Pekka Aalto kevyellä treenilenkillä Nummelassa.

Kolme maratonia päivässä korttelin ympäri

Lähes 5 000 kilometrin kisa taittui 883 metrin radalla betonipäällysteisellä kävelykadulla. Yhden päivän aikana Pekka Aalto juoksi kolme maratonia ja kuunteli englanniksi Intian kansalliseeposta.


15.11. 2:00 | Päivitetty 15.11. 15:20

Pekka Aallolta kesti 45 päivää, 16 tuntia, 28 minuuttia ja 47 sekuntia juosta 3 100 mailia eli lähes 5 000 kilometriä.

Saavutuksen tekee uskomattomaksi se, että vihtiläinen postinjakaja teki sen jo 16. kerran Queensin kaupunginosassa New Yorkissa käydyssä ultrajuoksukilpailuissa.

Kaikkiaan matkaa on kertynyt siis noin 80 000 kilometriä tässä yhdessä kilpailussa, jossa pieni juoksijajoukko kiertää aamuvarhaisesta yömyöhään 883 metrin mittaista korttelia.

Juoksu päättyi torstaiaamuna 20. lokakuuta Suomen aikaa. Palautuminen kovalta betoniselta kävelykadulta otti sen verran koville, että 52-vuotias Aalto palaa vasta nyt muistelemaan juoksuaan.

”Vasta olen alkanut toipua. Ensimmäiset kymmenen päivää olivat raskaita”, Aalto sanoo Nummelan pienessä uimahallissa, jossa Jani Sievinen varttui yhdeksi maailman parhaaksi sekauimariksi. Yksi hallin radoista onkin nimetty Jani Sievisen radaksi.

Queensin 3 100 mailin juoksu on maailman pisin sertifioitu ultrajuoksu. The New York Times on nimennyt sen ”ultramaratonien Mount Everestiksi”.

Nimi kuulostaa sopivalta myös Aallon korvaan. Ultrajuoksujen lisäksi hän harrastaa vuorikiipeilyä. Aalto on noussut useille vuorille, mutta Mount Everestille hän ei halua.

”Sinne kiipeäminen maksaa paljon, ja siellä on ruuhkaa. Kiipeän vain vuorille, jonne voi mennä ilmaiseksi”, sanoo Aalto, joka suunnittelee vuoden 2023 elokuuksi kiipeilyreissua Khan Tengrille. Vuori nousee 7 000 metrin korkeuteen Kirgisian, Kazakstanin ja Kiinan rajalla.

Khan Tengrin valloituksen takia ensi vuoden Queensin katujuoksu jää luultavasti väliin. Myös Kanadan ja Yhdysvaltojen korkeimmat vuoret Mount Logan (5 959 m) ja Denali (6 194 m) houkuttavat.

”Olen ajatellut, että juoksen 3 100 mailia vain joka toinen vuosi. Koronapandemian takia nyt tuli kolmen vuoden tauko, vaikka sama kisa olisi ollut koronavuonna 2020 Itävallassa. Viime vuonna harkitsin pitkään, mutta minun olisi pitänyt mennä kahdeksi viikoksi karanteeniin Bulgariaan, kun EU-maista ei päässyt Yhdysvaltoihin”, Aalto kertoo.

Aiemmin Queensin ultra on juostu keskikesällä. Silloin kadulla voi olla päivisin niin kuuma, että kynnetkin hikoilevat. Eräänä kesänä Aalto sai kuumuuden takia luvan juosta vain illalla, yöllä ja varhain aamulla.

Nummelanharjulta avautuvat hienot näkymät Pekka Aallon juoksulenkillä.

Queensissä Aalto juoksi keskimäärin 124 kilometriä päivässä. Jottei juoksu kävisi tylsäksi, juoksijat juoksevat reittiä välillä vastapäivään ja välillä myötäpäivään.

”Määrän ymmärtää paremmin, kun miettii, että se on kolme maratonia [42 195 m] päivässä. Kuuden tunnin maraton on hidas, mutta kun sen juoksee kolme kertaa päivässä, se alkaa tuntua. Tosin oli päiviä, että juoksin vähemmän.”

Vuonna 2015 hän juoksi matkan epävirallisen maailmanennätyksen 40 päivää, 9 tuntia, 6 minuuttia ja 21 sekuntia. Aallon ennätys maratonilla on kaksi tuntia ja 57 minuuttia.

”Minulle sopii, että juostaan monta päivää. Maratonille olen aivan liian hidas.”

Kuudessatoista juoksemassaan kisassa Aalto on pitänyt tasaista vauhtia, kun aikaa on kulunut 40 päivästä 49 päivään. Juoksun aikaraja on 52 päivää. Jos menee sen yli, juoksija liputetaan radalta.

”Nytkin kävi muutamalle juoksijalle niin, etteivät he ehtineet perille 3 100 mailiin määräajassa”, Aalton harmittelee.

Kisaan osallistui kahdeksan miestä ja kolme naista.

Tämän vuoden kisassa Aalto sijoittui toiseksi. Italialainen Andrea Marcato, 40, taittoi matkan ajassa 43 päivää, 3 tuntia, 20 minuuttia ja 27 sekuntia. Aalto on voittanut Queensissä jo yhdeksän kertaa muttei lupaa kymmenettä.

”Mitä enemmän ikää tulee, sen hitaammaksi askel käy näin pitkässä kilpailussa. Nytkin ensimmäiset päivät menivät hyvin, mutta sitten iski jokin virus ja alkoi särkeä lonkkaa. Yhtenä päivänä vain kävelin 80 kilometriä.”

Lonkkaa alkoi särkeä, kun Aalto kokeili ensi kertaa hiilikuitupohjaisia tossuja. Ne aiheuttivat kipua varpaaseen, vaikka Aallolla on tapana leikata pois tossujen etuosa, ettei tule rakkuloita.

”Nyt taisi olla ensimmäinen kerta, kun säästyin rakkuloilta. Muutama juoksija vetää sandaaleilla. Taiwanilaisella juoksijalla oli jaloissaan kummalliset flipflopit [avoimet sandaalit, varvastossut], joilla hän meni uskomattoman hyvin”, Aalto sanoo.

Pekka Aalto hoitaa monipuolisesti kuntoaan.

Aalto käytti 45 päivän aikana loppuun viidet juoksutossut. Hänellä ei ole tossusponsoria, kuten ei muitakaan tukijoita.

”En ole koskaan edes yrittänyt hankkia sponsoreita. Yksi kaverini tuli auttelemaan yhdeksi viikonlopuksi. Paikallinen maratonjuoksutiimi hoitaa huollon. Saa ruokaa, juomia, on lääkäri, hierontaa ja akupainantaa. Tarvittaessa saa myös majoituksen, mutta minä olen hankkinut oman huoneen.”

Ultrakisan kustannukset ovat noin 2 000 dollaria. Palkinnoksi Aalto sai mitalin, paidan ja 300 dollarin lahjakortin paikalliseen kauppaan.

”Ostin valkoisen toppatakin, juoksushortseja ja sukkia. Vielä jäi 50 dollaria talteen. Sitä voi käyttää saman järjestäjän 10 päivän juoksukisassa ensi keväänä Bulgariassa, jos sinne lähden.”

Keväällä Aallon piti osallistua Bulgariassa vastaavaan 10 päivän kisaan. Ennen kisaa hän oli vaeltamassa sikäläisessä vuoristossa, jossa hän joi vettä purosta.

Sen seurauksena hän sai vatsataudin, ja 10 päivän ultrajuoksu vaihtui kuuden päivän kisaksi.

”Se meni vähän penkin alle. Jäi parannettavaa.”

Juokseminen epätasaisessa maastossa on hyvää valmistautumista myös vuorivaelluksille.

Askeettisesti elävälle Aallolle juokseminen on eräänlaista meditaatiota. Ultrajuoksupiireissä hänet tunnetaan nimellä Ashprihanal. Hän kertoo nimensä tarkoittavan vapaasti käännettynä kaipuun tulta sydämessä.

”Suomessa olen Pekka, juoksuissa Ashprihanal.”

Uuden etunimensä hän sai New Yorkissa asuvalta oppi-isältään Sri Chinmoylta, jonka Aalto nimeää empimättä henkiseksi opettajakseen. Queensin ultrakisan osallistujat ovat Chinmoyn opetuslapsia ja hengenheimolaisia. Aalto on meditoinut lähes parikymmentä vuotta.

”Meditaatioon kuuluu, etten ole perheellinen. Minulle juoksu on meditaatiota. Lisäksi meditoin aamulla ja illalla muutaman minuutin. Minulla ei ole mantroja, kuten joillakin. Juoksun kautta yritetään kehittää itseään”, Aalto kertoo.

Aalto asui ja jakoi aiemmin postia, muun muassa Helsingin Sanomia, Helsingissä. Hän myi asuntonsa Käpylässä ja osti Vihdistä hylätyn talon, jonka hän kunnosti.

”Kunnostamiseen meni monta vuotta ja paljon rahaa, mutta nyt se on mukava. Kun jaan postia kolmena päivänä viikossa, ehtii hyvin treenata, rauhoittua ja meditoida.”

Aalto yrittää elää ilman sähköpostia ja älypuhelinta. Lehtiä ja internetiä hän käy lukemassa Nummelan kirjastossa.

Ultrajuoksussa Aalto antoi sen verran periksi nykyajan kotkotuksille, että hän kuunteli pari kolme tuntia päivässä äänikirjoja, kuten Ramajana-eepoksen englanniksi ja Dan Brownin mysteeridekkareita.

”Aiemmin kuuntelin kaikki Harry Potterit.”

Muuten juoksun aikana on tärkeää, että mieli pysyy tyhjänä.

”Joskus en ajattele mitään, joskus niitä näitä. Yritän pysyä positiivisena. Jos ajattelee negatiivisesti, pienistä ongelmista tulee helposti isoja. Oppii panemaan asioita tärkeysjärjestykseen. Australialaiselta juoksijalta putosi kännykkä vessaan. Hän vain totesi, ettei väliä. Kunhan pystyy juoksemaan ympyrää.”

Viikossa Aalto juoksee enintään 160 kilometriä. Usein hän juoksee aamulla kympin ja illalla 20 kilometriä. Lisäksi hän ui, pelaa tennistä ja käy kuntosalilla.

”Kisoihin ei saa lähteä väsyneenä.”

Oikaisu tiistaina kello 7.41: Mount Loganin ja Denalin korkeus oli jutussa aiemmin virheellisesti ilmoitettu kilometreissä, kun kyse on metreistä. Maraton on 42 195 metriä.

Pekka Aalto nauttii rauhallisesta ja hiljaisesta elämänmenosta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat