Juhani Jasu on kiekkoduunari, jonka elämä on perhearkea glamourin sijaan

TPS-kapteeni saa tällä kaudella täyteen 800 liigapeliä. Hän sanoo nuorten pelaajien olevan nykyisin yllättävän kypsiä, mutta individualismi saattaa joskus nostaa päätään.

Juhani Jasu on TPS:n kapteeni tällä kaudella. Kuva Liigan avausottelusta Tapparaa vastaan.

17.9. 15:00 | Päivitetty 17.9. 21:19

Ulkomaisissa sarjoissa ammattilaisena pelaaminen on jääkiekkoilijoille nykyisin enemmän sääntö kuin poikkeus. Ruotsi, Sveitsi ja viime kauteen asti KHL tarjosivat rahakkaita työpaikkoja, joihin Suomesta lähdettiin rahoja tienaamaan.

Mutta aina löytyy myös pelaajia, jotka antavat panoksensa kotimaiselle sarjalle kaudesta toiseen, pelistä toiseen, vaihdosta toiseen.

TPS:n kapteeni Juhani Jasu, 34, on yksi heistä. Jasu saa syksyn aikana täyteen 800 Liiga-ottelua sarjan 23:ntena pelaajana.

Joukkueista Jasu on nähnyt Lukon, HPK:n ja Tapparan ennen Turkuun saapumista. Mestis-visiittejä on mahtunut nuorempana matkaan, mutta kertaakaan tie ei ole vienyt Suomen rajojen ulkopuolelle.

Miksi ei?

”En tiedä. Ei ole mitään tyhjentävää vastausta. Asiat ovat menneet omalla painollaan. Suhteellisen aikaisin olen tehnyt aina diilin. Ei ole sellaista ulkomaan keikkaa tullut eteen, mikä olisi niin paljon kiinnostanut, että olisi kannattanut lähteä”, Jasu sanoi Liigan avaustilaisuuden yhteydessä tehdyssä haastattelussa.

Suomessa pysymisen lisäksi tärkeä asia otteluiden kertymisen osalta on se, että pelaaja pysyy terveenä. Vuonna 1988 syntyneen Jasun ikätovereistakin moni on jo lopettanut kiekkoilun. Vanhempia pelaajia sarjassa on jäljellä parisenkymmentä.

Jasun pelimäärien silmäily antaa poikkeuksellisen kuvan. Vakituisesti Jasu nousi Liigaan kaudeksi 2009–10. Sen jälkeen alle 50 ottelun kausia on yksi, Tapparassa 2017–18 otteluita kertyi 48. Sen sijaan vähintään 58 ottelun kausia Jasu on pelannut 11 kappaletta.

”Täytyy koputtaa puuta. Isoja loukkaantumisia ei ole osunut kauden aikana. On ollut onneakin, mutta olen myös ollut fyysisesti hyvässä kunnossa ja pitänyt huolta kropasta. Vanhemmiten sen merkitys korostuu”, Jasu sanoo.

”Vajaaseen 800 peliin mahtuu sellaisiakin, kun ei ihan sataprosenttisessa tai edes 90 prosentin kunnossa ole ollut. Olen sanonut leikkisästi, että yhden 60-minuuttisen voi pelata missä kunnossa vain. Treenejä olen jättänyt enemmän väliin kuin pelejä.”

Juhani Jasu Liigan avaustilaisuudessa kuvattuna.

Ottelumäärien osalta Jasu voisi päätyä tietokilpailujen knoppikysymykseksi. Hän ja Jerry Ahtola ovat pelanneet Liigan historian pisimmän runkosarjan. Molemmat ovat saaneet kasaan 62 peliä, vaikka joukkueet pelaavat 60 ottelun runkosarjan.

Kun Jasu siirtyi kaudella 2015–16 HPK:sta Tapparaan, hän ehti pelata Hämeenlinnassa 11 peliä ennen siirtoaan. Tappara oli kaksi peliä HPK:ta jäljessä omassa ohjelmassaan.

”Se oli ihan hauska sattumus. En sitä itse siinä kohtaa tajunnut, mutta kun pelit alkoi vähentyä, katsoin, että tuleekin muutama ekstrapeli.”

Pistetilastojen osalta Jasu on harvoin esillä otsikoissa. Uraan mahtuu vain yksi yli 20 pisteen runkosarja.

Kiekon ulkopuolella Jasun elämää täyttää perhearki. Jasulla on vaimo ja kaksi lasta. Esimerkiksi Twitter-profiilinsa kuvauksessa hän kertoo nämä perhesuhteensa ennen kiekkopuoleen menemistä.

”Arki pyörii perheen ympärillä hallin ulkopuolella. Lasten harrastuksiin viemistä sinne ja tänne, sen mukaan, mitä oma pelaaminen, harjoittelu ja jaksaminen mahdollistaa. Se on antanut paljon perspektiiviä. Kun on tullut lapsia ja muutakin elämää kuin jääkiekko, se on auttanut kasvamaan ihmisenä.”

Jasu sanoo, että kiekkoduunarin puolison osa ei välttämättä ole helpoin.

”Joku voi ulkopuolelta miettiä, että on hienoja tai helppoja juttuja. Mutta kun pelaajana ympäri maan ja Euroopan reissataan, kyllä se puolisolle haasteellista on.”

Vaikka arki välillä onkin puurtamista, Jasu sanoo tekevänsä sitä, mistä on haaveillut. Esimerkiksi elokuussa kahdet harjoitukset takaavat sen, että hallilla menee aamusta iltaan.

”Ei se kamalaa glamouria ole, mutta kyllä hallille joka päivä on kiva mennä. Saa tehdä ammatikseen sitä, mitä olisi joka tapauksessa tehnyt myöhään aikuisikään ilman palkkaakin Varmaan kaikki, jotka ammattilaisena pelaavat ovat siitä haaveilleet. Lyöneet kaikki munat enemmän tai vähemmän samaan koriin. En valita yhtään, että saa tehdä sitä mistä on unelmoinut.”

Jasun oma elämä rytmittyy kiekon ja perhearjen kautta luontevasti. Pitkän uransa varrella hän myöntää nähneensä nuoria pelaajia, joilla elämänhallinta ei ole ollut parasta mahdollista luokkaa. Yleisemmällä tasolla hän pitää silti nykyisiä nuoria pelaajia kypsinä.

TPS:ssä pelaa tällä hetkellä esimerkiksi 16-vuotias Aron Kiviharju, joka on päässyt ensimmäistä kertaa miesten peleihin. Jasu sanoo, ettei tiedä olisiko edes uskaltanut mennä Liiga-joukkueen koppiin saman ikäisenä.

”On monia asioita, mitkä auttavat. Änäriä ei silloin näkynyt kuin silloin tällöin telkkarista, mutta nykyisin älypuhelin on taskussa. Kaikki ammattimainen tekeminen ja NHL:n seuraaminen on niin lähellä, että on helpompi tavoitella isoja unelmia. Nähdä sieltä, mitä se vaatii, miten harjoitella ja miten syödä. Nykypäivänä Liigaan tulevat nuoret on yllättävänkin kypsiä”, Jasu sanoo.

”Toki miinuspuoliakin voi näkyä. Individualismi ja sellainen kaikki mulle heti -asenne välillä saattaa nostaa liiaksikin päätään. Siksi on hyvä, että on vanhempiakin pelaajia näyttämässä ja kertomassa juttuja nuorille.”

Kapteenius kertoo siitä, että Jasun nuoremmille antamaa esimerkkiä arvostetaan omassa seurassa. Myös vastustajien kunnioitus on Jasulle tärkeä arvo.

”Kun pelikamat vedetään päälle, kaikki tekevät kaikkensa voiton eteen eikä mietitä kuka on vastassa, onko kaveri tai hyvä tyyppi. Mutta urheilu perustuu kunnioitukseen. ja sen pitää näkyä. Jossain kohtaa menevät rajat ja pidän kunnioitusta tärkeänä, että ammattiurheilu voi toimia. Ilman sitä ei tulisi mitään.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat