Aapeli Räsänen osaa esiintyä, ja siihen tuli varhainen annos jo 11-vuotiaana: ”Oli kova paikka”

Kahden suunnan keskushyökkääjä pelasi nuorten maajoukkueissa, mutta nyt tuli ensimmäinen kutsu Leijoniin.

Aapeli Räsänen piti HIFK:n Julius Nättisen selkänsä takana joukkueiden kohtaamisessa Stadin jäähallissa viime viikolla.

1.11. 2:00 | Päivitetty 1.11. 7:00

Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen ja Jere Lehtinen kävivät Kuopiossa seurakierroksella. Jalonen kertoi KalPan liigajoukkueelle, millaisia odotuksia ja vaatimuksia kuuluu maajoukkueeseen valittaville.

Sillä reissulla ei kutsuja Karjala-turnaukseen jaettu, mutta Aapeli Räsänen tunnisti itsensä monista kohdista.

Myöhemmin Jalonen soitti. Yhden puhelun aikana Räsänen, 24, muuttui tavallisesta liigasentteristä Leijona-pelaajaksi.

”En ole odottanut vuorokauden ympäri puhelua. Arjessa on tehty töitä, mutta totta kai se tosi hyvältä tuntui. Onhan se ollut unelma ja haave pikkupojasta asti”, Räsänen sanoo HS:lle puhelimitse.

Räsänen lisää, että on valinnassa arvostustakin. On huomattu hänen otteensa kaukalossa.

”Arvostetaan työtä taustalla, ja tulee tavallaan palkinto tehdystä työstä.”

Keskushyökkääjä Räsänen kuuluu tunnollisiin kahden suunnan pelaajiin. Hän loistaa harvoin pistepörssin kärkipaikoilla, mutta säännöksi asti väittämästä ei ole.

Syksyn alussa Räsänen jopa keikkui pörssikärkenä ja on edelleen paalupaikan tuntumassa seitsemäntenä.

Jalonen kuvasi valinnan jälkeen Räsästä hyväksi aloittajaksi, joka pelaa vahvasti molempiin suuntiin.

”Fiksu kaveri kentän ulkopuolellakin.”

Siviilissä Räsänen ottaa mielellään kantaa, twiittaa terävästi ja seuraa maailman tapahtumia laajemmin kuin monet muut.

Räsänen kulki kaikki maajoukkuevaiheet läpi 16-vuotisista Nuoriin Leijoniin, mutta kasvu Leijoniin otti oman hetkensä.

Aiempina kausina Räsänen ei odottanut kutsua. Ei hän muutenkaan asettele suuria henkilökohtaisia tavoitteita, vaan rakentaa uraansa joukkue edellä.

NHL sentään pysyy unelmana. Räsänen on Edmontonin kuudennen kierroksen varaus, mutta siihen suuntaan on ollut hiljaista.

”Ei se ole konkreettinen asia. Pelaajana yritän auttaa tämän hetken joukkuetta voittamaan ja lisäksi kehittyä mahdollisimman hyväksi pelaajaksi.”

Räsänen sanoo hauskasti, että hän oli fyysisesti lähempänä NHL:ää pelatessaan Boston Collegessa kuin nyt Kuopiossa.

Totta. Yliopiston kampukselta on vain reilu 20 minuutin ajomatka Bruinsin NHL-areenaan TD Gardeniin.

”Ei NHL ole aktiivisena juttuna arjessa läsnä.”

Räsäsellä on Bostonista kandin paperit kauppatieteistä. Niitä olisi jossain vaiheessa tarkoitus täydentää Suomessa maisteriopinnoilla.

Leijonat on uusi maailma Räsäselle, mutta hänen odotetaan pelaavan joukkueessa mahdollisimman paljon tuttua, ominta kiekkoa.

”Paljon se perustuu joukkuepelaamiseen, ja koen, että pystyn semmoiseen.”

Aapeli Räsänen kirjoitti kolumneja tamperelaiseen Aamulehteen viime kevään MM-kiekon aikana.

Räsänen toivoo, että debyytti Leijonissa tuo sopivan jännityksen, mutta ei sellaista, joka sotkisi peliä.

Suureksi jännittäjäksi hän ei tunnustaudu.

Arkipäivän jännitykset Räsänen karisteli vähän tietämättään 11-vuotiaana, kun hän pääsi tai melkeinpä joutui Tampereen Työväenteatterin Kellariteatterin lavalle. Sirkku Peltolan käsikirjoittaman Pieni raha -näytelmän molemmat vuorottelevat lapsinäyttelijät olivat sikainfluenssassa.

”Olin ainoa sopivan ikäinen, ja hyppäsin lavalle. Mielenkiintoinen kokemus oli sekin, mutta en ole ikinä näyttelijänurasta haaveillut.”

Tieto lavalle menosta tuli muutaman tunnin varoitusajalla, ja rooliin sentään sisältyi muutaman sivun verran vuorosanoja.

Räsänen muistelee ottaneensa näyttämölle pienen plarin siltä varalta, ettei muistaisi vuorosanoja.

”Oli kova paikka, mutta jälkeenpäin jäi hieno muisto. Jännitti niin helkkaristi, että sen jälkeen ei moni asia ole suhteessa tuntunut niin pahalta.”

”Silloin lyötiin jännitykseen pohjatasot niin koviksi.”

Läpi elämän teatteri on ollut jollain lailla läsnä Räsäsen elämässä.

Isä Aimo Räsänen näyttelee Tampereen Työväen Teatterissa, Komediateatterissa, tv-sarjoissa ja elokuvissa.

Sen lisäksi, että Aimo Räsänen on näyttelijä, on hän erittäin innokas Aapelin ja pikkuveli Iivarin kiekko-otteluiden seuraaja. Silloin, kun Aapeli pelasi Nuorissa Leijonissa, isä Aimo oli katsomon kasvo MM-turnauksia myöten.

Oletko käynyt katsomassa Levätkää rauhassa, komisario Palmu?

Vastaus tulee nopeasti. Räsänen kävi katsomassa suosikkikomedian jo viime vuoden lopulla.

Kiekkopuolella isä on saattanut antaa toisen tai kolmannenkin kerran jotain palautetta pojilleen peleistä. Miten mahtaa olla teatteripuoli?

Miten faija veti?

”Hyvin veti. Oli taattua laatua.”

Aapeli Räsänen sanoo, ettei teatterissa käyminen ole hänelle velvollisuus, vaan hän käy ystävyydestä taiteeseen. Viimeksi hän katsoi Kuopion kaupunginteatterissa Kari Heiskasen musikaalin Huomenna minä lähden.

Teatteriperheissä näytteleminen usein siirtyy sukupolvelta toiselle. Aapelin unelmiin näytteleminen ei ole kuulunut.

”Pelihommat veivät sydämen pienestä asti. Se on se polku, jota on tullut tallattua varhain.”

”En pysty muiden sisarusten puolesta puhumaan, mutta en usko, että meidän perheestä toista näyttelijää tulee. Pikkusiskokin kävi pienessä roolissa kesäteatterissa, mutta ei ole toistaiseksi alalle suuntautumassa.”

Leijona-polulla Räsänen aloitti 16-vuotiaana. Pienen katkoksen jälkeen hän pääsee Turussa pukemaan tutun paidan päälleen. Näyttämö ja julkisuus ovat nyt junioriaikoja suurempia.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat