”Muuttaa yön päiväksi” – onko mitään rajaa, millaisella valotykillä saa suunnistaa yöllä?

Supertehokkaat otsalamput ovat tuoneet eksotiikkaa tarjonneen yösuunnistuksen lähemmäksi päivänvalossa tapahtuvaa suunnistamista.

Jukolan viestin lähtöruuhkaa Joensuun Enossa vuonna 2018.

23.9. 16:00 | Päivitetty 23.9. 22:36

”Muuttaa yön päiväksi.”

Tällaisella mielikuvalla markkinoidaan muun muassa otsalamppuja ja kompasseja valmistavan Silvan äskettäin lanseeraamaa otsalamppua.

Sen valovirran määräksi ilmoitetaan peräti 10 000 luumenia ja valokeilan pituudeksi yli 300 metriä.

Kun Suunnistaja-lehti teki vuonna 2020 kattavan testin markkinoilla olleista lajiin soveltuvista otsalampuista, tehokkaimpien lamppujen ilmoitettu valovirran määrä oli runsaat 6 000 luumenia.

Tänä viikonloppuna Mikkelin Anttolassa kilpaillaan yösuunnistuksen Suomen mestaruuksista. Herää kysymys, onko mitenkään rajoitettu sitä, millaisen valotykin kanssa viivalle voi asettua?

Suunnistusliitossa sääntöasioista vastaavaa tapahtuma- ja seurapäällikkö Timo Saarinen sanoo, että otsalampuille ei ole lajisäännöissä mitään rajoituksia.

”Tietysti tekniikka on tehnyt sen, että lamppujen tehot ovat kasvaneet. Jossain kohtaa voi tulla vastaan se, pitääkö sitä ruveta jollain tavalla rajoittamaan, jos lamppujen kehitys jatkuu tällaisena”, Saarinen sanoo.

Miltä kuulostaisi se, jos joku tulisi yösuunnistuskisaan 10  000 luumenin lampun kanssa?

”Lajin perusolemus tulisi siinä kohtaa varmaan tarkasteluun. Nykyinen valoteho on jo muuttanut alkuperäistä lajin luonnetta selvästi. Yösuunnistus on tullut lähemmäksi päiväsuunnistusta.”

Viime vuonna Suunnistusliitto muutti sääntöjään yösuunnistukseen liittyen niin, että rasteilta poistettiin heijastimet, jotka auttoivat niiden havaitsemista pimeässä.

”Päätös on jakanut jonkin verran mielipiteitä, mutta siinä on osittain taustalla tämä valojen kehittyminen. Valokeila poimii heijastimen entistä kauempaa.”

Omalla urallaan muun muassa kaksi yösuunnistuksen Suomen mestaruutta voittanut Saarinen pohtii, kuinka paljon yksittäisen suunnistajan suoritusta parantaa se, jos hän saa käyttöönsä 5 000 luumeniin otsalampun sijaan 10  000 luumenin lampun.

”Kartanluku vaikeutuu käytännössä koko ajan, koska valoteho on niin valtava, että se heijastaa takaisin muovitetusta kartasta. Siksi nykyään karttaa luetaan valokeilan reunalla.”

Saarinen oli itse juoksevana testaajana mainitussa Suunnistaja-lehden testissä.

”Siellä huippupäässä erot olivat aika pieniä tehojen suhteen. Vaikutus ei ollut kauhean iso, koska keila ulottuu tiettyyn pisteeseen asti. En usko, että se kauheasti helpottaa suunnistamista, vaikka tehoa lisättäisiin.”

Saarinen huomauttaa, että jos otsalamppuja ruvettaisiin jollain tavalla rajoittamaan, valvonta olisi todella vaikeaa.

”Kuulostaa tietysti aika kankealta, jos kalusto pitäisi jotenkin katsastaa, ennen kuin pääsee kilpailuun. Toinen vaihtoehto on se, että rajataan tiettyjen lamppujen käyttö, mutta se ei kuulosta vapaassa markkinataloudessa kauhean hyvältä.”

Saarinen muistelee, että otsalamppujen nopea tekninen kehitys alkoi runsaat 15 vuotta sitten.

”Halogeeneistä siirryttiin kaasupurkausvaloihin, eli silloin tuli xenonit. Se muutti tosi paljon, ja silloin myös hinnat pomppasivat. Kun siitä siirryttiin led-tekniikkaan, niin se oli taas pykälän kovempi juttu”, sanoo Saarinen, joka Jukolan viestissä vuonna 2006 suunnisti pitkän yöosuuden kolmanneksi sijoittuneen Tampereen Pyrinnön joukkueessa.

Suomessa yösuunnistuskisat painottuvat syksyyn, koska kesällä ei juuri pimeää ole tarjolla. Saarinen arvioi, että kauden aikana kotimaan henkilökohtaisissa kilpailuissa tehdyistä starteista karkeasti vain viisi prosenttia tapahtuu yökisoissa.

Lisäksi mahdollisuus yösuunnistukseen tarjoutuu Jukolan ohella parissa Viestiliigan kilpailussa.

”Suurin osa suunnistajien yöharjoittelusta linkittyy Jukolaan ja Tiomilaan valmistautumiseen.” Tiomila on Ruotsin vastine Jukolalle.

Miten tehokkaammat lamput ovat muuttaneet yösuunnistusta?

”Suunnistaja näkee laajemmin maastoa ja pystyy havainnoimaan enemmän kohteita. Tämän takia se rupeaa muistuttamaan enemmän päiväsuunnistusta. Se on ollut selvä suuntaus.”

Saarisen mukaan ennen yösuunnistuksen taktiikkaan kuului tarkka suunnassa kulku, koska suunnistaja ei pystynyt peilaamaan sivuilta niin paljon maastokohteita.

”Veikkaan, että nyt suunnistustekniikka yöllä on lähellä sitä, mitä se on päivänvalossa. Reitinvalinnat ovat suoraviivaisempia kuin ennen, jolloin otettiin kiertävämpiä reitinvalintoja, joissa pelattiin varman päälle.”

Saarisen havaintojen mukaan nykyiset otsalamput ovat madaltaneet harrastajien kynnystä lähteä kokeilemaan yösuunnistusta. Tämä on näkynyt iltarasteilla, joista osa järjestetään syksyisin yösuunnistuksena.

”Ennen yösuunnistus nähtiin todellisten hc-suunnistajien lajina, mutta kun kävin itse Tampereen iltarasteilla, niin siellä oli ilahduttavan paljon tavallisia kuntosuunnistajia. Moni kokee, että siinä on hyvää erilaista haastetta. Riittävän hyvän lampun saa nykyään suhteessa aika edullisesti.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat