Markku Peltoniemi nousi HJK:ssa nuoreksi pelaajatähdeksi 1960-luvulla, ja seuraavien vuosikymmenien aikana hänestä tuli seuralegenda toimittuaan neljällä vuosikymmenellä joukkueenjohtajana.

Peltsi aina Klubin poika on

Markku Peltoniemi, 74, on nähnyt pelaajana ja joukkueenjohtajana HJK:ssa 146 eurocup-ottelua. Työ yhden seuran hyväksi on pituudessaan poikkeuksellinen.


27.10. 2:00 | Päivitetty 27.10. 14:25

Yksi suuri suomalainen jalkapallotarina tuli eräänlaiseen päätepisteeseensä toissa viikon sunnuntaina. Veikkausliiga-kauden viimeisellä kierroksella päättyivät suomalaisen jalkapallolegendan Markku Peltoniemen, 74, tehtävät HJK:ssa.

Kauden viimeisessä ottelussa Kuopion Palloseuraa vastaan Peltoniemi toimi viimeisen kerran kunniajoukkueenjohtajan tehtävässä joukkueen mukana. Ennen ottelua HJK:n johto huomioi Peltoniemen ja kannattajat lauloivat: ”Peltsi aina Klubin poika on”. Tuolloin kentän laidalta näki selvästi Peltoniemen liikutuksen. Viimeinen ottelu oli hieno kunnianosoitus ja samalla kova paikka.

”Se oli tunteikas ottelu. Pysähdyin ajattelemaan, mitä kaikkea olen tehnyt”, Peltoniemi kertoo.

Siihen matkaan on mahtunut yhteensä 22 mestaruutta pelaajana ja joukkueenjohtajana sekä yli 1 500 pääsarjaottelua HJK:n mukana. Se on poikkeuksellinen määrä.

On luojan lykky, että Peltoniemi pääsi vielä kerran nostamaan mestaruuspatsasta ja nauttimaan mestaruusjuhlasta. Toisinkin olisi voinut pahimmillaan käydä.

”Minut oli siirretty yöllä teho-osastolle.”

Helmikuussa 2021 Talin hallissa pelattiin HJK:n ja HIFK:n välinen Suomen cupin ottelu. Viikko sen jälkeen Peltoniemelle nousi koronataudin seurauksena korkea kuume, kuten myös hänen vaimolleen Anja Peltoniemelle.

Perheen vanhin poika kuljetti Markku Peltoniemen terveysasemalle, ja sieltä matka jatkui ambulanssikyydillä Jorvin sairaalaan.

Viikon ajan Peltoniemi oli tavallisella sairaalaosastolla, ja seuraavan kerran hän heräsi teho-osastolla.

”Jotkut arvoni olivat heitelleet niin, että minut oli siirretty yöllä teho-osastolle. Olin viisi päivää nukutuksessa, ja painoni putosi 12 kiloa.”

Heräämisen jälkeen hän oli vielä kolme päivää tarkkailussa teho-osastolla.

”Vieressäni oli potilas, jolle sanottiin, että ’kaikki on yritetty tehdä ja nyt on vain odotettava, mihin suuntaan tauti kehittyy’. Mietin, onko minulla sama kohtalo.”

Hän selvisi pahimmasta, ja sen jälkeen alkoi pitkä kuntoutus. Fysioterapeutti sanoi aluksi, että ”tänään yritetään ottaa kolme askelta”.

”Ensin pystyin kävelemään talutettuna viisi askelta, sitten kymmenen ja lopulta pystyin tekemään 50 metrin lenkin talutettuna. Olin neljä viikkoa kuntoutumassa. Kunnioitan todella paljon sairaalatoimintaa.”

”Hyvä, että en ollut niiden joukossa, jotka jäivät sille sairaalamatkalle.”

Peltoniemi ei ole palautunut entiseen kuntoonsa. Yöunet ovat muuttuneet katkonaisiksi, mikä harmittaa häntä.

”Olen tyytyväinen, että pääsen liikkeelle. Se häiritsee, että liikkuminen on vaikeampaa ja väsyn helpommin.”

Muistelemme Peltoniemen HJK-uraa töölöläisessä kiinalaisessa ravintolassa. Tarjoilija muistaa heti, että Peltoniemi on aina tilannut kanaa ananaksella. Ravintola Hong Kong on toiminut samassa liiketilassa vuodesta 1985, ja 1960-luvulla Peltoniemen kouluaikoina samassa paikassa toimi Kahvio Mannerkesti.

”Kävimme treenaamassa Pallokentällä, ja tulimme sitten limulle tänne.”

Peltoniemi oli lapsena urheiluhullu, joka harjoitteli paljon ja pyrki näkemään paljon urheilua läheltä.

”Teimme Pallokentän vahtimestarin kanssa diilin. Joka ottelun jälkeen kävimme kaverini kanssa hakemassa kulmaliput ja keskiliput pois kentältä. Sillä verukkeella hän päästi meidät ilmaiseksi matsiin.”

Yleisurheilumaaotteluun Peltoniemi myi käsiohjelmia ja pääsi sen jälkeen pääkatsomon rappusille istumaan.

”Jos ei ollut otteluohjelmia myytävänä, keksin yhdentoista vanhana pyytää joltain matsiin menevältä herrasmieheltä, että ’saanko pitää kädestäsi kiinni?’. Olin ikään kuin hänen poikansa. Kaverin kanssa pääsimme ilmaiseksi sisään sillä tavalla.”

Helsingin Jäähallin paikalla sijaitsi aiemmin Jäästadion, jonka otteluihin Peltoniemi kavereineen pääsi ilmaiseksi, kun he olivat kolamiehiä otteluissa.

”Pallokentällä olimme pallopoikina maalin takana. Siinä opimme erilaisia taktiikoita. Jos veskarin jengi johti, veskari huusi, että ’saatana, et juokse lujaa’. Silloin pelattiin vain yhdellä pallolla.”

Talvisin pallonkäsittelytaidot kehittyivät Mannerheimintiellä kotitalon kellarikäytävällä. Ja välillä nuoret pelaajat harjoittelivat Olympiastadionin D-katsomon alla.

Peltoniemi kävi koulua Töölön yhteiskoulussa, ja koululaisena hän nousi julkisuuteen ja tähdeksi HJK:n pelaajana.

Hän pääsi muiden pelaajien loukkaantumisten takia HJK:n pelaavaan kokoonpanoon, kun HJK kohtasi historiansa ensimmäisessä eurocup-ottelussa Euroopan cupissa Manchester Unitedin 22. syyskuuta 1965. Vierasjoukkueessa oli useampi pelaaja, jotka seuraavana vuonna voittaisivat Englannille maailmanmestaruuden.

Pelipäivän aamuna Ilta-Sanomat tuli tekemään koululle juttua Peltoniemen päivästä.

”Stadionin noidankattilaan hän astuu nyt ensimmäistä kertaa.”

Ilta-Sanomat julkaisi pelipäivän iltapäivällä 22. syyskuuta 1965 jutun Markku Peltoniemen suuresta päivästä.

”Tämän päivän ilta muodostuu Markku Peltoniemelle, Töölön yhteiskoulun VI C luokan oppilaalle aivan erikoisen jännittäväksi. Koulupenkiltä hyppää tämä 17-vuotias jalkapalloilijalahjakkuus Stadionille, HJK:n vuoden tärkeimpään kansainväliseen otteluun, Eurooppa Cupin yhteenottoon Manchester Unitedin ammattilaisia vastaan. Tätä ennen Peltoniemi on pelannut HJK:n edustusjoukkueessa vain yhden mestaruussarjaottelun. Stadionin noidankattilaan hän astuu nyt ensimmäistä kertaa”, kirjoitti Ilta-Sanomat.

Koulun jälkeen Peltoniemi kävi ostamassa iltapäivällä julkaistun lehden.

”Vein lehden himaan, luin sen, ja otin pienet päiväunet. Sen jälkeen kävelin Stadikalle.”

Ottelussa vieraat menivät 2–0-johtoon David Herdin ja John Connellyn maaleilla, kunnes Kai Pahlman teki vapaapotkusta 1–2-kavennuksen. Denis Law vei Unitedin uudestaan kahden maalin johtoon. Sitten tuli Peltoniemen tähtihetki 71. minuutilla.

Manchester Unitedin Denis Law (10) puski palloa kohti HJK:n maalia Olympiastadionilla syyskuussa 1965.

Jarmo Lindahl antoi kulmapotkun. Olin rankkarialueen takakulmassa odottamassa. Vedin pompun jälkeen vastapalloon, ja pallo meni maalin takanurkkaan. Olo oli kuin lottovoittajalla”, Peltoniemi kertoo.

Helsingin Sanomien Voitto Sulander kirjoitti kolumnissaan, että ”Peltoniemi ja Lindahl nousivat kertaheitolla maamme pelaajien eturiviin”.

HJK:n pelaajat keräsivät kehuja Helsingin Sanomissa hyvän peliesityksen jälkeen.

Seuraavana päivänä Peltoniemi meni kouluun juhlittuna sankarina, ja jälleen Ilta-Sanomat oli paikalla.

”Kyllä minulla eilen housut tutisivat, kun astelin ensimmäistä kertaa Stadionin pukusuojasta kentälle ja näin kaikki 15 000 ihmistä katsomossa”, lehti kirjoitti Peltoniemen kertoneen luokkakavereilleen.

”Sanoin, että en ole tehnyt muuta kuin maalin.”

17-vuotias Markku Peltoniemi kertoi luokkakavereilleen, miltä tuntui tehdä maali Manchester Unitedia vastaan.

Koulupäivän jälkeen Peltoniemi kävi taas ostamassa uunituoreen lehden.

”Jokaiselle ihmiselle ensimmäinen kuva lehdessä on järkyttävä mutta positiivinen kokemus. Kyllä minä sain siitä kuulla. Sanoin, että en ole tehnyt muuta kuin maalin.”

Toisesta osaottelusta Manchesterissa tuli läpihuutojuttu, kun United voitti 6–0.

”Pahlman itki matsin jälkeen. Olisimme menneet Manchesterissa 1–0-johtoon, mutta Pahlman laukoi päin Lindahlin selkää.”

Kokoonpanoon sai nimetä tuolloin vain 11 pelaajaa, eikä vaihtoja sallittu. Kun maalivahti Paavo Heinonen loukkaantui, hän joutui jatkamaan peliä loukkaantuneena. Heinonen muistaa hyvin tilanteen.

George Best pääsi yksin läpi, ja rankkarialueen rajalla heittäydyin poikittain. Best yritti ohjata pallon ylitseni, mutta se osui päähäni. Satutin jalkani siinä samassa”, Heinonen, 78, kertoo.

”Hän oli muita kohtaan hyvin ystävällinen, ja läppä lensi.”

HJK:n pelaajat Markku Peltoniemi, Jarmo Lindahl ja Leo Rislakki poseerasivat Pukevan puvuissaan ja Adidaksen vinyylilaukkujen kanssa yhdessä Unitedin junioripelaaja Keith J. Martinin kanssa Manchesterissa lokakuussa 1965.

Peltoniemi pelasi HJK-urallaan lopulta kymmenen eurocup-ottelua. Hänet opittiin tuntemaan kovaa taklaavana keskikenttäpelaajana, joka irvileukojen mukaan olisi sopinut paremmin jääkiekkoon.

”Markku oli hyvin joviaali kaveri. Hän oli muita kohtaan hyvin ystävällinen, ja läppä lensi”, Heinonen sanoo.

Ainoan Suomen mestaruutensa pelaajana Peltoniemi voitti vuonna 1973, jolloin hän teki mestaruuden ratkaisseen maalin TPS:ää vastaan.

HJK:n kausi 1973 päättyi ensimmäiseen mestaruuteen sitten vuoden 1964.

HJK:n pelaajat Erkki Alaja (vas.), Markku Peltoniemi, Paavo Heinonen (toinen oik.) ja Ari Ojala (oik.) nostivat valmentaja Kai Pahlmanin (kesk.) ilmaan vuoden 1973 mestaruuden varmistuttua.

Pelaajaura HJK:ssa päättyi tylyllä tavalla vuonna 1975, kun HJK:n johtokunnan varapuheenjohtaja Paavo Einiö lähetti kirjeen Peltoniemelle.

”Einiö oli sitä mieltä, että palveluksiani ei enää tarvita. Se tuntui tietysti kurjalta. Hänellä ei ollut pokkaa kertoa asiaa suoraan”, Peltoniemi sanoo.

Peltoniemi siirtyi sarjaporrasta alemmas HPS:ään 28-vuotiaana. Perheeseen syntyi ensimmäinen poika seuraavan vuoden maaliskuussa.

”Minulle jäi hoitohommaa, kun rouva matkusteli.”

Peltoniemen Anja-vaimo kuului tanssi- ja lauluduo Koivistolaisiin, jonka toinen osapuoli oli hänen Anneli-siskonsa, Paavo Heinosen vaimo.

Peltoniemi olisi jäänyt HJK:n historiaan pelkästään seuran historian ensimmäisellä eurocup-maalilla. HJK-legendaksi hän kohosi seuraavien vuosikymmenien aikana, kun hän palveli Klubia uskollisesti joukkueenjohtajana vuodesta 1980 alkaen.

”Seuran puheenjohtajana oli silloin Pauli Valtanen, Rautakirjan toimitusjohtaja. Hän kuulusteli minua siitä, mitä teen ja paljonko minulla on aikaa. Olin pankissa silloin päivätöissä.”

”Olen valinnut yhden tavan elää. Kunnioitukseni perhettäni kohtaan on valtava. En varastanut aikaa, mutta olen saanut vapauden tehdä tätä työtä.”

”Kun menimme pukuhuoneeseen tauolla, siellä ei ollut valoja. Joku mies antoi meille kynttilän.”

HJK:n valmennusjohto oli vaihtopenkillä masentuneena, sen jälkeen, kun kotiottelu Shkëndijaa vastaan oli päättynyt 1–1-tasapeliin heinäkuussa 2017. Markku Peltoniemi keskellä.

Peltoniemi ehti nähdä pelaajana tai joukkueenjohtajana kaikki HJK:n europelit vuodesta 1965 vuoteen 2020 lukuun ottamatta vuoden 1979 Ajax-otteluparia. Hienoimpia tuloksia ovat hänen mielestään olleet Metzin pudottaminen, mikä avasi tien Mestarien liigaan 1998, ja Schalken voittaminen kotikentällä 2011. Muistoissa on myös lukuisia hauskoja sattumuksia.

”Kotivoitto [1–0] Liverpoolista [1982] oli hieno. Englantilainen Jeff Wood oli maalivahtimme silloin. Jouduin hänen kanssaan juoksemaan Stadikkaa ympäri etsiessämme puhelinta, kun hän halusi soittaa heti kotiin. Hänelle oli niin iso asia voittaa Liverpool.”

Vastustajat ottivat välillä kaikki keinot käyttöön suomalaisten pään menoksi.

”Moskovassa [1983] Spartakia vastaan valot osoittivat suoraan päin maalivahtiamme. Kun menimme pukuhuoneeseen tauolla, siellä ei ollut valoja. Joku mies antoi meille kynttilän. Kun lähdimme kentälle, pukuhuoneeseen syttyivät valot.”

Albaniassa vuonna 1985 joukkue joutui vaikeuksiin matkalukemiseksi mukaan otettujen Apu-lehtien takia.

”Sen takia jouduimme kuulusteluihin, kun lehdessä oli olat paljaana olevien naisten kuvia. Heidän mielestään se oli propagandaa.”

HJK:n 1990-luvun hyökkääjän Mika Kottilan mukaan Peltoniemi oli joukkueenjohtajana pelimies vailla vertaa.

”Hän oli aina hyvällä tuulella. Hän taiteili loistavasti vaikeidenkin asioiden läpi”, Kottila kertoo.

Hankalinakin aikoina Peltoniemellä riitti huumoria.

”Kaudella 1994 palkat olivat välillä myöhässä. Peltsi sanoi vaan, että ’joku on varmaan unohtanut toimistolla painaa enteriä’.”

Joukkueenjohtajana Peltoniemi nautti selvästi myös siitä, että hän sai huomiota. Pelireissuilla Peltoniemi veti bingo-pelejä pelaajille, ja kauden päätösjuhlissa hän esitti taikatemppuja, jotka olivat kaikessa kömpelyydessään huvittavia.

”Ei voi marssia urheiluliikkeeseen ja sanoa, että haluaisin ostaa voitetun matsin fiiliksen.”

Peltoniemi jäi eläkkeelle pankista 58-vuotiaana, ja sen jälkeen hän teki HJK:ssa joukkueenjohtajan töiden lisäksi myyntiä ja markkinointia vuosina 2006–2013.

Peltoniemellä riitti mielikuvitusta keksimään tempauksia, joilla houkuteltiin yleisöä. Yksi niistä oli Klubi-auto, joka soitti seuran laulua ja kertoi samalla tulevasta pelistä.

”Kaikki meni hyvin, mutta siitä tuli sanomista, kun auto ajoi Hietsun hautausmaan ohitse. Seuraavana päivänä soitti pappi, joka sanoi, että hän on urheiluihmisiä, mutta on kiusallista, kun siunaustilaisuuden aikana ulkoa kuuluu kaiuttimista ’taas kansa täyttää kentän, katsomon’.”

Parina viime kautena Peltoniemi ei ole enää kuntonsa takia päässyt joukkueen mukaan. Maalivahtivalmentaja Ville Wallén otti Peltoniemen joukkueenjohtajan tehtävät haltuunsa. Peltoniemi on joutunut jännittämään otteluita televisiosta tai stadionin aitiosta.

”Sitä ei voi kuvailla, millainen fiilis on kentälle mennessä tai pukuhuoneessa voitetun ottelun jälkeen. Se on sellaista, mitä ei pysty ostamaan. Ei voi marssia urheiluliikkeeseen ja sanoa, että haluaisin ostaa voitetun matsin fiiliksen. Se on vain koettava.”

Eurooppa-liigan ottelu HJK–AS Roma torstaina kello 22 Bolt-areenalla. Viaplay näyttää ottelun suorana lähetyksenä.

Lue lisää: HJK tarvitsee Rooman jättiläisiä vastaan pelin, josta puhutaan vuosikausia

Markku Peltoniemi

Tulevina vuosina Peltoniemi katsoo HJK:n kotiottelut aitiosta vaihtopenkin sijasta.

  • Syntynyt Helsingissä helmikuussa 1948

  • HJK:n kunniajoukkueenjohtaja.

  • HJK:n pelaaja vuosina 1965–1975 ja joukkueenjohtaja vuosina 1980–2020.

  • Muut seurat: HPS, VanPa.

  • 138 pääsarjaottelua HJK:n paidassa, 15 pääsarjamaalia ja 10 eurocup-ottelua.

  • Pelaajana voitti HJK:ssa yhden mestaruuden, kaksi hopeaa ja kolme pronssia. Joukkueenjohtajana voitti 21 Suomen mestaruutta HJK:ssa. Kaikkiaan Peltoniemellä on HJK:sta 22 mestaruutta, 11 hopeaaa, 10 pronssia ja 14 Suomen cupin mestaruutta.

  • Yhteensä 146 eurocup-ottelua HJK:ssa pelaajana ja joukkueenjohtajana.

  • Viisi poikien maaottelua.

  • Palkittiin Palloliiton Captain’s Ball -palkinnolla vuonna 2014.

  • Nimitettiin suomalaisen jalkapallon kunniagalleriaan vuonna 2022.

  • Nimitettiin numerolla 18 HJK:n kunniagalleriaan.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat