Jari Saario lähtee Atlantin ylitykseen joulukuun puolivälissä Kanariansaarilta. Syyskuussa Saario souteli Helsingin Lauttasaaressa.

Soutajasta tuli sometähti

Helsinkiläinen palomies Jari Saario aikoo soutaa ensimmäisenä ihmisenä Atlantin yli ja takaisin. Se on jo tehnyt hänestä suomalaisen TikTok-tähden. ”Tytöt sanoivat, että olet tehnyt niin paljon duunia, älä nyt luovuta vaan vedä loppuun asti.”


25.9. 2:00 | Päivitetty 26.9. 10:37

”Iskä, kaikki puhuu susta nyt koulussa.”

Nämä sanat yllättivät Jari Saarion täysin. Ne tulivat hänen lukio- ja yläasteikäisten tyttäriensä suusta, ja niiden syynä oli hurja haaste, jonka Saario aikoo ensimmäisenä maailmassa selvittää.

Urakasta seurasi myös somejulkisuutta, mitä Saario ei olisi osannut koskaan kuvitellakaan.

Helsingin Lauttasaaressa asuva Saario, 50, on palomies ja sellaiseksikin poikkeuksellisen kovakuntoinen. Hän on soutanut useamman kerran Helsingistä Tallinnaan ja kerran edestakaisin. Vuonna 2019 soutamalla taittui 1 250 kilometrin matka Kööpenhaminasta Helsinkiin.

Nyt edessä on kuitenkin haaste, joka saa aiemmat urakat näyttämään kesäiseltä mökkisoutelulta. Unelmasta voi kuitenkin tulla painajainen, jos asiat menevät pieleen.

Saario aikoo soutaa Atlantin yli ja takaisin. Yksin. Ilman turvavenettä. Ensimmäisenä ihmisenä maailmassa. Menomatka on noin 5 000 kilometriä, paluu noin 6 000.

Miksi ihmeessä?

”Haluan haastaa itseäni. Tuntuu, että kaikessa aiemmin tekemässäni on jäänyt huomattava määrä kapasiteettia käyttämättä”, Saario sanoo.

”Nuoruudessa monet olivat sitä mieltä, ettei minusta tule mitään. Haluan näyttää myös itselleni ja olla esimerkkinä muille. Olen aina tiennyt, että minusta on tekemään isoja juttuja.”

11 000 kilometrin soutaminen yksin täyttää kevyesti ”ison jutun” määritelmän. Saario tiivistää urakan oivallisesti:

”On upeaa ylittää itsensä, ja elämä pysyy mielekkäämpänä, kun on tavoitteita, joita saavuttaa. Jokaisella on oman kokoiset haasteensa, tuo on minun kokoiseni.”

Saario on 188-senttinen ja painaa 103 kiloa, mutta paluumatkan jälkeen paino tulee alkamaan ”seiskalla, toivottavasti ei kuutosella”.

Tämä siitä huolimatta, että soutaessaan hän syö päivässä 4 000–5 000 kilokalorin verran ja pakkaa veneeseen 500 pussia kuivamuonaa menomatkalle ja tuhat paluumatkalle. Muonassa hänen lempimakunsa on pasta bolognese, josta koostuu lähes 90 prosenttia aterioista. Menomatkalla rutiinin rikkoo näillä näkymin vain joulun ”juhla-ateria” pasta carbonara.

Vaikka Saario on fyysisesti huippukunnossa, hän näkee aivan muiden vahvuuksiensa olevan syy siihen, että haaste on juuri hänelle sopiva.

”Olen koko ikäni tehnyt kahta vuorotyötä [ovimiehenä ja palomiehenä], valvonut isoja määriä ja syönyt tosi epätasaisesti, mutta olen jaksanut tehdä koko ajan fyysistä duunia. Kroppa ei mene heti sokkiin, jos joudun valvomaan öitä ja rytmit menevät sekaisin.”

Soutaessa Saarion vuorokausi jakaantuu ihannetilanteessa seuraavasti: 14 tuntia soutamista, neljä tuntia vapaa-aikaa ja ruokailua, kuusi tuntia unta. Menomatkalla ei rytmi vielä välttämättä sekoa, mutta tulomatka onkin sitten eri tarina.

New Yorkista Lontooseen on yksin soutanut vain yksi mies ennen Saariota. Edestakaisin ei kukaan.

”Yksi riski on se, että kalat tulevat leikkimään veneen kanssa.”

Kajuuttaan ei jää juuri ylimääräistä tilaa.

Saario aloittaa näillä näkymin urakkansa joulukuun puolivälissä Kanariansaariin kuuluvalta La Gomeralta, ja tarkoituksena on päästä 40–70 päivässä Antiguan saarelle Karibianmerellä. Samoihin aikoihin matkaan lähtevät myös Talisker Whisky Atlantic Challenge -soutukilpailun osallistujat.

”Eteläisen reitin on soutanut yksin 158 ihmistä. Arvioisin, että tämän reitin osuus kattaa kuitenkin vain noin 15 prosenttia koko urakan raskaudesta, vaikka se on vain vähän lyhyempi kuin koko paluumatka.”

Menomatkalla suurimmat murheet ovat todennäköisesti trooppinen sää, hiertymät ja mahdollisesti myös kalat.

Valtamerikäyttöön rakennettu soutuvene on 6 metriä pitkä ja 1,6 metriä leveä. Se painaa tyhjänä 275 kiloa ja täytenä noin 575. Vene on valmistettu lasikuidusta.

”Yksi riski on se, että kalat tulevat leikkimään veneen kanssa tai pohjasta läpi. Miekkakaloja elää siellä pitkin matkaa. Jos kalan piikki tulee pohjasta läpi, pitää toivoa, ettei osu takapuoleen yöllä. Sitten olisi hankalaa istua ja soutaa. Siihen ei ihan muumilaastari riitä.”

Saariolla on mukana puutulppia ja liimaa mahdollisia reikiä varten. Airot on valmistettu hiilikuidusta, ja niitä on mukana yksi varapari. Airojen paikkaamiseen löytyy myös teippiä.

Sähkölaiteviat ovat yksi suurimmista uhista Saarion matkalla. Sähkö tulee aurinkokennoista, joten niiden toimiminen on elinehto haasteesta suoriutumiselle.

Saariolla on vedentekolaite, joka muuttaa meriveden juomakelpoiseksi. Siihenkin löytyy varamoottori muttei -sylinteriä. Varalla on 40 litraa juomavettä, jonka avulla matka jatkuu vielä tovin mutta lopulta katkeaa. Sama tulos seuraa lasikuituisen peräsimen rikkoutumisesta.

”Valjaissa pitää olla kiinni koko ajan. Jos lennän mereen, niin venettä en saa enää kiinni, vaan se on sitten siinä.”

Tarvikkeita ja turvavälineitä tarvitaan, mutta kovin paljon tavaraa ei veneeseen mahdu.

Kun puolentoista kuukauden ”alkulämmittely” on takana, saa Saario hengähtää hetken Yhdysvalloissa. Paras aika paluumatkan aloittamiselle on vasta toukokuun lopussa.

Jos on eteläiselläkin reitillä omia murheita, on esimerkiksi säännöllisyyttä ja lämpöä luvassa melko paljon vähemmän pohjoisella reitillä New Yorkista Lontooseen. Merenkäynnistä tekee erityisen vaikean kova tuuli, joka nostattaa kymmenmetrisiä aaltoja ja riepottelee pahimmillaan Saarion venettä kuin lastua laineilla.

”Valjaissa pitää olla kiinni koko ajan. Jos lennän mereen, niin venettä en saa enää kiinni, vaan se on sitten siinä.”

”Tulee paljon päiviä, että merivirrat voivat viedä venettä ihan minne vain. Pitää yrittää myötäisellä edetä mahdollisimman paljon ja vastaisella sitten laittaa vain ajoankkurit mereen ja yrittää jarruttaa. Minun matikallani laskettuna olen joskus perillä.”

Joskus.

Paluumatkaan voi Saarion mukaan mennä 100–200 päivää eli jopa yli puoli vuotta. Puoli vuotta pasta bolognesea kuulostaa jo itsessään pahalta, mutta se ei toki ole reissun rankin puoli. Virtaukset ja tuulet voivat viedä Saarion kauas pois reitiltä, ja välillä veneen keulan kajuutta voi tulla turhankin tutuksi.

Vene on rakennettu kääntymään oikeinpäin, jos myrskytuuli heittää sen ylösalaisin. Saarion tilanne kaksi metriä pitkässä makuutilassa kuulostaa kuitenkin samalta kuin kuivausrumpuun heitetyllä märällä pyyhkeellä. Hän ei nimittäin ole kiinni veneessä mitenkään.

”Myrsky voi kestää 3–7 päivää. Jos vene menee ympäri, siellä lentää. Se on sellainen metrin tiputus. Tärkeintä olisi, etteivät navigointilaitteet hajoaisi.”

”Minulle ei tule ikinä paniikkia. Nautin siitä, että pitää tehdä vain oikeita päätöksiä nopeasti.”

Makuutila tulee Jari Saariolle todennäköisesti varsin tutuksi paluumatkan aallokossa.

Jos pahin tapahtuisi ja vene hajoaisi, Saariolla on mukana pelastuslautta. Hän arvioi, että apuun saapuisi lähin rahtilaiva noin vuorokaudessa.

”Painan vain satelliittipuhelimesta, että olen hädässä. Vaikka en näkisi koko matkan aikana kuin 1–2 laivaa, liikennettä on ihan hirveästi. Etäisyydet ovat niin isot.”

Toimivien sähkölaitteiden lisäksi mielenrauhaa tuo satelliittipuhelin, jolla Saario on yhteydessä muun muassa valmentajaansa Charlie Pitcheriin. Pitcherillä on hallussaan Atlantin yli yksinsoudun maailmanennätys, kun hän taittoi eteläisen reitin 35 vuorokaudessa vuonna 2013.

”Jopa Charlie piti minua ihan hulluna. Hän sanoi, että haluaa päästä pääni sisään, kun istun New Yorkissa veneeseen ja lähden takaisin. Ajatukset ovat varmasti mielenkiintoiset.”

Käsistä lähtee nahka, takapuoli hiertyy, jalat kramppaavat ja lihaksia särkee, mutta korvien väli on vielä paljon kovemmalla koetuksella. Saario arvioi henkisen puolen olevan noin 80 prosenttia urakasta.

”Minulle ei tule ikinä paniikkia. Kun jotain tapahtuu, mieli rauhoittuu ja syke laskee. Nautin siitä, että pitää tehdä vain oikeita päätöksiä nopeasti.”

Saario on voimakkuudestaan huolimatta ottanut askeleen tuntemattomaan halutessaan kehittää henkistä vahvuuttaan entisestään. Askeleen ottamisessa auttoi yksi soutu-urakan yhteistyökumppaneista, henkistä valmennusta tekevä Nora Kaajaluoma.

”Nora sanoi, että minun pitäisi varata aika, kun utelin, mistä henkisessä valmennuksessa puhutaan. Olen saanut erittäin hyviä eväitä tiukkoja tilanteita varten. Niistä voi ammentaa voimaa itseensä ja karsia turhia stressinaiheita pois mielestä.”

”Olen ollut vähän hämilläni, kuinka hyvä juttu tuo on. Ei se ole pelkästään seikkailuja varten, vaan ihmisten kannattaisi käydä muutenkin.”

”Kun mennään palolaitoksen kanssa keikalle, niin tosi moni tulee sanomaan nähneensä minut Tiktokissa.”

Kumppanien hankkiminen on ollut Saariolle urakan epämieluisin osuus. Itsensä myyminen ei ole luontevaa, mutta rahaa tarvitaan. Rannochin valmistaman veneen hinta kaikkine tarvikkeineen on noin 100 000 euroa, ja kokonaisbudjetti matkustamisineen, kuljetuksineen, valmennuksineen noin 200 000 euroa.

Saario on ottanut 50 000 euroa lainaa pankista ja myynyt aiemman veneensä 20 000 eurolla. Tukijoita on yhteensä 25, mutta pääyhteistyökumppani on edelleen haussa.

Sosiaalisen median näkyvyydestä ei päätukijan hankkiminen pitäisi jäädä kiinni. Sen takaa elokuun puolivälissä alkanut videopalvelu Tiktokin valloitus. Saarion Tiktok-tähteyden takana on vankilalääkärinä toimiva Atte Virolainen, joka tunnetaan sosiaalisessa mediassa nimellä Lääkäri Atte.

Virolainen otti yhteyttä ja tarjoutui tekemään ensimmäiset videot Saariolle.

”Sanoin, että en sitten ainakaan tanssi”, Saario kertoo ja repeää nauruun.

Videot ovat Saarion näköisiä, ja hän kertoo niillä – tanssimatta – veneeseen ja urakkaan liittyvistä yksityiskohdista. Poikkeuksellinen aihe ja konstailematon tyyli on tuonut kuukaudessa jo yli 30 000 seuraajaa, ja videoita katsottu yli neljä miljoonaa kertaa.

Soutaja-Saarion suosio näkyy nykyään myös palomies-Saarion arjessa.

”Kun mennään palolaitoksen kanssa keikalle, niin tosi moni tulee sanomaan nähneensä minut Tiktokissa. Mietin, että miten tämä voi olla edes mahdollista.”

Tytärten suhtautuminen hullulta kuulostavaan urakkaan oli alkuun hieman epäröivää, mutta matkan varrella asetelma kääntyi jopa hieman päälaelleen, kun yhteistyökumppaneiden puutetta tuskaillut Saario mietti haaveensa hautaamista.

”Tytöt sanoivat, että ’olet tehnyt niin paljon duunia, älä nyt luovuta vaan vedä loppuun asti’. Tuli sellainen fiilis, että nyt…”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat