Tytti Isohookana-Asunmaa oli seuraamassa Barcelonan olympiakisoja kesällä 1992 yhdessä työministerin ja Suomen urheiluliiton puheenjohtajan Ilkka Kanervan kanssa.

”En tajunnut, missä pyörityksessä olin”

Tytti Isohookana-Asunmaa ei antanut urallaan koskaan haastattelua siitä, miten SVUL:n ja TUL:n yhdistyminen sujui. Nyt hän palaa vihdoin aiheeseen. Hänen mielestään Suomen liikuntakulttuuri ei ole vieläkään tervehtynyt.


24.11. 2:00 | Päivitetty 24.11. 14:01

Tytti Isohookana-Asunmaa joutui urheilusta vastaavana ministerinä melkoiseen pyöritykseen, kun Suomen kahta valtakunnallista urheilun keskusjärjestöä pantiin yhteen 1990-luvun alussa.

Vuonna 1906 perustettu Suomen Valtakunnan Urheiluliitto (SVUL) oli tullut tiensä päähän, kun velat ja lama veivät sen konkurssin partaalle.

Tammikuussa 1919 perustettu Suomen Työväen Urheiluliitto (TUL) sen sijaan halusi pysyä itsenäisenä.

Pitkän ja raskaan valtataistelun jälkeen SVUL ja TUL sulautuivat vuonna 1993. Nimeksi tuli Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU). Vuoden 2013 alussa SLU muuttui Valoksi (Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio) ja sen lakkauttamisen jälkeen Suomen olympiakomiteaksi 1. tammikuuta 2017.

”Luulen, että SVUL voisi olla vielä hengissä, jos ei olisi tullut lamaa ja jos SVUL:n johto ei olisi tehnyt huonoja sijoituspäätöksiä. Tuli otollinen aika yhdistyä. Minulle sanottiin, että nyt Tytti sinulla on elämäsi tilaisuus saada tämä asia kuntoon. En tiennyt kaikkea, mutta olin jyvällä SVUL:n huonosta tilanteesta”, Isohookana-Asunmaa sanoo nyt, lähes 30 vuotta myöhemmin.

Oululainen valtiotieteen tohtori Isohookana-Asunmaa (kesk) toimi toisena opetusministerinä eli kulttuuri- ja urheiluministerinä Esko Ahon hallituksessa vuosina 1991–1995.

Koronaviruspandemian aikana Isohookana-Asunmaa alkoi vihdoin käydä läpi liikunta- ja urheilupoliittista arkistoaan ja huomasi, että sieltä löytyi kiinnostavaa aineistoa.

”Ahde oli sinnikäs taistelija. Hänellä oli yhä myös omia lisävaatimuksia TUL:n raha-avustukseen, joita en voinut hyväksyä.”

Syntyi muistelmateos Kabinettipeliä urheilujärjestöissä (Suomen urheiluhistoriallinen seura), jossa hän kertoo eheyttämisprosessista lama-ajan urheilupolitiikan miesvaltaisella näyttämöllä.

Isohookana-Asunmaa sanoo punninneensa jokaisen kirjoittamansa sanan.

”En tajunnut, missä pyörityksessä ministerinä olin. Jälkikäteen asiat kristallisoituvat. Annoin ajan kulua. Halusin kirjoittaa rauhassa oman näkökulmani. Ministeriaikanani en antanut aiheesta haastatteluja. Koin, että olin osapuoli ja ristiriitaisessa tilanteessa”, hän kertoo HS:lle.

Kirjassaan Isohookana-Asunmaa kuvaa realistisesti, kuinka etenkin mies­urheilujohtajat käyttivät asemaansa hyväkseen varsin härskisti. Kirjasta saa sellaisen mielikuvan, että lähes jokainen ajatteli omaa etuaan.

Millaisia sankareita ja konnia vuoden 1993 yhdistämisprosessissa sitten oli?

”Mitään jakoa sankareihin tai konniin minulla ei ole. En ole ajatellut asiaa sillä tavalla. En osaa erotella, koska kävin läpi prosessia. Mietin, teenkö arvion kaikista henkilöistä, mutten halunnut painottaa asioita niin, vaikka jotain tuleekin esille.”

Harri Syväsalmi toimi opetus- ja kulttuuriministeriön liikuntayksikön johtajana Tytti Isohookana-Asunmaan ministeriaikana vuosina 1991–1995. Kaksikolla oli luottamukselliset välit.

TUL:n puheenjohtaja ja Veikkauksen pääjohtaja Matti Ahde osoittautui yhdistymisen jarrumieheksi. Hän ajatteli vain TUL:n etua.

”Ahde halusi pitää TUL:n ehjänä siitä, kun se aikanaan saatiin eheytettyä sisäisessä valtakamppailussa. Se vaikutti häneen, ja sillä hän selvästi kiristi rahaa TUL:lle.”

Tavallaan Ahteen kamppailu onnistui, sillä TUL on yhä pystyssä ja se on iso liikuttaja Suomessa. Ahde kuoli joulukuussa 2019 eikä ole enää vastaamassa kysymyksiin.

”Ahde oli sinnikäs taistelija. Hänellä oli yhä myös omia lisävaatimuksia TUL:n raha-avustukseen, joita en voinut hyväksyä.” (Ote kirjasta Kabinettipeliä urheilujärjestöissä)

Tuohon aikaan asetus turvasi urheilulle ja liikunnalle 36,6 prosentin osuuden veikkausvoittorahoista. Laman aikana osuutta supistettiin.

Urheilun toimintamäärärahat olivat kuitenkin jatkuvasti noin 150 miljoonaa markkaa. Moni ajatteli, että suurin osa rahoista meni keskusjärjestöjen hallintaan.

Viime vuosina liikunta ja urheilu ovat saaneet veikkausvoittovaroista noin 150 miljoonaa euroa vuodessa. Jatkossa liikunnan ja urheilun rahoitus siirtyy valtion budjettiin.

SVUL:n pääsihteeri Mauri Oksanen oli hankala neuvottelija, jonka sanaan ministeri ei aina voinut luottaa. Oksanen myönsi, ettei hänellä ollut keskusteluyhteyttä Ahteen kanssa.

”Oksanen oli alusta alkaen aktiivinen ministeriön suuntaan. Hän oletti, että ministeri tekee kuten SVUL:ssa ajatellaan. Hän halusi, että kuuntelisin enemmän SVUL:ää. Lähdin siitä, etten voi kuunnella vain yhtä osapuolta. Pitää kuunnella kaikkia ja tehdä sitten synteesi.”

Oksasellekaan ei voi enää esittää lisäkysymyksiä aiheesta. Hän kuoli vuoden viimeisenä päivänä 2015.

”Saarikankaalla oli tietty maine kriisijohtajana, mikä oli perusteltu valinta. Puheenjohtajana hän oli malttamaton ja yllätyin, miten populistinen hän oli.”

Isohookana-Asunmaa sanoo, että Oksasella oli kovia paineita SVUL:n valtavasta velasta, joka lopulta johtikin sen kaatumiseen ja yhdistymiseen.

”SVUL oli vaikeassa tilanteessa. Ei voinut olla niin, että ministeriö olisi tullut sitä putsaamaan. Sanoin pääministeri Aholle, etten suostu siihen. Sitten voitte vaihtaa ministeriä.”

Isohookana-Asunmaa kertoo muistelmissa, kuinka Ahon virkahuoneessa pidettiin SVUL:n asemaan liittyviä kokouksia, joihin urheilusta vastaavaa ministeriä ei ollut kutsuttu.

”Olin totta kai vihainen Aholle, jonka kanssa en päässyt kertaakaan keskustelemaan tasavertaisesti. Hänen jatkuva ylimielisyytensä noihin aikaan ärsytti.” (Ote kirjasta Kabinettipeliä urheilujärjestöissä)

”Aho ei minulle montakaan kertaa kertonut, mitä oli puhunut SVUL:n asiasta. Monet uhkasivat mennä Ahon luokse, jos asiat eivät etene kuten he haluavat. Toisaalta minäkään en halunnut rasittaa häntä SVUL:n asioilla.”

Muutosprosessia vetänyttä Suomen pankin johtajaa Harri Holkeria Isohookana-Asunmaa kehuu ryhdikkyydestä.

”Holkeri oli linjakkain ja vei määrätietoisesti yhdentymistä eteenpäin. Hän toimi rehdisti ministeriön suuntaan ja piti sanansa. Hän otti urheiluasian tosissaan.”

Martin Saarikangas johti Suomen delegaatiota Soulissa kesällä 1999, kun Kansainvälinen olympiakomitea päätti vuoden 2006 talvikisojen pitopaikasta.

Yhdistymisen seurauksena syntyneen SLU:n ensimmäisenä puheenjohtajana aloitti telakkajohtaja Martin Saarikangas. Isohookana-Asunmaa ei arvioi, oliko tämä oikea valinta SLU:n johtoon.

”Saarikankaalla oli tietty maine kriisijohtajana, mikä oli perusteltu valinta. Minulla ei ollut hänestä ennakkokäsitystä. Puheenjohtajana hän oli malttamaton ja yllätyin, miten populistinen hän oli.”

Kirjan mukaan Saarikankaan tyytymättömyys purkautui täydellisenä yllätyksenä liikuntalakia käsittelevässä seminaarissa lokakuussa 1994. Ministeri kertoi näkemyksiään Urheiluruudun haastattelussa, mikä ei käynyt Saarikankaalle, joka vihjaili julkisuudessa ”naisten huonoista päivistä”.

”Saarikangas kimpaantui, kun raha ei kulkenut ministeriöstä SLU:hun tarpeeksi nopeasti.”

Saarikangas yritti sovitella puheitaan kutsumalla Isohookana-Asunmaan jääkiekko-otteluun.

”En tietenkään mennyt. Hän luuli kuittaavansa yhdellä pelillä julkiset puheensa.”

”Saarikangas paukutteli henkseleitään mahtipontisesti liikuntaväen edessä ja jyrisi ministerille. Tämä oli sitä uutta edunvalvontaa...Urheilujohtajana Saarikangas toteutti ’one man and one world’ -ajatusta [yksi mies, yksi maailma]...Martin Saarikankaan mahtipontinen urheilujohtaminen sai jo 1997 nolon lopun, kun hänen luotsaamansa SLU ei saanut pysyvää jalansijaa.” (Ote kirjasta Kabinettipeliä urheilujärjestöissä)

”Olympiakomitean uudella toimitusjohtajalla Taina Susiluodolla on hyvä näkemys ja johtamiskulttuuri, joka ei ole sidoksissa mihinkään.”

Kyösti Vesterinen valittiin SLU:n seuraavaksi puheenjohtajaksi vuonna 1997.

Suomi haki Saarikankaan johdolla vuoden 2006 talviolympialaisia. Kansainvälinen olympiakomitea antoi kisat Torinolle. Suomen hakemus putosi jatkosta alkumetreillä.

”Suomi ei erottunut ehdokasmaiden joukosta millään tavalla.” (Ote kirjasta Kabinettipeliä urheilujärjestöissä)

Urheilupiireissä Isohookana-Asunmaa törmäsi sukupuoliasiaan. Se oli hänelle uutta.

”En osannut ajatella sitä. Kyse oli hyvin pitkälti arvovallasta. Sanottiin, ettei nainen voi tietää urheilusta. SLU:ssa naiset kokivat, että heidän ylitseen oli kävelty. On totta, etten ymmärtänytkään kaikkea urheilusta, enkä tiennyt, mitä kaikkea tehtiin. Uskon, että kirjani on vain pintaraapaisu siitä, mitä tapahtui.”

Mitä ajattelet urheilun ja liikunnan nykymenosta?

”Kuntoliikunta ja lasten liikunta ovat minulle tärkeitä. Digiaika ja uudet välineet eivät edistä liikkumista. Lapsilla ja nuorilla on valtavasti energiaa. Mitä tulee [30 vuoden takaiseen] yhdentymisprosessiin, olisin valmis ottamaan uudestaan saman riskin.”

Hän sanoo surevansa syvästi sitä, ettei liikuntakulttuuri Suomessa ole vieläkään tervehtynyt. Liikuntapolitiikka on yhä tempoilevaa, mistä kertoo myös se, että olympia­komiteankin toimintaa ollaan taas muuttamassa.

Olympiakomitea ei ehkä pysty hoitamaan laajaa urheilukenttää. Urheilukentän kokonaisuutta ja liikuntapolitiikan tuloksia arvioitaessa olisi jo aiheellista tutkia liikunnan koko kansalaistoiminnan suuntaa ja asetettuja tavoitteita, jotta päästäisiin selvyyteen, miksi organisaatiouudistukset jäävät kerta toisena jälkeen kesken”, Isohookana-Asunmaa kirjoittaa kirjassa.

Hän toivoo, että olympiakomiteassa löydettäisiin vihdoin malli, jolla voitaisiin rauhoittaa yhtenään aaltoileva tilanne.

”Kenttä tarvitsee rauhoittumista ja keskinäistä visiota. Olympiakomitean uudella toimitusjohtajalla Taina Susiluodolla on hyvä näkemys ja sellainen johtamiskulttuuri, joka ei ole sidoksissa mihinkään.”

Urheiluministeri Tytti Isohookana-Asunmaa Lillehammerin olympiakisoissa vuonna 1994.

Oikaisu 24.11. kello 14.00: Martin Saarikankaan etunimi oli yhdessä kohtaa leipätekstiä kirjoitettu virheellisesti muotoon Martti.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat