Matti Lindholm pitää fysiikkaharjoituksia myös Mäkelänrinteen urheilulukion golfinpelaajille. Lindholm kuvattiin Vuosaaren golfkentällä Helsingissä.

Ääri-Matti vaihtoi lajia ja roolia

Matti Lindholm on ensimmäinen suomalainen, joka on pelannut amerikkalaista jalkapalloa ammattilaisena Yhdysvalloissa. Sitten työura vei hänet rajusta kontaktilajista herkän taitolajin pariin.


18.9. 2:00 | Päivitetty 18.9. 18:17

Helsinkiläinen Matti Lindholm on yksi niistä ihmisistä, jotka ovat tehneet suomalaisessa urheilussa jotain ensimmäisenä.

Lindholm oli ensimmäinen suomalainen, joka on pelannut amerikkalaista jalkapalloa ammattilaisena Yhdysvalloissa.

Lindholm teki vuonna 1987 sopimuksen NFL-liigan Minnesota Vikingsin kanssa, kävi joukkueen testeissä ja leirillä sekä pelasi kahdessa harjoitusottelussa. Niiden jälkeen paikkaa varsinaiseen joukkueeseen ei kuitenkaan herunut.

Monien mielestä puolustuksen tukimiehenä (linebacker) pelannut ja atleettisuudellaan erottunut Lindholm oli paras suomalainen pelaaja lajin ensimmäisellä vuosikymmenellä Suomessa.

Vuonna 1991 Lindholm pelasi yhden kauden eli kymmenkunta ottelua NFL:n rinnalle perustetun WLAF-liigan (World League of American Football) Sacramento Surgen joukkueessa.

Lindholm saavutti urallaan muun muassa kaksi EM-kultaa, kolme EM-hopeaa ja viisi Suomen mestaruutta East City Giantsissa (ECG). Hänet valittiin vuonna 2004 neljän muun lajissa meritoituneen miehen kanssa ensimmäisenä kotimaiseen Hall of Fameen.

”Sitä ennen olin ihan surkea urheilussa”

Lindholmin potentiaalista jenkkifutiksessa kertoo jotain se, että hän eteni NFL:n porteille, vaikka oli aloittanut lajin vasta 17-vuotiaana.

Sitä ennen Itä-Helsingin Roihuvuoressa kasvanut Lindholm oli harrastanut kolmisen vuotta karatea.

”Sieltä tuli koordinaatiota ja kaikkea muuta. Sitä ennen olin ihan surkea urheilussa. Pitkät raajat ja hontelo kaveri, eikä koordinaatiota. Kun alkoi kasvu ja tuli voimaa, alkoi tapahtua”, pian 60 vuotta täyttävä Lindholm muistelee.

Lindholm aloitti pelaamisen hyökkäyksen linjassa mutta päätyi puolustukseen tukimieheksi, jolta vaaditaan voiman lisäksi nopeutta ja pelinlukutaitoa.

”Linebackerina sain liikkua sillä tavalla kuin halusin. Se tuntui heti omalta pelipaikalta. Valmentajien keskuudessa puhutaan, että laji valitsee pelaajansa. Menet sellaiseen lajiin, johon sinulla on hyvät ominaisuudet ja jossa on tullut onnistumisia. Se linebackerin paikka valitsi periaatteessa minut. Pystyin tekemään siellä asioita, jotka olivat luontaisia ja sujuivat helposti.”

Matti Lindholm maajoukkuevarusteissa vuonna 1985.

Parhaimmillaan Lindholmin tulos penkkipunnerruksessa oli 200 kiloa, jalkakyykyssä 270 kiloa ja 40 jaardia hän juoksi aikaan 4,66 sekuntia.

Minnesota Vikingsin testeissä hän oli yksi pelipaikkaansa vahvimmista ja nopeimmista.

”Arto Bryggarelta sain piikkareita”

Lindholm kertoo harjoitelleensa nopeutta Suomen eturivin pikajuoksijoiden kanssa. Yksi harjoituskavereista oli Jouni Myllymäki, joka voitti vuonna 1991 Suomen mestaruuden 200 metrillä.

Arto Bryggarelta sain piikkareita. Olin tosi paljon tekemisissä Viipurin Urheilijoiden pikajuoksijoiden ja varsinkin Jounin kanssa.”

Lindholm toteaa, että hänen kohdallaan hyppäys ammattipelaajaksi oli valtavan suuri.

”Myös ne yliopistojen kautta tulleet pelaajat sanoivat, että hyppäys ammattilaiseksi oli mielettömän iso, vaikka he pelasivat isojen yliopistojen aloituskokoonpanoissa. Tietysti näin jälkikäteen voi sanoa, että yliopisto olisi ollut hyvä kokemus, mutta ei sitäkään kautta pääsy ammattilaiseksi olisi ollut selvää.”

Uransa viimeisinä vuosina Lindholm toimi ECG:ssä puolustuksen pelaajavalmentajana. Ura päättyi 33-vuotiaana vuonna 1995.

Uran päättymistä seuraavan viikon tapahtumat kertovat osaltaan, miksi Lindholm oli saanut pelikavereiltaan lempinimen Ääri-Matti.

”Kun innostun jostain, pitää se tehdä heti täysillä. Minulla oli joskus makuupussi, joka oli tarkoitettu jopa 30 pakkasasteeseen. Se piti testata 20 asteen pakkasessa mökin vieressä, että voiko siinä nukkua. Hyvin meni”, Lindholm selittää lempinimeä.

”Tein kaikkea, mitä en ollut aikaisemmin saanut tehdä”

Lopettaessaan urheilu-uransa Lindholm innostui alkaneesta vapaudesta.

”Kun lopetin, seuraavalla viikolla minulla oli 14 treeniä.”

Syy tälle urakoinnille oli se, että Lindholm halusi nauttia liikunnasta, mikä ei ollut mahdollista ohjelmoidussa urheilijan elämässä.

”Tein kaikkea, mitä en ollut aikaisemmin saanut tehdä. Rullaluistelin, uin, kiipeilin. Yhtäkkiä sain tehdä ihan mitä vain. Viikon jälkeen kyllä ajattelin, että 14 on aika paljon”, Lindholm virnuilee.

Uransa aikana Lindholm yritti systemaattisesti hankkia lihasmassaa, ja enimmillään 185-senttisellä miehellä oli painoa 105 kiloa.

”Sellaisen painon säilyttäminen ei ollut terveyden kannalta fiksua. Sen 14 treeniä sisältäneen viikon jälkeen aloin systemaattisesti pudottaa painoa. Tein pitkiä, jopa neljän tunnin fillarilenkkejä, että sain painettua kropan tietyn kokoiseksi.”

Siihen aikaan Lindholm kävi myös muutamissa maastopyöräilytapahtumissa.

”Sitten taidot loppuivat kesken. Kun olin kerran kaatunut Keskuspuistossa ja fillari oli pudonnut päähän, päätin aloittaa juoksemisen. Sitten vedin pari maratoniakin.”

”Parsin kasaan viikonloppuna esiintyviä tanssijoita”

Helsingin maratonilla hän muistelee juosseensa ajan 3.52 ja Tukholmassa 3.42.

”Sitten alkoi polvi vihoitella.”

Mutta paino putosi. Se oli alimmillaan noin 85 kiloa ja asettui 90:n paikkeille.

Matti Lindholmilla oli 15 vuoden ajan perjantai-iltapäivisin vastaanotto Kansallisbaletissa.

Pelaamisen lomassa Lindholm oli opiskellut neljä vuotta Tukholmassa naprapaatiksi ja jatkanut sen jälkeen Helsingissä fysioterapeutiksi.

Tukholmassa asuessaan Lindholm pelasi syksyisin amerikkalaista jalkapalloa sikäläisessä joukkueessa. Toiminta oli vähän leppoisampaa, koska Ruotsissa laji otti jalansijaa myöhemmin kuin Suomessa.

Työurallaan Lindholmilla oli 15 vuoden ajan perjantai-iltapäivisin vastaanotto Kansallisbaletissa.

”Parsin kasaan viikonloppuna esiintyviä tanssijoita, jos heillä oli jotain vaivoja. Sitten siellä oli soittajia ja laulajia, mutta tanssijoilla oli etuoikeus niihin vastaanottoaikoihin.”

Ei ole tavanomaista, että urheilija lopetettuaan tekee merkittävän uran aivan toisenlaisessa urheilulajissa. Lindholmille se laji on ollut golf. Hän siirtyi siis rajusta kontaktilajista äärimmäisen herkkään taitolajiin.

Golfissa hän on toiminut muun muassa kymmenen vuotta amatöörimaajoukkueen kapteenina, fysiikkavalmentajana ja fysioterapeuttina.

Suomessa golfin amatöörimaajoukkue voidaan rinnastaa useimpien muiden lajien nuorten maajoukkueeseen.

Esimerkiksi käytännössä kaikki Suomen nykyiset eturivin ammattipelaajat ovat olleet aikaisemmin maajoukkueessa ja ovat Lindholmille sitä kautta tuttuja.

Ensimmäisen kosketuksen golfiin Lindholm sai takavuosien kotimaisten kärkipelaajien kautta, kun osa heistä kävi hänellä asiakkaina.

”Siihen aikaan minulla oli tietty käsitys golfista, ja se oli vähän vääränlainen käsitys.”

Lindholm alkoi itse pelata golfia nelikymppisenä vuonna 2002. Hän kävi myös kertomassa esimerkiksi ravintoasioista Helsingin Golfklubin junioreille, jotka itse pyysivät häneltä tätä apua.

Tässä porukassa oli myös nykyinen Suomen PGA:n eli ammattilaisten järjestön vetäjä Teemu Laakso.

Saamiensa vinkkien johdattamana Lindholm hakeutui Yhdysvaltoihin tunnetun Titleist Performance Instituten (TPI) järjestämiin koulutuksiin, jotka liittyivät golfin fysiikkavalmennukseen ja kehonkartoitukseen.

Maajoukkueessa Lindholm on tehnyt yhteistyötä valmentajien Pasi Purhosen, Mikael Mustosen sekä nyt Jussi Pitkäsen ja Petteri Nykyn kanssa.

Matkan varrella hän on ollut kapteenina useissa naisten ja miesten maajoukkueissa, jotka ovat saavuttaneet EM- ja MM-mitaleita.

Kirkkain mitali tuli vuonna 2018, kun miehet saavuttivat Euroopan joukkuemestaruuden. Siinä porukassa oli muun muassa nykyisin Euroopan pääkiertueella pelaava Sami Välimäki.

”Käveltiin yhdessä kaksi väylää eikä sanottu toisillemme yhtään mitään”

”Jokainen joukkue on erilainen, miten sen dynamiikka syntyy ihmisten kesken ja mitkä heidän yhteiset arvonsa ja toimintaperiaatteensa ovat. Yleensä pyritään luomaan tietty mielentila, jossa pystyy toimimaan”, Lindholm luonnehtii työtään kapteenina.

”Pitää kuunnella sitä ryhmää, että saadaan aikaan joukkueen oma juttu ja että jokainen voi olla oma itsensä ja pääsee vapautuneeseen tilaan.”

Lindholm sanoo aistineensa, että hänen oma urheilijataustansa – vaikkakin täysin erilaisesta lajista – on auttanut työssä golfin maajoukkueessa.

”Pystyn samaistumaan siihen tilanteeseen, missä nuori urheilija on, ja yritän tietenkin auttaa.”

Joskus apu voi olla jopa sanatonta. Lindholm muistaa, kuinka nyt Yhdysvaltojen ja Euroopan pääkiertueilla pelaava Sanna Nuutinen pyysi häntä kesken EM-kilpailun vain kävelemään kanssaan.

”Käveltiin yhdessä kaksi väylää eikä sanottu toisillemme yhtään mitään. Sitten Sanna sanoi, että ok, nyt voit lähteä. Se auttoi, että joku oli siinä läsnä”, Lindholm sanoo.

Tuoreita menestyshetkiä golfin maajoukkueessa Lindholm pääsi kokemaan elo–syyskuun vaihteessa, kun Suomen miehet sijoittuivat kymmenenneksi joukkue-MM-kisoissa Ranskassa. Se oli kova saavutus 71 maan kilpailussa ja suomalaisittain paras saavutus tässä kisassa 20 vuoteen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat