanssa aina parhaansa.”

Ihanneajassa maastoradalta maaliin

Kesällä 2017 kenttäratsastaja Pauliina Swindells oli juuri ratsastanut EM-kilpailuissa. Kilpailu sujui hyvin, mutta hän ei silti ollut tyytyväinen.

Kun personal trainer Tero Puustinen etsi Ratsastajainliiton kautta ratsastajaa valmennukseen, Swindells tarttui tilaisuuteen.

Korkeimman tason pitkä kenttä­ratsastus­kilpailu vaatii ratsastajan fysiikalta paljon. Kilpailu kestää kolme päivää, joiden aikana ratsastetaan koulu-, maasto- ja rataestekokeet. Näistä rankin on maastokoe, joka kestää 11 minuuttia.

Pauliina Swindellsin aiempi kilpahevonen Ferro S oli hyvin vahva, eli se vaati radalla paljon pidätteitä.

”Kuuden minuutin kohdalla Ferro yleensä lähti lapasesta, koska en enää jaksanut pidättää sitä.”

Tähän Swindells halusi muutoksen.

Puustinen rakensi Swindellsille ohjelman, jossa parannettiin ratsastajan aerobista kuntoa sekä vahvistettiin ylävartalon ja käsien lihaksia.

Swindells polki spinningiä, käytti soutulaitetta ja teki monipuolista keskivartalotreeniä. Talvikaudella kenttähevoset lepäävät, joten ratsastajalla oli aikaa tehdä oheisharjoituksia 4–5 kertaa viikossa.

Tulokset näkyivät heti seuraavalla kilpailukaudella. Maasto-osuuden loppuradalla ei enää tullut lähestymisvirheitä esteille, kun fyysinen kunto riitti radan loppuun asti.

”Oli myös helpompi päästä ihanneaikaan, kun hevonen ei enää saanut kiskottua minua kaulalle”, Swindells kertoo.

Puustinen auttoi fysiikkavalmennuksen lisäksi mentaalivalmennuksessa sekä paransi lepoa ja ravitsemusta. Ruokapäiväkirja paljasti, että Swindells söi terveellisesti mutta aivan liian vähän.

”Söin aamupalan kuudelta, ja neljältä iltapäivällä ihmettelin, miksi tuntui siltä kuin olisin kulkenut sumussa.”

Kun hän söi päivän aikana riittävästi, energiataso nousi välittömästi. Se paransi nopeasti sekä ratsastusta että oheisharjoittelua.

”Kun oheistreenissä alkoi näkyä nopeasti tuloksia, se motivoi jo itsessään”, Teresita Bremer sanoo.

Harjoittelun kynnys madaltuu kotona

Ei huvita, ei ole motivaatiota eikä aikaa. Ja eivätkös ratsastaminen ja tallityöt riitä kunnon kohottamiseksi.”

21-vuotias esteratsastaja Teresita Bremer tuntee syyt, joilla moni ratsastaja selittää, miksi oheisharjoittelu ei ole mahdollista.

”Siihen voin sanoa, ettei minuakaan huvita eikä minulla ole aikaa mutta treenaan silti.”

Ratsastajilla on aina kiire. Mutta kun koronapandemia iski, nuorten ratsastajien SM-mitalisti huomasi, että aikaa oli yhtäkkiä enemmän. Hän aloitti jälleen säännöllisen oheisharjoittelun.

”Aluksi halusin vain parantaa ratsastustani. Mutta kun oheistreenissä alkoi näkyä nopeasti tuloksia, se motivoi jo itsessään. Haluan nähdä, mihin kroppani pystyy.”

Ensi kesän tavoitteena on juosta maraton.

Esteratsastuksen kilpailusuoritus on nopea ja intensiivinen. Se kestää vain 1–2 minuuttia. Esteratsastajan pitää antaa hevoselle tehokkaita ratsastusapuja, saada itsensä hypyn jälkeen heti tasapainoon ja reagoida muuttuviin tilanteisiin heti.

Ratsastajat hyppäävät usein monta rataa eri hevosilla, joten kilpailupäivä venyy pitkäksi. Se vaatii hyvää kestävyyskuntoa.

”Haluan, että jos ratsastuksessa tapahtuu virhe, se ei ainakaan johdu siitä, etten jaksaisi”, Bremer sanoo.

Bremer asuu ja opiskelee tällä hetkellä Sveitsissä, missä mukana on kolme hevosta. Hän ratsastaa yhdestä kolmeen hevosta päivässä.

”Se on esteratsastajalle todella vähän. Haluan, ettei ainakaan minun kunnostani jää kiinni, etten saisi ratsastuksestani kaikkea irti.”

Koska opinnot ja tallilla olo vievät suuren osa päivästä, aikaa oheisharjoitteluun on vähän. Bremer harjoittelee kotonaan viikoittain 3–5 kertaa, joista yksi on aerobinen harjoitus. Apuna ovat netistä löytyvät ilmaiset treenivideot.

”Jos minun pitäisi mennä erikseen salille, harjoittelu jäisi. Mutta kun teen kotona 30–45 minuuttia tehokkaasti, treeni tulee aina tehtyä ja siitä saa saman hyödyn.”

Harjoittelu on auttanut ratsastukseen. Kunto ei lopu kesken, vaikka pitäisi ratsastaa kolme hevosta helteessä. Esteiden rakentaminen sujuu ilman ongelmia ja kymmenen kilometrin lenkki vaivattomasti. Kehon­hallinta on parantunut, ja ylävartalo on jäntevämpi.

”Vaikka hevonen tekisi ison hypyn tai jotain yllättävää, en menetä tasapainoani. Saan myös itseni hypyn jälkeen nopeasti tasapainoon.”

Oikaisu: Poistettu kuva, jossa väitettiin olevan Pauliina Swindells. Kuvassa oli Teresita Bremer.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat