Ammattilaisen karu ja kaunis arki

Viisi Valioliigassa pelannutta kultaisen sukupolven suomalaista kertoo kokemuksistaan maailman maineikkaimmassa sarjassa. He pelasivat Englannissa silloin, kun maan jalkapallossa elettiin vanhan ja uuden ajan välissä.


23.10. 9:30

Jussi Jääskeläinen

Jussi Jääskeläinen töissä ottelussa Manchester Cityä vastaan 2003.

436 Valioliigan ottelua on sellainen kakku, ettei siinä arvaisi yhden pelin näyttelevän kenties ratkaisevaa osaa. Jussi Jääskeläinen oli ottanut kädensijaa Bolton Wanderersin ykkösmaalivahtina, kun joukkue pelasi valioliigapaikastaan kauden päätöskierroksella kotona Middlesbrough'a vastaan 11. toukokuuta 2003. Bolton voitti 2-1 ja säilyi.

” Jos miettii omaa uraa ja tulevaisuuttani, tuo oli yksittäisenä otteluna tosi iso voitto. Mikäli olisimme tippuneet, tiedä sitten, miten ura olisi mennyt”, Jääskeläinen sanoo nyt.

Ei pelaaja voi lähteä Valioliigaan tavoittelemaan jotakin tiettyä satalukua. Sattuma, yksittäiset tilanteet voivat muuttaa paljon. ”Jässin” lukema voisi olla myös esimerkiksi 98, 231 tai 313. Tärkeintä ja mieleenpainuvinta oli matka, jonka varrella hän teki töitä koko ajan.

Jääskeläinen pelasi mainitun ”Boro”-voiton jälkeen 12 kautta Valioliigaa nousten koko liigankin historia huomioiden yhdeksi arvostetuimmista maalivahdeista.

Sam Allardyce näytteli merkittävää osaa Jääskeläisen uralla. Olemukseltaan jäyhä ja vanhaa koulukuntaa huokunut englantilaismanageri kuului kuitenkin aikansa edelläkävijöihin.

Bolton lukeutui ikävimpiin vastustajiin –  eikä vain hyökkääjä Kevin Daviesin häpeilemättömien ”painiotteiden” ansiosta.

"Allardyce käytti paljon tiedettä. Arsene Wenger oli tuonut sitä Arsenaliin jo aikaisemmin, mutta mekin olimme edelläkävijöitä. Saimme tasoitettua eroa suurempiin seuroihin. Sijoituimme neljällä kaudella putkeen (2003–07) kahdeksan parhaan joukkoon – muista joukkueista vain Arsenal, Chelsea, Manchester United ja Liverpool ylsivät tuona aikana samaan”, Jääskeläinen sanoo.

Boltonin hieman ikääntyvä joukkue hyötyi siitä, että esimerkiksi ravintopuolella, valmistautumisessa ja palautumisessa käytettiin hyväksi kaikki mahdolliset keinot mukaan lukien pelaajien nukkuminen.

"Meillä oli hirveästi asiantuntijoita ja palavereita. Yritimme puristaa jokaisen prosentin eduksemme. Pelaajille ostettiin tietyt sängyt kotiin, käytimme lisäravinteita, kaikki mahdollinen oli suunniteltu. Menimme matseihin kahdella bussilla, koska pelkästään staffia oli yli 20.”

”En koskaan pyydellyt kopissa anteeksi.”

Pelaajat kävivät säännöllisesti myös erilaisissa testeissä.

"Jos pelaaja laisti hommistaan ja rasvaprosentit nousivat, hänet saatettiin lähettää kahdeksi viikoksi leirille Italiaan syömään keittoa.”

Jääskeläinen säästyi soppakuureilta tinkimättömän asenteensa ansiosta. Hän painoi hommia viikko kerrallaan. Jos sen päätteeksi tuli virhe ottelussa, asiaa ei voinut panna ainakaan puutteellisen valmistautumisen piikkiin.

"En koskaan pyydellyt kopissa anteeksi. Joskus tulee virheitä, mutta anteeksi voi sanoa sitten, jos ei ole tehnyt viikolla kaikkia asioitaan oikein.”

Jussi Jääskeläinen edusti Boltonia 1997–2012.

Jääskeläinen oli ällistyttävässä vedossa etenkin kaudella 2006–2007, jonka päätteeksi hänet valittiin seuransa parhaaksi pelaajaksi. Huomiota herättänein ottelu oli Blackburnia vastaan vieraissa: suomalainen torjui loppuminuuteilla Benni McCarthyn ja Jason Robertsin rangaistuspotkut.

Vielä enemmän yleisö on arvostanut Jääskeläisen tuplatorjuntaa ManUa vastaan vieraissa syksyllä 2001. Hän blokkasi Paul Scholesilta ja Andy Colelta perä perään varmoilta näyttäneet maalit. Bolton voitti ManUn vieraissa 2–1. Torjunta äänestettiin Valioliigan 20-vuotisjuhlassa liigahistorian siihen mennessä kolmanneksi parhaaksi.

”Oli hienoa päästä pelaamaan Arsenalin Highburyllä, Cityn vanhalla Maine Roadilla ja ManUn Old Traffordilla. Olen saanut pelata myös Wembleyllä ja Millennium-stadionilla”, Jääskeläinen vastaa kysymykseen ikimuistoisista stadioneistaan.

Jääskeläinen edusti Boltonia 1997–2012. Valioliigaura jatkui myöhemmin kolme kautta West Hamissa, taas Allardycen alaisuudessa. ”Hammers” pelasi vielä vanhalla kotistadionillaan Upton Parkilla, joten Jääskeläinen pääsi maistelemaan myös itälontoolaista seurahistoriaa.

Jääskeläisen viimeiseksi kaudeksi Valioliigassa jäi 2014–15, minkä jälkeen hänen uransa jatkui alemmalla tasolla Wiganissa. Hieno ja tasaisuudellaankin hurmannut ura päättyi vasta 42-vuotiaana.

"Pää ja kokemus olivat paremmat kuin koskaan, mutta siinä vaiheessa jalat eivät enää pysy mukana.”

Jääskeläinen on toiminut kahdella viime kaudella Viaplayn jalkapalloasiantuntijana. Hän näkee nykyisen Valioliigan suurempana, kovempana ja suositumpana kuin koskaan.

"Kun katsoo maailman managerien top-kymppiä, sieltä varmaan 7-8 on Valioliigassa. Ja otetaan [Erling Braut] Haalandin siirto Manchester Cityyn: en muista, että omana aikanani Valioliiga olisi napannut tuollaisia tähtiä ohi espanjalaisjättien.”

Jonatan Johansson

Jonatan Johansson Charltonin paidassa ottelussa Newcastlea vastaan 2003.

Charlton Athleticilla on niin hieno nimi, että sitä maistelee mielellään pitkään. Ei samaa kalskahdusta kuin Manchester Unitedissa tai Arsenalissa, mutta jotenkin sopuisaa, saa pyöritellä ääntämistä mukavasti.

Kun ManUn entinen fanijäsen Jonatan Johansson liittyi Charltoniin kesällä 2000, hän oli onnekseen jo skottiseura Rangersin kovettama. Charltonin edustusjoukkueen toimintatavat saattoivat näyttää ulkopuolisen silmin pähkähulluilta tai vähintäänkin pimeiltä.

Alan Curbishley oli aika moderni valmentaja, mutta joukkueen sisällä vallitsi todella kova kulttuuri. Harjoituksissa toisille huudettiin surutta, kapteeni vaati kaikilta valtavasti, siellä melkein tapeltiin”, Johansson muistelee nyt jo huvittuneena.

”Harjoituksissa toisille huudettiin surutta.”

Valioliiga on mennyt valtavasti eteenpäin, Jonatan Johansson sanoo.

Asian ydin oli siinä, että kenttäasiat jätettiin aina kentälle. Kaunoja ei syntynyt. Kaikki olivat pohjimmiltaan äärimmäiseen vaatimustasoon tottuneita ammattilaisia.

Jälki näkyi myös Valioliigassa. Charlton ylsi kuudessa vuodessa kahdesti kympin sakkiin ja muutkin sijoitukset lepäsivät selvästi säilyjän paikoilla.

"Sanotaan, että lontoolaisseurojen on vaikea voittaa mestaruus, koska niillä on niin paljon paikallispelejä. Esimerkiksi Arsenal vihasi pelata meitä vastaan, koska taistelimme aina täysillä viimeiseen asti. Pärjäsimme muutenkin derbyissä hyvin.”

Johansson ei pidä itseään nostalgisena, mutta kantaa ylpeyttä Englannin-vuosistaankin. Asuminen Lontoossa maistui. Valioliigasta jäi fantastisia muistoja. Pari ottelua nousee esille nopeasti.

"Vierasvoitto lukemin 4–2 rahabuustin saaneesta Chelseasta ja 3–3-tasuri todella kovaa ManUa vastaan. Meillä oli nuori mutta näytönhaluinen jengi. Itselläni oli parhaita huippupelaajia vastaan vieläkin kovemmat näyttöhalut kuin normaalisti.”

Johansson pohtii taakse katsoessaan vain sitä, olisiko hänen pitänyt lähteä seurasta viiden kauden jälkeen. Vastuu väheni viimeiseksi jääneellä kuudennella, ja seuran koko toiminta lerpahti. Lopulta Johansson lähti, ja seuraavan kauden päätteeksi Charlton putosi Valioliigasta – eikä ole siellä sen koommin pelannut.

Paraisilta kotoisin oleva Johansson lähti maailmalle TPS:n kautta. Hän pelasi urallaan Suomen ja Englannin lisäksi Virossa, Skotlannissa ja Ruotsissa. Monipuolinen matka tarjosi kokemuksia ja antoi kavereita.

Hän seuraa Valioliigaa edelleen tiiviisti.

"Liiga on mennyt valtavasti eteenpäin etenkin taktisesti; on tullut niin paljon ulkomaalaisia valmentajia. Seuroilla on rahaa entistä enemmän, tähtien määrä kasvaa ja koko taso on kehittynyt.”

Onko liigan vetovoiman takana maine vai raha?

”Molemmat, sanoisin.”

Antti Niemi

Antti Niemi Southamptonin maalilla vuonna 2002.

Jonathan Johanssonin kanssa aikaisemmin Rangersissa pelannut Antti Niemi siirtyi Southamptoniin kesällä 2002 Heartsista. Hän pelasi Englannin pääsarjaa myöhemmin myös Fulhamissa.

Pelin murrosta näkyi jo Niemen uran loppuvaiheissa 2000-luvun lopulla, kun esimerkiksi joukkueiden taustahenkilöstöä alettiin vahvistaa.

"Jalkapallo pelinä on muuttunut valtavasti. Kun muistaa Valioliigan alkua, ei siellä montaa lyhyttä maalipotkua vedetty. Ja minullakin oli hyvät maalivahtivalmentajat, mutta en muista yhtään kertaa, että olisimme puhuneet vastustajan prässipelistä. Ulkomaalaisvalmentajien invaasio on tuonut paljon”, Niemi sanoo nyt.

1970-luvun lapsi ja 80-luvun nuori seurasi paljon englantilaista jalkapalloa, mutta ajatus Valioliigassa pelaamisesta alkoi hahmottua kunnolla vasta hänen Skotlannin-vuosinaan.

”Olisi hienoa sanoa, että jo silloin ja silloin päätin pelaavani Englannissa. Olin kuitenkin hetkessä eläjä. Urallani asiat vain tapahtuivat”, Niemi sanoo.

”Pelaaminen on loogista, eikä mitään kaaospalloa.”

Valioliigan ovet avautuivat hänelle kolmekymppisenä. Liiga ei pettänyt odotuksia. Joku kysyi Niemen hyvän alun jälkeen, miltä tuntuu pelata Valioliigassa. Maalivahti vastasi, että melko helppoa.

"Pelaaminen on loogista, eikä mitään kaaospalloa.”

Maineikkailla stadioneilla kuten Anfield Roadilla, Highburyllä ja Old Traffordilla pelaaminen sykähdytti – vaikka ManUlta tuppasikin tulla kyytiä. FA-cupin finaalitappio Arsenalia vastaan satutti paristakin syystä: Southampton hävisi, ja Niemi joutui ottelussa vaihtoon loukkaantumisen takia. Kyseessä oli FA-cupin yli 100-vuotisen historian ensimmäinen finaali, jossa maalivahti vaihdettiin.

BBC nimesi Antti Niemen aikoinaan Liverpoolin nemesikseksi.

Yksittäisistä otteluista Niemi nostaa esille 2-0-kotivoiton Liverpoolista maaliskuulta 2004. Hän venyi ottelussa useisiin huipputorjuntoihin, joista kirkkain oli Michael Owenin laukoman rangaistuspotkun torjuminen.

BBC nimesi Niemen ”Liverpoolin nemesikseksi”.

Saarelta jäi jossiteltavaakin.

"Kun katson nyt uraa taakse, niin eniten ottaa päähän, etten saa tietää, miksi Gordon Strachan lähti”, Niemi sanoo.

Vaativa mutta pidetty manageri Strachan poistui Southamptonista yllättäen helmikuussa 2004. Niemi pelasi silloin seurassa toista kauttaan. Seuraavan eli kauden 2004–05 päätteeksi Southampton putosi Championshipiin.

"Suurin pettymys. Kukaan ei onnistunut. Se oli oman urani häpeätahra”, Niemi sanoo.

Myöhemmin 2007 Fulhamissa Niemeä kusetettiin kerran ikävästi. Suomalainen sanoi managerille ennen Manchester City -ottelua, ettei hänen peluuttamisensa ole hyvä idea, vaan paluuta kannattaisi siirtää. Hän oli vasta tullut takaisin harjoituksiin kierukkaleikkauksen jäljiltä.

"Manageri sanoi, ettei mitään hätää: jos menee huonosti, hän ottaa täyden syyn. Jätkämme pelasivat tosi hyvin, hienoja maaleja. Olisimme voittaneet, jos olisin onnistunut. Pahinta oli mennä koppiin pelin jälkeen tietäen, että kaikki muut olivat pelanneet hyvin”, Niemi sanoo numeroihin 3-3 päättyneestä ottelusta.

Eikä siinä kaikki.

”Otti päähän yli kaiken seuraavana päivänä, kun manageri sanoi lehdissä, että olisimme voittaneet, jos veskari olisi ottanut jotakin kiinni.”

Vaikka Niemi puhuu managerista vain managerina, tämä oli Fulhamissa yhdeksän kuukautta vaikuttanut Lawrie Sanchez.

Satunnaisista ja tuiki harvinaisista epäonnistumisista huolimatta Niemi pelasi hienon uran myös Valioliigassa. Nyttemmin hän on toiminut Suomen A-maajoukkueen maalivahtivalmentajana ja C Morella jalkapalloasiantuntijana.

Joonas Kolkka

Joonas Kolkka teki Crystal Palacelle maalin Norwichia vastaan 2005.

Joonas Kolkka oli ehtinyt pelata Suomesta muuttamisensa jälkeen Hollannissa, Kreikassa ja Saksassa, kun tuli Englannin vuoro. Vihdoin, voisi sanoa. Crystal Palace nappasi lahtelaisen Bundesliigasta mm. Aki Riihilahden joukkuekaveriksi.

"Englantilainen futis oli ollut minulle pienestä pitäen se lauantai-iltojen juttu. Olin ajatellut pitkään, että siellä pelaaminen olisi upeaa”, Kolkka sanoo.

Huuma vastasi odotuksia. Liigan vauhti, tempo ja intohimo imaisivat nopeasti mukaansa. Nopeudestaan tunnettu Kolkka löysi lentokelin, mikä passasi myös Palacen äänekkäille kannattajille.

Kolkka saapui Englantiin jo sen verran kokeneena, ettei hänen tarvinnut pyöriä upeilla stadioneilla kuin Liisa Ihmemaassa.

Fiilistely sallittu, ujostelu ei suotavaa. Tästä saatiin todiste, kun Kolkka täräytti ensimmäisen valioliigamaalinsa marraskuussa 2004 Liverpoolin legendaarisella Anfield Roadilla. Liverpoolin alakerrassa pelasi silloin hyvä maajoukkuekaveri Sami Hyypiä.

Joulukuussa Kolkka osui Manchester Unitedia vastaan Old Traffordilla. Tapaninpäivänä Portsmouthia vastaan kolahti kuitenkin kovaa. Suomalaiselta meni kylkiluu poikki törmäyksessä Portsmouthin pelaajaa vastaan ottelun lisäajalla.

Crystal Palace on hieno seura, Joonas Kolkka sanoo.

Siitä toipuminen vei selvästi odotettua kauemmin, eikä Kolkka enää toivuttuaan saanut takaisin asemaansa luottomiehenä.

Keväällä syntyi vielä maali Norwichia vastaan, mutta koko kevätkausi maalasi harmaata muuten iloisen ja värikkään kokemuksen päälle.

"Se harmittaa, ettei valmentaja enää paljon käyttänyt minua, kun olin ollut sivussa.”

Palace putosi, eikä seura enää halunnut pitää hyväpalkkaista suomalaista riveissään seuraavalla kaudella.

"Harmi sinänsä. Palace on hieno seura. Tietysti olin toivonut, että joukkueena olisimme yltäneet keskikastiin sen sijaan, että koko ajan piti katsella putoamisviivaa”, Kolkka sanoo.

Hän toimi viime kesään saakka PSV:n juniorivalmentajana Hollannissa.

Teemu Tainio

Teemu Tainio lapsesta asti kannattamansa Tottenhamin paidassa 2007.

Kun Joonas Kolkka pakkaili laukkujaan Etelä-Lontoossa kesällä 2005, Pohjois-Lontooseen saapui yksi läpeensä onnellinen suomalaispelaaja. Teemu Tainion unelma oli täyttynyt. Hän sopi suullisesti siirrosta lapsuudestaan saakka kannattamaansa Tottenhamiin.

Sitten soi puhelin. Linjan toisessa päässä oli Newcastlen manageri Graeme Souness.

"Hän soitti ja sanoi tietävänsä, että olen jo sopinut siirrosta Tottenhamiin. Hän kuitenkin sanoi, että ihan sama, mitä Tottenham maksaa – he maksavat tuplasti”, Tainio kertoo nyt.

Rehellisyys ja sydän voittivat. Tainiosta tuli ”Spursin” mies.

”Missään muussa maassa ei saanut aplodeja liukutaklauksista.”

Kun Tainio oli myöhemmin allekirjoittanut sopimuspaperin, hän istuskeli muina miehinä Tottenhamin harjoituskeskuksessa. Manageri Martin Jol ohitti suomalaisen tervehtien, mutta hänen olemuksestaan heijastui ”kuka tuo on” -ilme.

"Joku taisi kertoa hänelle minusta, koska hän tuli takaisin ja toivotti tervetulleeksi”, Tainio muistelee huvittuneena ensi tapaamistaan Jolin kanssa.

Tainio pelasi lontoolaisseurassa kolme hyvää kautta. Hän kuvailee valioliigavuosiaan uransa parhaaksi ajaksi.

"Missään muussa maassa ei saanut aplodeja liukutaklauksista. Se oli minun pelityyliini tehty liiga.”

Teemu Tainio teki Valioliigassa kolme maalia, kaikki Tottenhamille.

Pelaaminen oman sydämen seurassa maistui, mutta myöhemmin Sunderlandissa tuli vaikeuksia. Tainion hankkinut manageri Roy Keane sai lähtöpassit. Tainiolle kävi nopeasti selväksi, ettei uusi manageri Steve Bruce näe hänelle mitään käyttöä.

Niinpä hänet lainattiin Birmingham Cityyn. Lähtökohdat olivat vaikeat, sillä Tainio kärsi siirron aikoihin polvivammasta. Tainio oli maajoukkueen mukana Helsingissä, kun lainasiirto runnottiin läpi nopeasti – ilman lääkärintarkastusta.

Tainion peliaika Birminghamissa jäi melko vähäiseksi, mutta suomalainen nautti ajastaan Keski-Englannissa.

"Joukkueessa oli paljon pelaajia, jotka olivat jo pelanneet parhaita vuosiaan muualla. Henki oli hyvä. Meillä ei ollut loppukaudesta (2009–10) enää mitään isoa pelattavaa. Lauantain matsin jälkeen manageri sanoi, että nähdään taas perjantaina harjoituksissa.”

Tainio teki Valioliigassa yhteensä kolme maalia, kaikki Tottenhamille.

Myöhemmin hän on maalannut aineksia pubivisaan: hän on ensimmäinen maalintekijä edustustasolla Tottenhamin uudella komealla kotistadionilla. Hän avasi maaliskuussa 2019 maalikarkelot stadionin testiottelussa ”Tottenhamin legendat vastaan Interin legendat”.

Mitkä olivat mieleenpainuvimmat stadionit – hyvässä ja pahassa?

"Liverpoolin joutuu sanomaan. Tunnelma oli ainutlaatuinen. Kovin paljon ei pisteitä tarttunut matkaan. Myös Arsenalin Highburyllä tykkäsin pelata. Tiistai-illan Stoke taas oli ihan kärsimystä. Tuntui, ettei siellä ollut pelissä muuta kuin Rory Delapin pitkiä sivurajaheittoja.”

Tainio pääsi kokemaan Englannissa kolmen suuren derbyn huuman: Tottenham–Arsenal, Sunderland–Newcastle ja Birmingham–Aston Villa. Etenkin Pohjois-Lontoon herruustaistelut maistuivat.

"5-1-voittomme Arsenalia vastaan muistavat edelleen kaikki.”

Kyseessä oli liigacupin välierä vuonna 2008. Myös itse finaali muistetaan hyvin. Tainio hiillosti sen loppuhetkillä rajaheittotilanteessa Chelsean Didier Drogbaa. Mitä enemmän Drogba syytti suomalaista ajanpeluusta, sitä tuskaisammaksi kävi hänen ilmeensä ja sitä leveämmin hymyili suomalainen.

Liigacupin pokaali 2008 on edelleen Tottenhamin viimeisin mistään kilpailusta.

Tainio valmentaa nykyään Veikkausliigassa pelaavaa FC Hakaa, josta hän aikoinaan lähti pelaajana pitkälle ulkomaankiertueelleen.

Juttu on ilmestynyt aiemmin Urheilulehdessä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat