Pyöräily siirtyy viimein palkkasyrjinnän ajasta kohti nykypäivää – nyt puhaltaa uuden ajan efekti, joka nostaa naisten palkkoja miesten tasolle

Pyöräilyssä miesten kärkinimet ansaitsevat miljoonia, mutta vain huipputalleilla on minimipalkat. Naisilla ei kolme vuotta sitten ollut niitäkään, mutta sen jälkeen palkkakehitys on ollut nopeaa.

Lizzie Deignan voitti legendaarisen Paris–Roubaix’n ajon ja sai palkinnoksi 1 535 euroa, kun miesten voittaja kuittasi 30 000 euroa. Deignanin talli otti nopeasti pr-pisteet kotiin maksamalla tähdelleen erotuksen ekstrabonuksena.

24.9. 2:00 | Päivitetty 24.9. 8:13

Kun maantiepyöräilijät tällä viikolla kilpailevat maailmanmestaruuksista Australian Wollongongissa, valtaosa lähtöviivalle asettuvista ajajista on ammattilaisia, mutta osa vain paperilla, sillä kaikki heistä eivät saa palkkaa.

Miehissä on kolme ammattijoukkuekategoriaa: Continental, Pro Continental ja World Tour (WT). Naisissa kategorioita on vuodesta 2020 lähtien ollut kaksi: Continental ja World Tour.

Continental-tiimeissä ajaa yhteensä noin 2 500 miestä ja 800 naista. Pro Continental -joukkueissa polkee runsaat 500 miestä, ja WT-talleissa kirjoilla on tänä vuonna 745 miestä ja 160 naista.

Miesten WT-talleissa minimipalkka työsuhteiselle ajajalle on noin 40 000 euroa vuodessa. Itsensä työllistäjälle palkkio on 66 000 euroa, mistä hänen on itse maksettava sivukulut kuten sosiaaliturva.

Pro Continental -tasolla luvut ovat noin viidenneksen pienemmät, ja Continental-tason talleissa ei miehillä eikä naisilla ole minimipalkkoja eikä monia muitakaan työsuhde-etuja.

Naisten WT-talleille minimipalkat tulivat Kansainvälisen pyöräilyliiton UCI:n määräyksestä vuonna 2020. Alkuun ne olivat noin 38 prosenttia ja nyt noin 68 prosenttia miesten vastaavista. Ensi vuonna minimiliksojen on määrä olla yhtenäiset. Tätä linjaa noudattavat jo nyt yhdysvaltalainen talli Trek-Segafredo sekä australialainen joukkue Bike Exchange-Jayco.

Iris Slappendel

Naispyöräilijöiden asioita ajavan The Cyclists’ Alliancen (TCA) toiminnanjohtaja, entinen ammattipyöräilijä Iris Slappendel kertoo, että koska World Tourilla on tietty status, tiimien sekä kilpailujärjestäjien on helpompi saada sponsoreita, kun he voivat sanoa maksavansa miehille ja naisille yhtä paljon.

”Sponsorit ovat vaihtaneet tallista toiseen tämän takia. Tiimien budjeteissa erotuksen maksaminen on pikkuraha verrattuna miljoonia ansaitseviin mieshuippuihin.”

Kehitys naisten palkoissa on ollut nopeaa, sillä vielä kolme vuotta sitten Slappendel piti epätodennäköisenä, että naisille pystyttäisiin maksamaan muutamia satasia suurempia minimipalkkoja kuussa lajin kärkimaassa Hollannissa.

”Vielä 10–15 vuotta sitten oli ok, että tallilta sai pyörän, mutta ei palkkaa, ja tiimin päällikkö oli mulkero.”

Aika on kuitenkin muuttunut.

Slappendelin mukaan tämä näkyy myös esimerkiksi naisten jalkapallossa. Hän sanoo, että Me Too -liike on ollut yksi lajin kehitykseen vaikuttanut tekijä, mutta medialla, alan yrityksillä, aktivisteilla ja urheilujärjestöilläkin on ollut merkitystä.

”Vielä 10–15 vuotta sitten oli ok, että tallilta sai pyörän, mutta ei palkkaa, ja tiimin päällikkö oli mulkero. Eikä kymmenen vuotta sitten ollut painetta siihen, että naisillakin pitäisi olla Ranskan ympäriajo. Nyt se ei enää käy. Kyse on dominoefektistä.”

Keskeistä etenkin sponsoreille on ollut naisten kilpailuiden striimausten ja televisioinnin lisääntyminen. Sitä ovat ajaneet niin TCA kuin esimerkiksi pyörävalmistaja Trek ja virtuaalipyöräilysovellus Zwift, jotka ovat sponsoroineet lähetyksiä kilpailuista, joista lähetyksiä ei muuten olisi tehty.

Muitakin epävirallisia tukitoimia on nähty.

Kun viime kevään avauskilpailussa Omloop Het Nieuwsblaadissa Belgiassa naisten voittaja Anna van der Breggen nettosi 930 euroa ja miesten ykkönen Davive Ballerini 16 000 euroa, käynnistyi netissä joukkorahoituskampanja. Sillä kerättiin yli 25 000 euroa seuraavan kilpailun eli Italian Strade Bianchen naisten voittopottiin, joka näin ylitti miesten palkinnot.

Vastaavasti viime vuonna ensimmäisen naisten Paris–Roubaix’n voittaja Lizzie Deignan sai palkinnoksi 1 535 euroa, kun Sonny Cobrelli miehissä kuittasi voitostaan 30 000 euroa. Deignanin talli Trek-Segafredo otti nopeasti pr-pisteet kotiin maksamalla tälle erotuksen ekstrabonuksena.

”Nykyisin ehkä kymmenen parasta yleisajajaa voi ansaita yli 150 000 euroa vuodessa.”

Lorena Wiebes ansaitsee luultavasti ensi vuonna jo puoli miljoonaa euroa.

Palkintorahat ovat paikoin yhtenäistyneet, mutta ne jaetaan usein joukkueen kesken ja palkinnoilla ovat usein ne, jotka muutenkin ansaitsevat hyvin.

Calcio e Finanza -lehden keväällä julkaistun raportin mukaan tänä vuonna eniten ansaitseva pyöräilijä on Tadej Pogačar noin kuuden miljoonan euron tilipussilla. Listan 20 parasta miestä nettosivat kaikki yli 1,8 miljoonaa euroa.

Naisista vastaavaa selvitystä ei ole tehty.

Huippusprintteri Lorena Wiebesin on arveltu olevan ensi kaudella heistä kovapalkkaisin kenties jopa puoleen miljoonaan euroon yltävillä ansioilla.

TCA:n tuoreen ajajakyselyn mukaan etenkin naisammattilaisten huippuansiot ovat nousseet minimipalkkojen tultua selvästi, koska tiimien on kilpailtava parhaista ajajista.

Yli 100 000 euroa ansaitsevia naisia pyöräilijöissä on kuitenkin vain kourallinen. Samalla kyselyyn vastanneista naisista 23 prosenttia ei saa lainkaan palkkaa.

Kehityksen on huomannut myös ammattilaisuralle palaava Lotta Henttala.

”Nykyisin ehkä kymmenen parasta yleisajajaa voi ansaita yli 150 000 euroa vuodessa. Näin ei ollut vielä muutama vuosi sitten. Mutta ajajat eivät juuri juttele näistä keskenään.”

Aiemmin ajajat yleensä neuvottelivat sopimuksensa itse, kun nyt on alettu käyttää agentteja. Uutta on sekin, että yksittäiset nuoret ajajat voivat naisissakin ansaita niin paljon, ettei heidän tarvitse opiskella tai tehdä muita töitä ajamisen ohessa.

Henkilökohtaisia sponsoreita on Henttalan mukaan vain harvoilla, eivätkä ne saa olla ristiriidassa tiimin yhteistyökumppaneiden kanssa. Jotkut keräävät lisätuloja somevaikuttajina.

Yksi edistysaskel ovat olleet vuonna 2020 WT-talleille pakolliseksi tulleet palkalliset äitiyslomat. Henttala jatkaa uraansa tallin AG Insurance-NXTG kanssa. Siltä löytyi ymmärrystä perheelliselle ajajalle, mikä ei ole ollut itsestäänselvyys.

”Olen ollut kaikenlaisissa tiimeissä, ja tämä vaikuttaa todella hyvältä mahdollisuudelta”, Henttala sanoo.

Maailman tämän vuoden kovapalkkaisin pyöräilijä Tadej Pogačar on ansainnut noin kuusi miljoonaa euroa.

Pyöräilijöiden minimipalkkoja ammattijoukkuekategorioittain

Vertailussa mainittu ensin työsuhteinen pyöräilijä ja sitten niin kutsuttu itsensä työllistäjä, joka maksaa itse muun muassa sosiaaliturvakuluja.

■ Miesten World Tour: 40 000 e / 66 000 e

■ Miesten Pro Continental: 32 000 e / 53 000 e

■ Naisten World Tour -ajajien minimipalkan kehitys:

2020: 15 000 e / 25 000 e

2021: 20 000 e / 33 000 e

2022: 27 500 e / 45 000 e

2023: 40 000 e / 66 000 e

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat