Juho Tolppola Rajatorpan kalliosuojassa Vantaalla 2017.

Ex-nyrkkeilijä Juho Tolppola menetti työkykynsä: ”Aloin olla vaaraksi itselleni ja muille”

Robert Heleniuksen kova kohtalo New Yorkissa herätti keskustelun nyrkkeilyn ja siinä saatujen tyrmäysten vaarallisuudesta. Ex-nyrkkeilijät Juho Tolppola ja Juho Haapoja kertovat omista kokemuksistaan.


25.10. 8:43 | Päivitetty 25.10. 14:55

Vantaalla asuu 41-vuotias mies, joka tietää nyrkkeilyn vaarat ja tuntee ammattiotteluiden seuraukset kehossaan ja päässään. Juho Tolppola otteli vuosina 2001–2015 paidattomana 33 kertaa ja voitti matseista 25. Hän tyrmäsi vastustajansa yhdeksän kertaa eikä poistunut kertaakaan tyrmättynä kehästä.

”Mua ei koskaan tyrmätty, joten en voi sanoa, miltä se tuntuu.”

Siitä huolimatta Tolppolalle jäi vakavia seuraamuksia ”bokraajan” urastaan, sillä hän on ollut työkyvyttömänä viisi vuotta.

”Kyse on hermoston toimintahäiriöstä ja syynä ovat todennäköisesti lukuisat niskan retkahdukset ja saamani osumat”, Tolppola kertoo.

Lääkärin diagnoosi ei ollut täysin yksiselitteinen sairauden syistä.

”Siinä oli vähän kaikennäköistä ja osa tutkimuksista on vielä keskeneräisiä”, Tolppola kertoo.

Vaikka ex-nyrkkeilijällä on ikää vasta reilut 40 vuotta, hänen toimintakykynsä on rajallinen.

”Tuntia pidempään en kykene keskittymään. Sen jälkeen pitää levätä”, Tolppola sanoo.

Pahimmillaan vantaalaiselta ovat karanneet jalat alta portaikossa, mistä seurasi putoaminen rappuja pitkin alakertaan ja ambulanssikyyti sairaalaan.

Keväällä 2021 Tolppola luetteli Ylen haastattelussa vaivojaan: muistiongelmat, päänsärky, käsien vapina, tasapainon horjuminen ja oksentelu. Listalle kuuluivat myös yliherkkyys valolle ja huimauskohtaukset.

Juho Tolppola harjoitteli paluuottelua varten talvella 2017.

Vaikeuksistaan huolimatta Tolppola ei kuulosta katkeralta rakasta lajiaan kohtaan.

”En syytä nyrkkeilyä, koska se on antanut mulle paljon ja pelastanut monista jutuista.”

Pääkipujen vastapainoksi Tolppola tekee kävelylenkkejä ja harrastaa kevyttä kuntoliikuntaa.

Keskusteluun nyrkkeilyn ja erityisesti ammattinyrkkeilyn vaarallisuudesta hänellä on kirkas näkemys.

”Raadollisuus kuuluu ammattinyrkkeilyyn ja juuri se on mua kiehtonut.”

Kun ottelija nousee kehään, kaikki on mahdollista. Tolppolan mukaan pelko kuuluu asiaan, mutta sen vangiksi ei saa jäädä.

”Kehään nousu jännitti aivan helvetisti, mutta sekunnin parin jälkeen fokus siirtyi ottelemiseen ja kaikki muu unohtui.”

Rutiini auttoi pelon hallitsemisessa.

”Kun oli paljon otellut, jännitystä osasi käsitellä.”

Tolppolan mielestä nyrkkeilyä ei pidä muuttaa nykyistä turvallisemmaksi.

”Bokrauksessa minua on aina kiehtonut vaaramomentti.”

Tolppolan mielestä nykyiset säännöt toimivat.

”Sääntöjä ei missään nimessä saa muuttaa, koska laji on kaikessa karheudessaan tuollainen.”

Tolppola muistuttaa, ettei nyrkkeily ole ainoa laji, jossa päähän kohdistuu iskuja.

”Jääkiekossa tulee päähän osumia ja samoin futiksessa. Jotkut lajit eivät ole vain pelailua, jonne voit mennä höntsäilemään.”

Kun Tolppolan ura päättyi vuonna 2018, hän on ollut mukana ammattinyrkkeilyn taustajoukoissa ja valmentanut nuoria iskijöitä. Heidän joukossaan oli myös hänen poikansa Luka, joka on nykyään muiden valmennuksessa.

”Jäin vuosi sitten sivuun juniorivalmennuksesta, kun huomasin, ettei se ole mun juttu.”

Myös Lukan 12-vuotias pikkuveli Riku aloitti hiljattain nyrkkeilyn.

Ennen työkyvyttömyyttään Tolppola työskenteli Vantaan kaupungin liikuntatoimessa kentänhoitajana. Viitisen vuotta sitten hän ajoi töissä kuorma-auton metsikköön. Tapauksen jälkeen esihenkilöt kehottivat menemään lääkärin pakeille.

”Aloin olla vaaraksi itselleni ja muille, joten oli syytäkin mennä tutkimuksiin.”

Härmässä oli viikonloppuna näyttävä kisastudio, kun alueen nyrkkeilyväki kokoontui seuraamaan Deontay Wilderin ja Robert Heleniuksen raskaansarjan ottelua.

”Viritimme ison skriinin, kun oli luvassa hieno matsi”, Juho Haapoja kertoo.

Ylihärmäläinen on itsekin otellut Heleniusta vastaan amatööriaikoinaan.

Haapojan nyrkkeilyura kesti 27 vuotta, joten hänellä on kokemusta iskujen vastaanottamisesta ja niiden tarjoamisesta. Paidattomana ”Härmän häjy” otteli alemmassa raskaassasarjassa 2006–2017.

Nyt hän valmentaa nuorten nyrkkeilijöiden lisäksi poikansa pesäpallojoukkuetta. Jos oma jälkikasvu haluaisi aloittaa bokraamisen, Haapoja ei asettuisi vastahankaan.

”Antaisin luvan, koska nyrkkeilysalilla oppii hyviä arvoja ja toisen kunnioittamista.”

Juho Haapoja otteli ammattilaisena 39 kertaa.

Viikonlopun rajujen tyrmäyskuvien jälkeen moni saattaa ajatella eri tavalla nyrkkeilyn arvomaailmasta. Haapojan mukaan lajin vaarallisuutta liioitellaan.

”Kun joku putoaa hevosen selästä, ja hevonen talloo kylkiluut, ei lehdet siitä kirjoita.”

Ammattinyrkkeily kerää median huomion, ja ikävät episodit saavat maksimaalisen julkisuuden.

”Ottelijat ovat alttarilla kaiken kansan nähtävillä, mikä tarkoittaa suuria otsikoita”, Haapoja sanoo.

Hänen näkemystään lajista eivät hurjatkaan tyrmäykset muuta.

”Nyrkkeily on pelastanut enemmän ihmisiä kuin vienyt.”

Heleniuksen nukahtamista katsoessaan hän myöntää pelästyneensä.

”Totta kai pelästyin, koska olen itsekin perheellinen. Ne olivat pitkiä sekunteja, kun ”Robbe” makasi kanveesissa. Voin kuvitella, kuinka pitkiltä ne tuntuivat kotijoukoissa”, Haapoja miettii.

Tamas Lodi tyrmäsi Juho Haapojan vuonna 2016.

Haapoja otteli ammattilaisena 39 matsia ja 244 erää, eikä välttynyt tyrmäystappioilta. Rajuin knockout tuli huhtikuussa 2016, kun unkarilaisen Tamas Lodin isku nukutti Haapojan kolmannessa erässä.

”Tänäkään päivänä en muista siitä lyönnistä mitään”, Haapoja sanoo.

Hän on katsellut ottelua nauhalta useampaan otteeseen.

”Onhan se aika karmivaa katsottavaa.”

Haapojan mukaan totaalinen tyrmäys jätti jälkensä.

”Jumalauta, että ensimmäiset sparrit pelottivat sen jälkeen, kun luulin, etten kestä iskuja enää ollenkaan.”

”Kun kestin ensimmäisen puhtaan osuman, homma vapautui”, Haapoja kuvailee tuntemuksiaan kesältä 2016.

Pohjalainen tietää saaneensa uransa aikana useita aivotärähdyksiä, mutta ei ole huomannut niiden jättäneen jälkiä.

”En ole huomannut, eikä kukaan ole sanonut asiasta.”

Tyrmäystappioiden jälkeen Haapoja halusi varmistaa, ettei pääkoppa ollut vaurioitunut.

”Halusin pään magneettikuvauksella varmistaa, ettei tarvitse myöhemmin katua.”

Kun ammattinyrkkeilyura päättyi vuonna 2017, Haapoja hakeutui terapiaan valmentajansa neuvosta. Hän halusi varmistaa, ettei putoa tyhjän päälle. Terapiaistunnot ovat harventuneet, mutta jatkuvat yhä.

”Olen käynyt terapeutin luona säännöllisesti. Jos asiat alkavat kaatua päälle, helpottaa, kun saa purkaa sydäntään jollekin”, 42 vuotta täyttävä Haapoja sanoo.

Juho Haapoja sai ottaa iskuja vastaan kotimaassa ja ulkomaan kehissä. Kuva Nürnbergistä vuodelta 2012.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat