Suomi-golfin uranuurtaja haluaa pitää lajin vaikeana

Golfvaikuttaja Lassi Tilander, 88, ruotii monipuolisen kriittisesti ja hauskasti suomalaisen golfin historiaa ja samalla omaa lajihistoriaansa tuoreessa kirjassaan.

Lassi Tilander pelaamassa 80-vuotiaana Talin golfkentällä Helsingissä toukokuussa 2014. Kaikkiaan hän laskee pelanneensa 811 kentällä eri puolilla maailmaa. ”Lopetin laskemisen pari vuotta sitten.”

2.11. 2:00 | Päivitetty 2.11. 14:51

Ensimmäinen lyönti oli huti, toinen osui. Sen jälkeen elämä muuttui. Se oli rakkautta ensilyönnillä.

Niin alkoi 88-vuotiaan Lassi Tilanderin golftarina, joka on nyt päätynyt Seppo ”Buddha” Palmisen kirjoittamaan teokseen Golfdorka – näköalaa kaikilta vuosikymmeniltä (Tahto).

Golfin ensilyönti tapahtui vuonna 1961 Aulangolla Hämeenlinnassa, kun ystävä antoi mailan käteen. Tilander tarttui mailaan pesäpallo-otteella eli vasen käsi oli oikean alapuolella.

Golfissa ote on toisinpäin: oikea käsi on vasemman alapuolella.

”Kysyin, oletko varma. Onko se kokeiltu juttu? Kaverini sanoi joo, noin 600 vuotta sitten”, Tilander nauratti kuulijoitaan Golfdorkan julkaisutilaisuudessa Tahdossa, entisessä Urheilumuseossa.

Osin elämäkerrallisen ja golf-filosofisen kirjan nimi ei tosin ole tarpeeksi arvokas suomalaisen golfin yhdelle merkittävimmistä taustavaikuttajista, jollainen Tilander kiistatta on.

Palminen tosin mainitsee teoksen alkusanoissa olevansa ”muistiinmerkitsijänä aika monipuolisesti dorka itsekin”.

Tilander on kirjoittanut lukuisia golfaiheisia juttuja, istunut lajin luottamuselimissä ja Golfliitossa sekä ollut golfmatkojen järjestäjänä ja isäntänä.

”Siinä [Talissa] yhtyi helsingforsssvenskien tekotärkeään asenteeseen suomenkielisten puistattava snobismi.”

Suomalaisia golffareita Tilander johti toimiessaan pitkään maajoukkueiden kapteenina: ensin nuorten joukkueen, sitten miesten ja myöhemmin senioreiden.

Uransa sykähdyttävimmäksi hetkeksi Tilander nostaa kesän 1987, kun hän sai Talin golfkentän kilpailutoimikunnan puheenjohtajana organisoida Jack Nicklauksen vierailun Helsinkiin.

Lajilegenda Nicklaus tuli Taliin pitämään lyöntiklinikkaa kiitoksena siitä, että suomalainen Amer Sports oli aiemmin ostanut hänen heikosti menestyneen mailatehtaansa.

”Se oli hieno hetki, kun tähti tuli taivaalta”, Tilander muistaa.

Maailmantähti saapui Taliin Helsinki-Vantaan lentokentältä helikopterilla. Nicklaus on 18 major-kisan voitollaan edelleen kaikkien aikojen menestynein golffari. Tiger Woodsilla on 15 vastaavaa arvokisavoittoa.

Talin golfkenttä on muutenkin rakas paikka Tilanderille. Niin rakas, että hän uskaltaa arvostella sitä, varsinkin sen vanhaa aikaa.

”Siinä [Talissa] yhtyi ’helsingforsssvenskien’ tekotärkeään asenteeseen suomenkielisten puistattava snobismi.”

Jos Talin pukuhuoneessa erehtyi puhumaan suomea, palaute oli välitön: Finska talar här man bara i köket – suomea ei puhuta täällä muualla kuin keittiössä.

”Noista ajoista golf on tullut kansanomaiseksi”, Tilander sanoo.

Jack Nicklaus pitämässä golfin lyöntiklinikkaa Talin golfkentällä kesällä 1987.

Tilander tai ehkä juuri kirjailija Palminen pitävät 1920-lukua kieltolakeineen dorkista dorkimpana vuosikymmenenä, vaikkei kumpikaan ole sitä elänyt.

Siihen liittyen ja sinänsä hauskana anekdoottina kerrotaan, kun brittipoliitikko Winston Churchill matkusti kieltolain aikana Amerikkaan. Churchillillä oli mukanaan lääkärintodistus, jonka mukaan hänen piti saada aterian aikana normaali alkoholimääränsä.

”Hän oli mies, joka kulutti viskiä enemmän kuin viski kulutti häntä”, kirjassa todetaan.

Amerikassa golf eli kieltolain aikana valtavaa nousukautta. Tuli tuhansia uusia kenttiä ja satojatuhansia uusia harrastajia.

Vuonna 1927 sai alkunsa Ryder Cup, joka kehittyi maailman arvostetuimmaksi reikäpeliotteluksi yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten pelaajien välillä.

Tilanderin mielestä Ryder Cupin perustaja, siemenkauppias Samuel Ryder ei tunnistaisi luomustaan. Cupista on tullut sen omistaville tahoille satumainen rahalähde, ja sen mainetta varjellaan mustasukkaisesti.

Esimerkki kieltolaista paljastaa Golfdorkan perusongelman. Teos on kirjoitettu minä-muotoon, mutta välillä on vaikea erottaa, kuka oikeasti puhuu ja kumman ajatuksista on kysymys: Tilanderin vai kirjan kirjoittajan.

Kirja olisi kaivannut myös sisällysluettelon, henkilöstöhakemiston ja hauskojen muistelujen tarkempaa editointia.

”Pelin pitää olla pirullisen vaikea, että se pysyy kiinnostavana.”

Luku herraskartanoiden muuttumisesta golfklubeiksi on erityisen antoisa ja tarjoaa paljon uutta tietoa monen golfkentän synnystä.

Pelinä golf perustuu ehdottomaan rehellisyyteen, mitä Tilander korostaa moneen otteeseen. Jos pelikaveriin ei voi luottaa, se vie mennessään koko golfin lumouksen.

Kirjassa mainitaan muutamia tunnettuja huijaustapauksia. Eräs edesmennyt suomalaispoliitikko löytää kadonneen pallonsa metsästä, vaikka se oli jo reiässä. Väärinpeluun mestariksi paljastuu jääkiekkoilijana ja saman lajin selostajana tunnettu kaveri.

”Huijaus ei ole rikos, sellaista sattuu”, Tilander huomauttaa.

Kirjassa Tilander toistaa saman vahvemmin: ”Älä helvetissä, älä missään tilanteessa, älä mistään syystä, älä minkäänlaisin selityksin huijaa golfissa.”

Pelaamista helpottaviin nykygolfin sääntömuutoksiin Tilander suhtautuu varauksella. Golfin ei kuulukaan välttämättä olla hauskaa ja helppoa – onhan se pirun keksimä peli.

”Jos golf olisi helppoa, se ei olisi pysynyt hengissä 600:aa vuotta. Tätä perinnettä pitää vaalia. Vaikeus on pelin juttu. Pelin pitää olla pirullisen vaikea, että se pysyy kiinnostavana. Golf ei myöskään ole reilu peli, mutta siinä on aina mukana onnen elementti.”

Golfpallon siirtämistä parempaan lyöntipaikkaan Tilander ei ymmärrä.

”Laiha ruohonkasvu ei edellytä siirtosääntöä, kuten monella kentällä on.”

Miksi golfia kannattaa sitten pelata?

”Se pitää meidät vanhat ihmiset kunnossa.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat