FC Hongan Duarte Tammilehto (vas.) ja Jonas Levänen pelasivat sunnuntaina viimeisen Veikkausliiga-ottelunsa Valkeakosken Hakaa vastaan Espoossa.

Viimeinen peli

Sakari Mattila taisteli viimeisellä kaudellaan joka aamu päästäkseen sängystä ylös. Jonas Levänen koki, että on parempi siirtyä sivuun, jos ei ole täydellistä motivaatiota. Duarte Tammilehto kokee antaneensa Suomen futikselle ja Hongalle kaikkensa.


16.10. 19:41

Tässä jutussa Veikkausliiga-uransa sunnuntaina päättävät pelaajat kertovat, miltä ammattilaisuran lopettaminen tuntuu. Viimeiseen pelipäivään kuuluu haikeutta, helpotusta, jännitystä, ahdistusta ja nautintoa.

Sakari Mattila toimi HIFK:n kapteenina päättyneellä kaudella.

Sakari Mattila, HIFK

”Viimeinen pelipäiväni viime viikolla oli vaikea. Olin siihen tietysti jollain tapaa valmistautunut, että peli saattaa olla viimeiseni, jos saan varoituksen.

Vaimoni kysyi, mikä on tilanne. Sanoin, että ei tässä mitään, mutta tämä jännittää yhtä paljon kuin ensimmäinen otteluni Veikkausliigassa.

Minulla oli kaikki läheisimmät ihmiset katsomossa ja hyviä ystäviä futismaailmasta. Liigaurani päättyi stadionille, josta se alkoi. Oli samaan aikaan haikea mutta helpottunut olo.

Jään kaipaamaan sellaista, mitä ei toistaiseksi ole tullut muualla työmaailmassa vastaan. Kun yhtäkkiä tulee yhdentoista jätkän kesken flow-tila päälle, se on kuin telepatiaa. Sitä emme tavoittaneet tänä vuonna, mutta esimerkiksi viime vuonna oli tosi paljon sellaisia hetkiä.

Minulla alkoi olla kynttilä loppuun palanut. Futis alkoi enemmän ottaa kuin antaa. Minulla alkoi olla niin paljon kipuja kropassa. Joka aamu oli hirveä taistelu, että pääsen sängystä ylös. Samalla tämä vuosi HIFK:ssa oli jalkapalloilullisesti katastrofi. Kun sarjasta putoaminen varmistui, se varmisti sen, että on pakko pysähtyä, jotta saan iloisen elämän.

Olen ehkä hyvä esimerkki suomalaisesta pelaajasta, jolla taitotaso ei ollut absoluuttista huippua, mutta pystyin paljon kompensoimaan asenteella. Voitin kaksi kertaa sarjan HJK:n kanssa, ja mielestäni minulla oli ihan menestynyt tarina Veikkausliigassa.

Sain mukavia viestejä viime viikon lauantaina vastustajilta ja kanssapelaajilta ja jopa tuomareilta. Ehkä sitä on sitten kuitenkin jättänyt jonkinlaisen jäljen. Tuntuu, että ihmiset aidosti välittivät. Se ehkä yllätti, että olin ollut inspiraationa joillekin.

Olen tehnyt kaksi ja puoli vuotta myös muita töitä. Se mikä on huippu-urheilussa itsestäänselvyys, kuten työnteko ja asenne, ei ole itsestäänselvyys kaikkialla. Se on ehkä suurin oppi futiksesta.”

33-vuotias Mattila pelasi urallaan 101 Veikkausliiga-ottelua, voitti kaksi Suomen mestaruutta HJK:ssa ja pelasi urallaan myös Italiassa, Sveitsissä, Tanskassa, Norjassa ja Englannissa.

Jani Bäckman tunnettiin Veikkausliigassa vastustaja, jota vastaan ei kukaan pelannut mielellään.

Jani Bäckman, HIFK

”Bussin ikkunasta näkyy juuri nyt syyskuinen harmaa sää. Viimeistä ottelua kohden Lahteen. Viimeisessä kotipelissä oli jo sellainen tunne kuin olisin lopettanut.

En ole viettänyt vielä kertaakaan yhteistä kesälomaa perheeni ja puolisoni kanssa. Minun pitäisi valmistua fysioterapeutiksi. Sitoutumisen tasoni ei riittänyt enää jatkamaan ammattilaisuraani.

Vaikea kausi teki lopettamispäätöksen helpommaksi. Viime vuonna oli mukavaa oppia jalkapallosta uusia asioita. Oli innostava valmentaja [Joaquín Gómez] ja laadukkaita harjoituksia.

Tämä vuosi on ollut hyvin vaikea, ja se vei iloa jalkapallosta. Kun Gómez [SJK:n nykyinen päävalmentaja] saapui viime vuonna seuraan, mietin, olisiko oikea aika lopettaa viime kauteen. Hänen ansiostaan sain uuden kipinän. Se kipinä rupesi sitten loppumaan jo melkein tämän vuoden helmikuussa – valitettavasti.

Sain futikselta pelikaverit, yhteisöllisyyden ja hienoja kokemuksia. Olen ylpeä siitä, että olen saanut olla näinkin pitkään Veikkausliiga-pelaaja ja olen saanut työkseni pelata jalkapalloa. Suomessa pitäisi arvostaa enemmän työtämme. Siitä se sarjankin arvostus lähtee.

Jotkut kyselevät, kuinka monta punaista korttia olen saanut tänä vuonna. Totuus on, että sain liigaurallani kaksi punaista. Olen ollut maineeni vanki. Päällimmäisenä minut varmaan muistetaan inhottavana vastustajana. Se oli tapa, jolla pääsin peliin sisään ja sain itsestäni enemmän irti. Se oli halua voittaa keinolla millä hyvänsä ja myös auttaa joukkuetta.

Futisurani jälkeen osaan sitoutua sataprosenttisesti asiaan, jossa olen mukana. Miinuspuolena tulevaisuudessa on se, että kukaan ei enää laadi aikataulujani.”

34-vuotias Bäckman pelasi urallaan 185 Veikkausliiga-ottelua ja pelasi liigassa HIFK:n lisäksi myös Lahdessa, Hongassa, Jarossa ja Hakassa.

Jukka Halmeesta (oik.) tuli HIFK-vuosiensa aikana kannattajien rakastama seuran kulttipelaaja.

Jukka Halme, HIFK

”Kerran vielä yritän mennä nauttimaan, jos vaikka saisimme voiton vielä. Sinänsä vähän haikeat fiilikset, mutta toisaalta olen tyytyväinen uraani. Nyt alkaa sitten uusi vaihe elämässä.

Päätin lopettamisesta tähän kauteen, kun allekirjoitin sopimukseni. Tässä on tapahtunut niin paljon sekä joukkueen sisällä että taustoissa. Tämä on ollut aikamoista myllerrystä. Toisaalta on ollut aiempinakin vuosina vaikeata, että sinänsä meininki ei järkyttänyt.

Me pelaajat olemme yhdessä yrittäneet pitää hyvää tunnelmaa yllä. Pukukoppielämästä on voinut ammentaa fiilistä jokapäiväiseen tekemiseen. Varmaan menen harrastamaan futista johonkin, että saan pidettyä pukukoppielämän elämässäni.

Olen ollut aina HIFK-fani, ja jossain vaiheessa tuli sauma päästä pelaamaan HIFK:hon. Se tuntui alusta alkaen hyvältä. Suomen paras kannattajaryhmä Stadin kingit on ollut isossa osassa. Liiganousun vuonna 2014 varmistanut porukka oli niin poikkeuksellinen, että viimeistään siinä vaiheessa lukittauduin siihen ajatukseen, että tästä seurasta en lähde mihinkään muualle, jos saan vain jatkaa täällä.

Olen pelannut HIFK:n kanssa Kolmosessa, Kakkosessa, Ykkösessä ja Veikkausliigassa. Onhan se hauskankuuloinen tarina. Luultavasti aika harvassa ovat vastaavanlaiset pelaajat. Olin aina pelaaja, joka antoi kaikkensa joukkueelle. Fanit ovat aina sanoneet, että niin kauan he arvostavat pelaajaa, kun pelaaja antaa kaikkensa. Olen sopinut siihen konseptiin hyvin.

Tietyllä tapaa minulla on haikea fiilis, mutta samalla helpottunut. Uutta kohti uteliaana.”

37-vuotias Halme pelasi Veikkausliigassa 123 ottelua ja viimeiset kaksitoista kautta perättäin HIFK:ssa.

Jonas Levänen sai vuonna 2019 kutsun maajoukkueleirille, jolla hän loukkaantui ja maajoukkuedebyytti jäi tekemättä.

Jonas Levänen, FC Honka

”Tämä viimeinen pelipäivä herättää aikamoisia ajatuksia. Tunteeni vaihtelevat jännityksestä, ahdistukseen ja helpotukseen.

Ajattelin vielä kerran mennä nauttimaan niistä tunteista, joita pelistä saa. Se on upea fiilis, kun pääsee haastamaan itseään kentällä. Olemme varmistaneet jo pronssimitalit, ja pelaamme enää kunniasta.

Ammattilaisurani päättyminen tähän päivään on monen asian summa. Se oli elämäni tähän mennessä vaikein ja raskain päätös.

Minulle tuli iso loukkaantuminen helmikuussa, kun käteni leikattiin viidesti ja olin kolmetoista päivää sairaalassa. En päättänyt lopettamisesta silloin, mutta ajatus rupesi kytemään mielessäni. On ollut vaikeita hetkiä kentän laidalla, kun olen katsonut pelejä ja miettinyt, pelaanko vielä itse.

Tajusin, että minulla ei ole enää riittävästi motivaatiota jatkaa peliuraani. Se johtuu ehkä eniten loukkaantumisista. Koin, että on parempi siirtyä sivuun, jos ei ole täydellistä motivaatiota.

Jalkapallo on ollut kaikin puolin palkitsevaa. Ehkä tärkeintä on kuitenkin ollut tapaamani ihmiset. Koen, että olen saanut olla hyvien ihmisten ympäröimänä koko urani ajan.

Tavoitteenani oli ulkomailla pelaaminen. Olin lähellä maajoukkuepaikkaa jossain vaiheessa. Ne jäivät toteutumatta. Totta kai se harmittaa, mutta olen sinut sen asian kanssa.

Toivottavasti minut muistetaan siitä, että olin aina aito oma itseni. Annoin aina kaikkeni, kun olimme kentällä. Olen oppinut jalkapalloammattilaisena, mitä vaatii, jos haluaa onnistua elämän eri osa-alueilla. Pitää olla aina valmis antamaan kaikkensa ja pitää olla nöyrä.”

28-vuotias Levänen pelasi 131 ottelua Veikkausliigassa.

Duarte Tammilehto tunnettiin Veikkausliigassa periksiantamattomana pelaajana ja kovana kamppailupelaajana.

Duarte Tammilehto, FC Honka

”Avovaimoni Aino kysyi, millaisia fiiliksiä minulla on tästä päivästä. Jotenkin minulla on tyhjä ja levollinen mieli. En ole kauheasti ehtinyt miettiä, kun olen puuhastellut lasten kanssa aamupäivällä.

Lopettamispäätökseen on monta syytä, ja perhe on varmasti suurin syy. Saan tulevaisuudessa viikonloppuja vapaaksi ja näen poikani viikonlopputurnauksia. Mahdollisesti voin suunnitella kesälomia uudessa elämässä.

Tietysti kroppani alkaa olla aika loppu, mutta ei kuitenkaan ihan loppuun ajettu. Henkisesti tuntuu siltä, että olen antanut kaikkeni Suomen futikselle ja Hongalle pukukopissa, kentällä ja kentän ulkopuolella. Tänä vuonna olemme menestyneet joukkueena, ja se tuntuu tärkeältä, että pystyn lopettamaan menestykseen.

Toivon, että minut muistetaan jalkapallossa hyvänä ihmisenä. Toivoisin, että minut muistetaan myös pelaajana, joka on halunnut ylläpitää korkeata vaatimustasoa ja myös reiluna kaverina. Toivottavasti olen pystynyt antamaan nuorille eväitä tulevaisuuteen.

Nuorena minulla oli tavoitteena päästä ulkomaille, mutta se ei muutamien vammojen jälkeen toteutunut. Sen surutyön olen tehnyt aikoja sitten. Olen keskittynyt siihen, miten pystyn olemaan Suomessa ammattimainen ja mahdollisesti auttamaan Hongan nuoria pelaajia kehittymään. Olen ollut ylpeä siitä, että saan pelata Veikkausliigaa.

Olen oppinut työskentelemään eri taustoista ja kulttuureista tulevien ihmisten kanssa. Olen oppinut ymmärtäväisyyttä, tavoitteellisuutta ja kilpailullisuutta.

Jään kaipaamaan futispelaajan arkea ja yhteisöllisyyttä, jota pukukopissa kokee. Se yhteisöllisyys on asia, jota ei varmaan missään muualla saa. Kun tyttäreni Elma sairastui, muistan tuen, jota sain pelaajilta, valmennusryhmältä ja faneilta. En usko, että olisin missään muualla saanut sellaista paikkaa kertoa avoimesti tunteistani. Nyt perheessäni on hyvä tilanne, ja elämä jatkuu normaalisti.

En aio jatkaa futiksen parissa. Haluan ottaa ainakin hetken etäisyyttä futikseen ja repäistä itseni irti siitä maailmasta.”

32-vuotias Tammilehto pelasi Veikkausliigassa 212 ottelua ja voitti urallaan kahdesti Suomen cupin.

Janne Saksela pelasi ammattilaisuransa viimeisessä ottelussaan KuPSia vastaan sunnuntaina.

Janne Saksela, HJK

”Minulla on aika haikea fiilis. Kaikki lämpimät muistot futisuran ajalta puskee pintaan. Hieno fiilis. Halasin ottelun jälkeen perhettä ja kavereita pelin jälkeen.

Tiesin, että pelaisin ottelussa. Halusin imeä kaiken irti tästä viimeisestä pelistä. Harmi vain, että hävisimme [KuPS voitti HJK:n 1–0], mutta ei voi mitään. Meillä on hieno mestaruus voitettuna.

Toivottavasti jätän jälkeeni hyviä muistoja niiden joukkueiden, joissa olen pelannut, kannattajille. Ja myös joukkuetovereille ja valmentajille. Toivottavasti kaikille on jäänyt hyviä muistoja minusta.

Jotkut sanovat, että he eivät ole tulleet tekemään kavereita peleihin, mutta minä olen ainakin nauttinut ammattilaisurani aikana paljon siitä, että tässä ammatissa tapaa paljon uusia ihmisiä. Peli on tehnyt sen verran kipeätä tänä vuonna, että on kiva vähän levätä.

Jatkan maisteriopintoja ja lepään jonkin aikaa. Sitten menen johonkin töihin, ja toivottavasti sellaiseen työhön, joka ei rasita yhtä paljon polvia kuin tämä ammatti.

Olen oppinut nappulasta alkaen tekemään ryhmässä hommia, noudattamaan aikatauluja ja ottamaan vastaan palautetta. Paljon taitoja, joita on hankalampi opettaa myöhemmin. Tästä on hyötyä loppuelämän ajaksi.”

29-vuotias Saksela pelasi Veikkausliigassa 108 ja voitti kaksi Suomen mestaruutta HJK:n kanssa.

HJK:n mestarijoukkue kaudella 2022

Maalivahdit:

Conor Hazard, 24-vuotias.

24 liigaottelua ja 12 eurocup-ottelua.

Jakob Tånnander, 22

Kolme liigaottelua.

Puolustajat:

Miro Tenho, 27

21 ottelua liigassa ja 10 eurocup-ottelua.

Aapo Halme, 24

Neljä ottelua.

Arttu Hoskonen, 25

21 ottelua liigassa ja 11 eurocup-ottelua.

Paulus Arajuuri, 34

Neljä ottelua.

Joona Toivio, 34

11 ottelua Veikkausliigassa.

Valtteri Moren, 31

Voitti kahdeksannen Suomen mestaruutensa. Neljä ottelua.

Matti Peltola, 20

15 ottelua Veikkausliigassa ja 10 eurocup-otteluissa.

Murilo, 26

19 ottelua Veikkausliigassa ja 9 eurocup-otteluissa.

Jukka Raitala, 34

23 ottelua Veikkausliigassa ja 12 eurocup-otteluissa.

Miska Ylitolva, 18

Neljä liigaottelua.

Janne Saksela, 29

2 liigaottelua.

Keskikenttäpelaajat:

Manuel Martic, 27

Kymmenen liigaottelua ja yksi eurocup-ottelu.

Lucas Lingman, 24

Neljä ottelua liigassa ja 11 eurocup-otteluissa.

Nassim Boujellab, 23

19 ottelua Veikkausliigassa ja seitsemän eurocup-otteluissa.

Perparim Hetemaj, 35

16 ottelua Veikkausliigassa ja 11 eurocup-otteluissa.

Santeri Väänänen, 20

13 ottelua Veikkausliigassa ja 11 eurocup-otteluissa.

Johannes Yli-Kokko, 21

16 ottelua liigassa ja kolme eurocup-otteluissa.

Atomu Tanaka, 35

18 ottelua Veikkausliigassa ja viisi eurocup-otteluissa.

Santeri Hostikka, 25

20 ottelua Veikkausliigassa ja 11 eurocup-otteluissa.

David Browne, 26

22 liigaottelua ja 11 eurocup-otteluissa.

Casper Terho, 19

26 ottelua liigassa, neljä liigamaalia ja kuusi eurocup-otteluissa.

Pyry Soiri, 28

15 liigaottelua ja 11 eurocup-ottelua.

Riku Riski, 33

Yksi liigaottelu.

Hyökkääjät:

Malik Abubakari, 22

11 ottelua Veikkausliigassa ja yksi maali. 10 eurocup-ottelua ja yksi maali.

Roope Riski, 31

Kaksi liigaottelua.

Bojan Radulovic, 22

23 liigaottelua ja seitsemän maalia. Kahdeksan eurocup-ottelua ja kaksi maalia.

Fabian Serrarens, 31

16 ottelua liigassa ja kolme eurocup-otteluissa.

Anthony Olusanya, 22

21 liigaottelua ja seitsemän maalia. 10 eurocup-ottelua.

Päävalmentaja Toni Koskela, 39

Voitti jo kolmannen kerran perättäin mestaruuden HJK:ssa. Ensimmäisenä suomalaisvalmentajana valmensi joukkueensa kahtena syksynä peräkkäin eurocupeissa lohkovaiheeseen. Koskelaa arvosteltiin joukkueen sisällä, eikä peli ollut kovin usein erinomaista, mutta tulosta tuli.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat