Veikka Hämeenaho (vas.) ja Lenni Hämeenaho ovat aina halunneet ammattikiekkoilijoiksi. Vanhemmat ovat tehneet koviakin ratkaisuja, ettei kenenkään tarvitse myöhemmin jossitella.

Koko perheen rohkea ratkaisu

Hämeenahon perhe on tehnyt kovia ratkaisuja, jotta kenenkään ei tarvitse koskaan jossitella, olisiko pojista voinut tulla ammattikiekkoilijoita. Nyt Lenni Hämeenaho, 17, on yksi Porin Ässien lupaavimmista liigatulokkaista.


16.9. 13:08 | Päivitetty 16.9. 13:14

Pori

Elämä oli asettunut Kajaaniin. Siellä oli oma koti, vanhempien työt, lasten koulut ja harrastukset sekä äidin juuret.

Paketti oli kasassa, kaikki oli kunnossa.

Perhe teki kuitenkin kovan päätöksen: nyt on aika lähteä pois.

Tavallisesti elämä irrotetaan vakiintuneista kuvioista esimerkiksi vanhempien muuttuneiden työkuvioiden takia. Hämeenahoilla työt saivat luvan sopeutua muutokseen.

Koti meni myyntiin. Äiti jätti työnsä palkanlaskijana, isänkin piti hieman järjestellä työkuvioitaan uusiksi. Lapsia odottivat uudet koulut ja kaverit.

Viisihenkinen perhe pakkasi tavaransa ja elämänsä ja muutti uudelle paikkakunnalle, Ylivieskaan. Mummo seurasi perässä.

Vuotta myöhemmin sama kuvio toistui.

Äiti oli saanut töitä Sievin jalkinetehtaalta, mutta jälleen tuli lähdön aika. Isän työkuviot olivat muuttuneet jo vuoden aikana niin, ettei uusi muutto ollut ongelma. Lapset jättivät kaverinsa ja koulunsa, joihin he olivat ehtineet vuoden aikana tutustua.

Tavarat, perhe ja elämä autoon. Tällä kertaa kutsui tuntematon Pori.

Mummo seurasi jälleen perässä.

Miksi tällainen raskas muuttoralli kahdesti vuoden aikana? Miksi koko perhe päätyi kotiseudultaan yli 500 kilometrin päähän täysin vieraaseen ympäristöön?

Vain siksi, että perheen yläkouluikäiset pojat saavat harrastaa jääkiekkoa ja kehittyä paikassa, jossa heidän unelmansa voivat toteutua.

Kun perhe teki ensimmäisen muuttonsa Kajaanista Ylivieskaan, Veikka Hämeenaho oli täyttänyt 15 vuotta. Pikkuveli Lenni Hämeenho oli täyttämässä saman vuoden lopulla 14 vuotta.

”Pojat halusivat niin kovasti ammattijääkiekkoilijoiksi. Me päätimme, että annamme heille ainakin sen mahdollisuuden”, isä Jarmo Hämeenaho kertoo.

”Kyllähän sitä jotkut tuttavat ihmettelivät, että meinaatteko oikeasti lähteä.”

Hämeenahon veljekset kasvoivat Kajaanissa. Mailat olivat lähes aina käsissä.

Oulun ja Kajaanin välissä sijaitsevasta Kestilästä kotoisin oleva Jarmo Hämeenaho pelasi itsekin aikoinaan jääkiekkoa. Hän päätyi ja asettui Kajaanin Hokkiin, jossa kertyi parin kauden kokemus Mestiksestäkin. Isä Hämeenaho ehti olla kajaanilainen 25 vuotta.

Kiekkoinnostus periytyi, ja jäähallit tulivat Veikalle ja Lennille tutuksi. Kainuun Kuhmosta kotoisin oleva äiti Mallu Komulainen muistelee, miten tärkeitä mailat, pallot ja kiekot ovat olleet pojille pienestä pitäen. Pelaaminen on ollut ensin heidän ykkösleikkinsä ja sen jälkeen tärkein harrastuksensa.

Veljesten ikäero on niin pieni, että he ovat voineet pelata samoissa joukkueissa kuusivuotiaista asti. Vasta Porissa he ovat olleet eri joukkueissa, kun Lenni on harpannut nopeammin askelein eteenpäin.

”Veljessuhde on kehittänyt poikia todella paljon. Keskinäinen kisaaminen lähes kaikessa tekemisessä ja erilaiset pallopelit ovat täyttäneet heidän vapaa-aikansa jo ihan pikkupojista alkaen. Pelitunteja on tullut ohjattujen harjoitusten lisäksi kymmeniä viikossa”, isä kuvailee.

Lennin mukaan veljespelit eivät ole koskaan johtaneet suuriin vääntöihin, mutta ehkä joskus sentään pieniin kinoihin.

Keväällä 2018 kävi selväksi, ettei vuonna 2003 syntyneen Veikan ikäluokka saanut Hokissa enää joukkuetta kasaan. Lenni olisi voinut vielä pelata vuonna 2004 syntyneiden kanssa. Jotain piti keksiä, jotta myös vanhempi poika pääsisi pelaamaan.

Kuopio oli yksi vaihtoehto, mutta pojat eivät saaneet paikkaa KalPan C-junioreista.

Hokissa aikoinaan pelannut ja valmentanut tšekkiläinen Vladimír Kolek toimi Kalajokilaaksossa taitovalmentajana. Hän oli kuullut, ettei Hokki saa vuonna 2003 syntyneille joukkuetta aikaiseksi, mutta pelihaluisia kuitenkin löytyisi. Kolek kertoi, että Ylivieskan Jääkarhuihin kootaan lähialueiden yhdistelmäjoukkuetta, joka pelaisi C-ikäisten Mestistä. Siellä olisi paikka myös Hämeenahon veljeksille.

Jotkut nuoret lähtevät jääkiekon takia kotoa jo varhain. Hämeenahoille se ei ollut vaihtoehto. Pojat olivat sen verran nuoria.

”Eivät he olisi olleet vielä valmiita. Jos he olisivat lähteneet kahdestaan, he olisivat tarvinneet ainakin jonkun sijaisperheen”, äiti miettii.

Perhe oli elänyt jääkiekkoelämää aina tiiviisti. Poikien harrastus oli jo aiemmin ollut käytännössä koko perheen harrastus, kun isäkin oli vielä toiminut valmentajana poikien joukkueessa F-junioreista C-junioreihin.

Hämeenahoille olikin luontevinta, että koko perhe lähtee yhdessä.

”Kyllähän sitä jotkut tuttavat ihmettelivät, että meinaatteko oikeasti lähteä”, äiti muistelee.

Lenni Hämeenaho on luova ja peliälykäs hyökkääjä, jonka selkäytimestä tulee yllättäviäkin ratkaisuja. Suurimmat kehityskohteet ovat vielä fysiikassa ja luistelussa.

Päätös tuntui toki vanhempienkin mielestä kovalta. Eikä vähiten perheen tyttären, silloin 12-vuotiaan Nella-Marin, takia.

”Pojat löytävät aina nopeasti kavereita jääkiekosta, mutta Nellalle tilanne oli vähän erilainen.”

Hämeenahot kuuntelivat myös tyttären mielipidettä. Hänkään ei harannut vastaan.

Vaikka Ylivieskassa kaikki meni hyvin, oli melko selvää, etteivät poikien haaveet kiekkoammattilaisuudesta toteudu pienessä pohjoispohjanmaalaisessa kaupungissa. Sieltä oli päästävä eteenpäin mieluiten seuraan, jonka edustusjoukkue pelaa Liigassa, vaikkei alkuperäisissä suunnitelmissa välttämättä ollutkaan, että matka jatkuisi jo vuotta myöhemmin.

Hämeenahot saivat yhteydenoton Ässien nuorten valmennuspäälliköltä Jaakko Välimaalta. Hän kutsui veljekset testitapahtumaan Poriin.

Ässät oli jo aiemmin värvännyt samasta suunnasta nuoria pelaajia, kuten Miska Vilppolan ja Jere Vähäsalon. Samaan aikaan Hämeenahojen kanssa tuli tänä kesänä Lennin tavoin liigarinkiin noussut Valtteri Viirret.

Testitapahtuman jälkeen Välimaa lupasi, että pojille löytyy paikka Ässistä. Niin Hämeenahojen karavaani jatkoi kulkuaan Poriin.

”Lähtö Poriin oli jo paljon helpompi päätös kuin ensimmäinen muutto Kajaanista Ylivieskaan”, äiti vertaa.

Isä muistelee, että joskus perhe oli ajanut Porin ohi, mutta koskaan he eivät olleet kaupungissa käyneet. He eivät tunteneet ketään eivätkä muutenkaan tienneet Porista mitään.

”Paitsi Ässät”, Lenni huomauttaa.

”On jäänyt aikaa keittää pojille makaronia.”

Puolentoista vuoden ikäero on mahdollistanut sen, että veljekset ovat pienestä pitäen saaneet toisistaan pelikaverin.

Kolmessa vuodessa Hämeenahot ovat asettuneet Poriin.

Marraskuussa 18 vuotta täyttävä Lenni teki keskiviikkona liigadebyyttinsä Ässien edustusjoukkueessa. Jos kaikki menee hyvin, hänet varataan ensi kesänä NHL:ään.

Veikka, 19, kuuluu Ässien alle 20-vuotiaiden joukkueeseen.

Nella-Mari, 16, aloitti Porissa lukion. Hänenkään sopeutumisestaan ei lopulta ollut suurta huolta, sillä tyttö on pienestä pitäen tottunut muun muassa perheen kiekkoreissuilla tutustumaan uusiin ihmisiin ja tilanteisiin.

”Ylivieskaan en ehtinyt vuodessa niin paljon kotiutua, mutta Porista olen saanut hyvin kavereita esimerkiksi kirkon toiminnasta”, Nella-Mari kertoo tyytyväisenä.

Mallun yli 80-vuotias äitikin on sopeutunut Poriin. Lähellä olevasta tyttären perheestä on iso apu jo monissa käytännön asioissa.

Isä Jarmon onni on ollut työnantaja. Hän on työskennellyt Elter Network oy:n palveluksessa. Yritys mainostaa itseään Suomen suurimmaksi sähkö- ja tietoliikenneverkkojen teknisten palveluiden tuottajaksi.

Kun hän työskenteli Kajaanissa työnjohtajana, hänen alaisuuteensa kuului myös Ylivieskan työporukka. Sitä hän hoiti etänä. Osat vain vaihtuivat niin, että hän siirtyi Ylivieskan konttoriin ja johti Kajaanin porukkaa etänä.

Kesken Ylivieskan-vuoden Hämeenahosta tuli aluemanageri ja projektipäällikkö, jolla ei ole alaisia. Hän vastaa pohjoisen alueesta, mutta käytännössä hän voi tehdä töitään missä vain. Porin seudulla Eltel Network oy:llä on toimipiste Ulvilassa, mutta paljon hän on tehnyt töitä etänä.

Äiti Mallu on puolestaan tehnyt niitä töitä, mitä milloinkin on eteen tullut. Tällä hetkellä hän on töissä Porissa vaateliikkeessä.

”Olen ollut osa-aikatöissä. Se on ollut hyvä, niin on jäänyt aikaa keittää pojille makaronia.”

”Täytyy antaa siitä kiitosta.”

Veljekset opettelevat itsenäistymistä yhteisessä asunnossa. Kotiin on kuitenkin lyhyt matka.

Veljekset muuttivat elokuussa pois kotoa yhteiseen asuntoon opettelemaan itsenäistymistä – pyykinpesua ja sitä makaronin keittämistäkin. Heidän asuntonsa on kuitenkin vain kilometrin päässä kotoa, joten tarvittaessa valmis ruokapöytä ja muu tuki ovat lähellä.

Asiat Porissa ovat siis järjestyneet, ja perhe on kotiutunut. Mutta entä jos Ässät ei olisikaan osoittautunut pojille hyväksi paikaksi kehittyä kiekkoilijoina? Olisivatko Hämeenahot olleet valmiit jatkamaan matkaa vaikka taas heti vuoden päästä?

”Hyvä kysymys. Kun me tähän lähdimme, kyllä me varmasti olisimme tarvittaessa olleet valmiita muuttamaan taas eteenpäin”, isä uskoo.

Lähtöä ei tarvinnut harkita. Pikkuveli Lenni saa jo nyt liigapaikasta sen ammattilaisuuden, mitä hän on tavoitellutkin.

”On sitä näin jälkeenpäin alkanut miettiä, kuinka isoja juttuja perhe on ollut valmis tekemään meidän eteemme. Täytyy antaa siitä kiitosta”, Lenni sanoo.

Molempien veljesten pelaamisen rinnalla kulkee toki yhä myös lukio. Vaikka paljon on tehty jääkiekon ehdoilla, vanhemmat ovat pitäneet huolen, ettei elämä voi olla pelkkää urheilua, vaan rinnalla on oltava jotain muutakin.

Veikan pitäisi saada valkolakki ensi keväänä. Lenni suorittaa lukiota neljän vuoden suunnitelmalla, mutta pääsy liigajoukkueeseen ja nuorten maajoukkueympyröihin on aiheuttanut poissaoloja.

Vanhempien ei ole tarvinnut käyttää sitä korttia, että kun teidän takia tänne on muutettu, siksi asiat pitää myös hoitaa kunnolla.

”Harjoituksiin pojat ovat aina lähteneet innolla. Nuorempana heitä piti enemmänkin toppuutella.”

”Kouluhommista joudumme kyllä välillä muistuttamaan.”

Vanhemmat kuvailevat poikiaan rauhallisiksi ja huumorintajuisiksi veljeksiksi. Veikka on hieman puheliaampi, Lenni hieman hiljaisempi.

Lenni Hämeenaho ja Kalle Myllymaa ovat nuorista hyökkääjistä tiukasti kiinni liigapaikassa. Viimeisissä harjoituspeleissä he esiintyivät nelosketjussa.

Kun Lenni on liigapaikan kynnyksellä, onko se tuonut perheelle olon ja vahvistuksen siitä, että he ovat tehneet oikeita ratkaisuja?

”Olemme olleet sillä asenteella, että vaikkei kummastakaan lopulta tulisi ammattilaista, kyllä meidän kannatti lähteä. Nyt ei ainakaan kenenkään tarvitse jossitella, että olisiko ollut saumat pelata Liigassa”, isä miettii.

Perhe on asettunut vahvasti omiin rooleihinsa poikien jääkiekkotavoitteiden takana. Pojat pelaavat, muut ovat taustalla tukena. Nimenomaan taustalla. Siksi Hämeenahot eivät suostu julkiseen perhepotrettiin edes anelemalla.

”On mukavampi kulkea hallilla, kun ei tunnisteta”, isä perustelee.

”Pojat pelaavat ja saavat olla esillä. Keitellään me vaan pottuja taka-alalla”, äiti komppaa.

Lenni Hämeenaho, 17, on ottamassa paikan Ässien liigajoukkueesta.

Veikka Hämeenaho, 19, pelaa Ässien alle 20-vuotiaiden joukkueessa.

Lue lisää: Edessä on kiinnostavin Liiga-kausi vuosiin – Tappara on suurin suosikki, HIFK taistelee kotiedusta

Lue lisää: ”Toivottavasti Jokerit saavat asiat kuntoon” – Tätä mieltä valmentajat ja kapteenit ovat Liigan nykytilasta

Lue lisää: Entinen kova­naama Ilari Melart esitteli täysin uuden puolen itsestään HIFK:n voittaessa – joukkue­toverit eivät vakuuttuneet

Lue lisää: Helsingin suurseuran viime kausikin päättyi katastrofiin, nyt nuori joukkue kiipeää haasteiden vuorta: ”Se vaatii aikaa ja malttia”

Lue lisää: TPS:n juhlavuoden valkoinen asu närästää yhä Kalervo Kummolaa, näin seuraa vastaa kritiikkiin

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat