Jarkko Hietamäki rakentaa ja tuunaa nimenomaan Jopoja, koska hänen silmissään ne ovat kauniita pyöriä.

Palomestari antaa romu-Jopoille uuden elämän

Jarkko Hietamäki polttaa aikaa ja rahaa harrastukseen, jota on kutsuttu väärinpyöräilyksi.


1.12.2022 2:00 | Päivitetty 1.12.2022 9:02

Jurva

Syksyn ruskan värit ovat jo aikaa sitten kaikonneet Etelä-Pohjanmaalla, mutta jurvalaisen omakotitalon pihalla riittää toisenlaista väriloistoa.

Se syntyy kolmesta kirkkaanvärisestä Joposta ja kolmesta erehdyttävästi klassikkopyörää muistuttavasta ajopelistä, jotka Jarkko Hietamäki on asetellut marraskuiseen auringonpaisteeseen.

Tämä on vasta alkusoittoa, sillä ennen pitkää käy ilmi, että Hietamäki on todellinen Jopo-hifistelijä.

Pääasiassa juoksulenkkeilyä harrastanut Hietamäki tuli vuonna 2018 ostaneeksi jossain määrin Jopoa muistuttavan Madison Onni -merkkisen pyörän ruokakauppa-ajoja varten.

”Maksoin siitä muistaakseni 40 euroa. Sillä aloin tehdä vähän lenkkiä, ja sitten ne lenkit pitenivät. Lopulta kävin sen kanssa Kauhajoella ja Vaasassa”, Hietamäki kertoo Jopo-harrastuksensa alkuvaiheista.

Vaasaan kertyy Hietamäen kotoa edestakaista ajomatkaa lyhintä reittiä runsaat 100 kilometriä, mutta Hietamäki ajaa mieluummin pidempää reittiä, jolla matkaa tulee lähes 140 kilometriä.

”Yritän tehdä aina vähän paremmin.”

Hietamäki oli lapsuudestaan lähtien harrastanut monenlaista pientä rakentamista puusta ja metallista.

Vuoden 2019 alussa hän tuumi, että olisi paikallaan hankkia pyörä, jota voisi itse vähän rakennella ja tuunata.

”Sitten ostin Solifer Cityn. Siinä on nyt erikoisuutena mopon ketjut. Sitä piti kokeilla. Eturatas on tehty mopon rattaasta. Samoin takaratas, johon hitsasin polkupyörän rattaan keskiön”, Hietamäki kertoo pyörästä, joka on jäänyt viime aikoina vähemmälle käytölle.

Pyörien rakentamisessa työ on opettanut tekijäänsä.

”Yritän tehdä aina vähän paremmin. Pyrkimys on, että pyörä näyttää samanlaiselta kuin jos se olisi lähtenyt tehtaalta.”

Hietamäen kolmas pyörähankinta oli Montana Retro. ”Se on jo hyvin lähellä Jopoa.”

Kolmea ensimmäistä pyöräänsä Hietamäki kutsuu ”feikkijopoiksi”.

Niiden jälkeen hän on rakentanut aidoista osista kolme Jopoa, jotka todella näyttävät kuin suoraan tehtaalta tuoduilta.

Niiden aihiot Hietamäki on ostanut käytännössä metalliromuna Torista ja Facebook-kirppikseltä.

”Joskus olen laittanut ostoilmoituksen. En tarvitse kuin etuhaarukan, rungon ja tavaratelineen. Niistä saan jo tehtyä pyörän.”

Jarkko Hietamäki käyttää autotalliverstaassaan taitavasti myös hitsausvälineitä.

Vähitellen käy ilmi, että Hietamäki on todella taitava itseoppinut pyöränrakentaja.

Hietamäelle ei ole ollut esimerkiksi mikään ongelma muuttaa Jopon runkoputken kulmaa ergonomian nimissä. Se on vaatinut muun muassa hitsaamista.

”En ajaisi kovin pitkälle, jos minulle annettaisiin Jopo suoraan kaupasta.”

”Jopossa runkoputken kulma on 68 astetta, ja minun pituiselleni tarkoitetuissa maantiepyörissä kulma on 73 asteen molemmin puolin merkistä ja mallista riippuen.”

Tällä säädöllä satula siirtyy 6–7 senttiä eteenpäin suhteessa polkimiin.

”Näin polvet kestävät paljon paremmin. En ajaisi kovin pitkälle, jos minulle annettaisiin Jopo suoraan kaupasta. Sillä alkaisi ottaa polviin muutaman kilometrin jälkeen.”

Kahteen tuoreimpaan Jopoonsa Hietamäki on koonnut myös kiekot itse vanteista, irtopinnoista ja keskiöistä. Rihtaamiseen eli pinnojen kiristämiseen hän rakensi ensin itse telineen.

”Rihtaaminen oli aika vaikeaa ennen kuin sen oppi”, Hietamäki sanoo autotalliverstaassaan esitellessään rihtauspukkiaan.

Osia Hietamäki on hankkinut alan verkkokaupoista, Suomen lisäksi Yhdysvaltoja ja Saksaa myöten.

Parhaillaan Hietamäki rakentaa neljättä Jopoa, johon hän tekee levyjarrut.

Siihen projektiin hän arvioi upottaneensa rahaa jo noin 2 000 euron verran. Aikaisempiin Jopoihin hän on hankkinut osia ja tarvikkeita vain muutaman sadan euron arvosta.

Hietamäen Jopoista kaksi on niin sanottuja fiksipyöriä, joissa ei ole jarruja eikä polkimien vapaa-asentoa vaan polkimet pyörivät molempiin suuntiin sen mukaan, miten pyörä liikkuu.

Jopoillaan Hietamäki ajaa pitkiä lenkkejä ihan treenimielessä. Pisin matka on ollut 145 kilometriä. Häntä ei haittaa, että käytössä on vain yksi vaihde.

”Ajomukavuudesta on varmasti monenmoisia näkemyksiä, mutta minusta Jopolla ajaminen on mukavaa. Tykkään Jopon ajoasennosta. Siinä saa olla selkä suorana.”

”Kadenssi on ollut itse laskettuna noin 165.”

Hietamäki ei käytä mitään pehmustettuja pyöräilyhousuja, vaan hän ajaa kesällä farkkushortseissa.

”Ne kestävät yleensä yhden kesän tai puolitoista ennen kuin ne kuluvat sisäreisien kohdalta puhki. Syksyllä ja keväällä käytän farkkuja ja talven kylmimmillä sitten toppatyöhousuja. Satulana on leveitä mummopyörän comfort-satuloita, joiden kanssa farkkushortsit toimivat.”

Hietamäki kertoo ajaneensa 100–140 kilometrin lenkkejään keskinopeudella 22–24 kilometriä tunnissa. Se on reipasta kulkua yhdellä vaihteella.

Hän on myös kokeillut, mihin nopeuteen saa Joponsa kiihtymään tasamaalla. Tulokseksi on tullut noin 45 kilometriä tunnissa, mutta siihen on vaadittu hurjaa polkimien pyöritystä.

”Kadenssi on ollut itse laskettuna noin 165”, hän kertoo polkimien kierrosluvun minuutissa.

Se tarkoittaa keskimäärin lähes kolmea kierrosta sekunnissa. ”Paljon kovempaa ei enää pystyisi.”

Jarkko Hietamäen Jopojen tavaratelineellä on puulaatikko, jossa hän kuljettaa lenkillä juomapulloa ja korjausvälineitä.

Hietamäki on myös antanut jokaiselle Jopolleen nimen.

Nummijopon nimi tulee siitä, että hänellä on perinteenä käydä juhannusaattona pyöräillen Kauhajoella Nummirockissa, jonne matkaa kertyy edestakaisin noin 140 kilometriä.

Työn alla olevan levyjarrullisen Jopon nimeksi on tulossa The Pink Insanity, koska melkein kaikki sen osat ovat väriltään pinkkejä.

Ihmisillä on mitä erilaisimpia harrastuksia. Pyörien rakentaminen on Hietamäelle tärkeä harrastus ja merkitsee itsensä toteuttamista.

Hietamäki arvioi käyttäneensä harrastukseensa vuosittain satoja tunteja.

”Teen tätä rakkaudesta lajiin. Se on vähän vienyt mennessään. On kiva rakennella ja kiva ajaa.”

Mukana on myös kierrättämisen ajatusta.

”Tuntuu hyvältä, että sellainen pyörä, joka todennäköisesti muutoin olisi päätynyt metalliromunkeräykseen, saakin uuden elämän.”

Hietamäen mielestä on myös palkitsevaa ajaa kuntolenkkiä pyörällä, joka ostaessa oli karmeassa kunnossa ja jonka hän on itse mieleisekseen rakentanut.

”Sekin osaltaan ruokkii rakenteluintoa, kun jotkut ovat yrittäneet sanoa, ettei touhussani ole mitään järkeä. Ja eihän sitä tosiaan järjellä voi perustella, mutta kivaa se on. Saa tehtyä jotain, mitä muilla ei ole”, sanoo Hietamäki, joka on rakentanut myös näyttäviä puuarkkuja.

Jarkko Hiemäki pitää Jopon ajoasentoa mukavana, kunhan satulaputken kulmaa on tuunattu. Hän myöntää, että selkä suorana aerodynamiikka ei ole lähelläkään optimaalista.

Mutta miksi Hietamäki korjaa ja tuunaa nimenomaan Jopoja?

”Minä jotenkin tykkään noiden pyörien ulkonäöstä, joka mielestäni vielä entisestään paranee tuolla satulaputken kulmamuutoksella. Omaan silmään Jopo on mielestäni kaunis pyörä, josta saa tekemällä vielä kauniimman ja nopeamman.

Jo pyöräharrastuksensa alkutaipaleella Hietamäki liittyi maantiepyöräilyn aktiiviharrastajien Facebook-ryhmään.

Kun hän alkoi siellä esitellä ajopelejään ja ryhtipyöräilyään, hän erottui räikeästi porukan valtavirrasta. Hietamäki kertoo, että ryhmässä hänen touhuaan alettiin leikillisesti kutsua ”väärinpyöräilyksi”.

”Muut tekevät mitä ne osaavat, sinä teet mitä haluat”, kuului yksi kannustava viesti, kun Hietamäki kertoi muutama viikko sitten ryhmässä levyjarrullisen Jopon rakentamisesta.

Hietamäki myöntää olevansa pyöräilyasioissa jonkinmoinen vastarannankiiski.

”Treenimielessä Jopo toimii mielestäni hyvin, kun se ei yleisen mielipiteen mukaan sovi alkuunkaan maantieajoon. Teen hommat tavalla, jossa ei kukaan muu näe mitään järkiperusteita.”

Yhden kokoamansa ”kopio-Jopon” Hietamäki lahjoitti Ukrainasta tulleille pakolaisille.

”Kuulemani mukaan sen saanut ala-asteikäinen tyttö on tosi onnellinen kulkupelistä. Minulle jäi siitä hyvä mieli.”

Jarkko Hietamäki on antanut kaikille pyörilleen nimet ja miettinyt tarkkaan värin. Vasemmalla on Talvijopo, jossa on nastarenkaat.

Hietamäki on ensimmäiseltä koulutukseltaan kone- ja tuotantotekniikan insinööri. Hän teki pitkään koulutustaan vastaavaa työtä suunnittelutoimistossa Vaasassa, kunnes vaihtoi alaa kyllästyttyään toistuviin lomautuksiin ja yt-neuvotteluihin.

Uusi ammatti löytyi pelastusalalta. Hietamäki oli ollut teini-ikäisestä lähtien mukana vapaaehtoisena palokunnassa. Niinpä hän hakeutui Pelastusopistoon Kuopioon suorittamaan amk-tasoisen pelastusalan päällystötutkinnon.

Nyt hän toimii Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitoksella palomestarina. Varsinainen virkapaikka on Kurikan paloasema, mutta hän tekee paljon töitä myös Jurvan paloasemalla, jonne hän ajaa viiden kilometrin matkan Jopolla.

Myös työpaikalla Hietamäki on päässyt hyödyntämään rakentamisosaamistaan. Hän on kuulunut neljän miehen porukkaan, joka on rakentanut pelastuslaitokselle säiliöautoja.

”Olemme ostaneet käytettyjä kuorma-auton alustoja ja rakentaneet niihin itse korirakenteet. Säiliöt on ostettu valmiina. Sillä haetaan säästöjä.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat