Huuhkajat saavutti Kansojen liigassa arvokkaan kakkossijan, mutta tulosten takaa löytyy huolestuttava kehityssuunta

Jos pelaajat ja valmennusryhmä eivät kaikissa Kansojen liigan peleissä onnistuneetkaan, niin yhdessä asiassa päävalmentaja Markku Kanerva pärjäsi hyvin. Hän nosti onnistuneesti uusia kasvoja maajoukkueeseen, kirjoittaa HS:n urheilutoimittaja Ari Virtanen.

Montenegron Marko Vukčević (vas.) kamppaili pääpallosta Richard Jenseniä (kesk.) vastaan Robert Ivanovin seuratessa tilannetta.

27.9. 17:10 | Päivitetty 27.9. 20:58

Podgorica

Montenegron Podgorica jää Huuhkajien muistoihin hyvässä ja pahassa. Kansojen liigan viimeisessä ja ratkaisevassa ottelussa miesten jalkapallomaajoukkue käänsi vaikeat vetiset olosuhteet edukseen ja otti 2–0-vierasvoiton. Samalla ottelu saa kuitenkin ikävän, pitkän ja ruman hännän rasismiepäilystä.

Voitolla Huuhkajat piti itsensä B-liigassa, nousi parhaiden lohkokakkosten joukkoon ja sai hyvän mahdollisuuden päästä Kansojen liigan pudotuspeleihin EM-karsintojen jälkeen tavoittelemaan EM-kisapaikkaa, mikäli tie ei vie kisoihin suoraan karsinnoista. Lohkovoiton menettämisen jälkeen kakkossija oli tavallaan Huuhkajien vähimmäistavoite.

Viimeinen Montenegro-ottelu käänsi lopulta alavireisesti sujuneen Kansojen liigan plussan puolelle.

Montenegrolta pettivät ensin taidot ja sitten hermot, ja puolustaja Marko Vešović syyllistyi epäillysti rasistiseen solvaukseen Glen Kamaraa kohtaan. Lopulta tapaus ei etene Uefan käsittelyyn, kun Kamara ei halunnut viedä asiaa eteenpäin.

Suomea puski kohti voittoa tähtihyökkääjä Teemu Pukki. Ensimmäisen vartin aikana puolustajia paineistanut Pukki hankki vastustajalle kolme varoitusta, ja siitä kolmannesta tuli punainen kortti, joka käänsi ottelun Suomen eduksi.

Jos Huuhkajat, pelaajat ja valmennusryhmä eivät kaikissa Kansojen liigan peleissä onnistuneetkaan, niin yhdessä asiassa päävalmentaja Markku Kanerva pärjäsi hyvin. Hän nosti onnistuneesti uusia kasvoja maajoukkueeseen.

Kansojen liigassa puolustaja Richard Jensen nousi väkevästi esiin ja paikkasi hyvin kesäkuussa loukkaantunutta Daniel O’Shaughnessya vasenjalkaisena topparina.

Keskikentällä Lucas Lingman pääsi niin ikään hyvään vauhtiin maajoukkueessa. Kesäkuun vierasottelussa Bosnia ja Hertsegovinaa vastaan Lingman alusti Suomen maalit hyökkääjät vapauttaneilla pystysyötöillään. Sama oli lähellä toistua kotiottelussa Romaniaa vastaan.

Montenegrossa oli sitten Oliver Antmanin, 21, vuoro loistaa. Ei tule mieleen, milloin viimeksi debytantti olisi pelannut maajoukkueessa yhtä hienosti ja ratkaissut tehoillaan voiton Suomelle.

Oliver Antman teki maalin ja syötti toisen Montenegroa vastaan, kun Suomi voitti 2–0.

Toisen jakson toisella minuutilla vasempana laitahyökkääjänä pelannut Antman sijoitti pallon maalin takanurkkaan. Se oli hyvä hyökkäys, jossa Lingmanin tilalle vaihdosta tullut Joel Pohjanpalo pudotti pallon Pukille, joka tarjoili maalipaikan Antmanille.

Seitsemän minuuttia myöhemmin Antman syötti Suomen toisen maalin, jonka teki Benjamin Källman.

Antmanin kokonaisuudessaan loistava peli näkyi selvästi hänen tilastoissaan. Kaikki kolme hänen laukaustaan menivät maalia kohti. Hänen syöttötarkkuutensa (96 %) oli paras Suomen kaikista pelaajista. Pallollisia tapahtumia hänellä oli ottelussa 46.

Antmanin pelissä hienoa on myös hänen valmiutensa ohittaa vastustajia. Samalla tavalla hän on pelannut Tanskan liigassa, ja nyt siellä hankittu itseluottamus kantaa hedelmää maajoukkueessa.

Kanervan mukaan Antmanin esitys kertoi nuoren pelaajan henkisestä kantista.

Aina sitä miettii, ketä laittaa näin kovaan paikkaan. Luotin siihen, että hän kestää sen. Jos olisimme pelanneet paremmalla alustalla, hän olisi päässyt näyttämään paremmin osaamistaan. Upea debyytti”, Kanerva sanoi ottelun jälkeen.

Seuraavat läpimurtopelaajat odottavat vuoroaan. Ehkä marraskuun maaotteluissa Norjaa ja Pohjois-Makedoniaa vastaan näytönpaikkansa saa viimein Anssi Suhonen, joka olisi ollut mukana kesäkuusta alkaen ellei hän olisi loukkaantunut pahasti toukokuussa HSV:n harjoituksissa.

Benjamin Källman (vas.), Nikolai Alho ja Robert Ivanov juhlivat Suomen toista maalia.

Tämän vuoden aikana on näyttänyt siltä, että maajoukkueen uudistumisprosessi ottaa aikaa.

Tilastoyhtiö MyCoazhin mukaan Kansojen liigassa Huuhkajat voitti ensimmäisillä puoliajoilla maaliodottama-arvot keskimäärin lukemin 0,86–0,47. Toisilla puoliajoilla lukemat kääntyivät siten, että Suomi hävisi keskimäärin maaliodottamien vertailussa lukemin 0,53–0,97. Maaliodottama-arvo kertoo siitä, minkä verran joukkueen olisi pitänyt keskimäärin tehdä maalipaikoistaan maaleja.

Aikaisemmin vastustajien tarkkailu ja vastustajien vahvuuksien eliminointi oli Huuhkajien vahvuus. Huuhkajat myös pystyi aiemmin tekemään voittavia muutoksia otteluiden tauoilla ja voittamaan toisia jaksoja. MM-karsinnoissa Suomi hävisi toisella puoliajalla ottelut vain Ranskaa vastaan.

Tänä vuonna Huuhkajien aiemmat taktiset vahvuudet eivät tuottaneet enää tulosta samalla tavalla kuin aiempina vuosina. Vasta viimeisessä ottelussa Montenegroa vastaan Huuhkajat pystyi ylipäätään tekemään maalin toisella jaksolla ja voittamaan jakson.

Punainen kortti muutti Montenegrossa pelin kulun. Mutta merkillepantavaa oli, että Kanerva oli tehnyt ryhmitysmuutoksen vaihtamalla totutun 5–3–2-ryhmityksen 4–5–1-ryhmitykseen. 5–3–2-ryhmitys on vaikuttanut useissa otteluissa olevan liian raskas ja haastava Suomen keskikenttäpelaajille.

Kanerva valmennusryhmineen on pyrkinyt kehittämään peliä siten, että Suomi hallitsisi palloa paremmin ja hyökkäisi monipuolisemmin. Merkkejä siitä näkyy tilastoissa. Pitkiä syöttöketjuja on enemmän, pallonhallinta on kasvanut vuosi vuodelta ja samalla vastustajan syötön Suomen rangaistusalueelle ovat vähentyneet. Kehitysaskelista huolimatta tulokset eivät ole parantuneet.

Huuhkajien valmennusryhmän pitää nyt analysoida, miksi Kansojen liigassa ottelut kääntyivät usein vastustajan eduksi toisella jaksolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat