Aino Tapola harjoittelee Helsingin Ruskeasuon hallissa. Hän kertoo saaneensa valtavasti onnitteluja MM-hopeastaan.

Maailman eliittiä

Aino Tapola elää urheilijana kiinnostavaa aikaa. Parapöytätenniksessä tullut arvokisamitali pääsi seinälle, ja vammattomana voitetut pesismitalit saivat mennä pahvilaatikkoon. Menestyslajissaan Tapola luottaa kierteisiin ja syöttöönsä.


6.12.2022 2:00 | Päivitetty 6.12.2022 6:24

Pingispallo kiitää hurjaa vauhtia pöydällä, kun Aino Tapola ja Martti Autio lyövät sitä istualtaan Ruskeasuon palloiluhallissa Helsingissä.

On hämmästyttävää nähdä, kuinka pöytätennistä voi pelata noin hyvin pyörätuolista.

Marraskuun puolivälissä Tapola löi palloa niin hyvin, että hän voitti Granadassa Espanjassa MM-hopeaa parapöytätenniksessä. Tapola voitti kolme otteluaan, mutta kultaottelussa Dorota Buclaw kukisti hänet numeroin 3–1 (6–11, 11–7, 11–7, 11–6).

Puolalainen finaalivastustaja on 20 vuotta vanhempi kuin 25-vuotias Tapola.

”Se oli kuitenkin voitettu hopea. Parapingiksessä ikä tuo vain kokemusta ja rutiinia, jota minulla ei vielä ole riittävästi”, viisi vuotta lajia pelannut Tapola sanoo.

Uimahyppyä harrastanut Tapola loukkaantui vakavasti kymmenen vuotta sitten tutussa hypyssä vaahtomuovipaloille. Hän putosi Mäkelänrinteen uimahallin ”volttimonttuun” niin pahasti niskoilleen, että selkäydin katkesi ja hän menetti liikuntakykynsä.

Vammautumisensa jälkeen silloin 15-vuotias Tapola oli kuukauden Lastenklinikalla ja perään viisi kuusi kuukautta kuntoutuskeskuksessa.

”Voimasta ei tässä vammaluokassa ole paljon hyötyä. Sitä ei kannata treenata.”

Ykköslajina oli kuitenkin pesäpallo, jossa hän voitti useita palkintoja Vihdin Pallossa, Helsingin Puna-Mustissa ja Keravan Pesiksessä.

Uran ensimmäinen iso arvokisamitali parapingiksessä on nyt Tapolan kodin seinällä. Pesäpallosta tulleet mitalit on pantu pahvilaatikkoon odottamaan isompaa palkintokaappia.

”Mitali tuo arvostusta kaikilla tahoilla. Sain niin paljon onnitteluja, etten meinannut millään ehtiä vastata niihin kaikkiin”, Tapola sanoo sillä aikaa, kun valmentaja Autio kerää lattialle singonneet pallot takaisin ämpäriin.

Autio on toiminut parapingispelaajien päävalmentajana kahteen otteeseen. Tällä hetkellä hän on Tapolan henkilökohtainen valmentaja.

Vuonna 1982 hänen valmennettavansa Pekka Paalanko voitti maailmanmestaruuden, joten uusi täysosuma oli lähellä tulla tasan 40 vuotta myöhemmin.

Omalla urallaan Autio voitti kaksi pöytätenniksen Suomen mestaruutta vuosina 1974 ja 1979.

Martti Autio laskee käyttävänsä aikaa Aino Tapolan valmentamiseen 1 800 tuntia vuodessa.

Valmentajana hän kertoo nauttivansa, kun pelaaja riemuitsee onnistumisestaan.

”Minun riemuni on, kun saan hiljaa myhäillä nurkassa. Se sopii minulle oikein hyvin.”

Aution ja Tapolan yhteistyö on tiivistä. Autio istuu Tapolan harjoitusvastustajana harjoituksissa, usein kuutena päivänä viikossa 2,5–3 tuntia kerrallaan.

Leireillä pingistä harjoitellaan kolme kertaa päivässä yhteensä 5,5–6 tuntia.

”Voimasta ei tässä vammaluokassa ole paljon hyötyä. Sitä ei kannata treenata. Tekniikka ja taktiikka ovat tärkeitä”, elämänmyönteinen Tapola sanoo.

Tapola pystyy käyttämään vain noin 15:tä prosenttia lihaksistaan.

Erikoisvalmisteisessa pelituolissa pelaaja istuu korkeammalla kuin tavallisessa pyörätuolissa. Tuolissa on vasemmalla kahva, josta voi ponnistaa tukea, kun kurottaa lyhyisiin palloihin.

Tapola käyttää kolmea tuolia: kilpatuolia, siviilituolia eli sivaria, kuten hän itse sanoo ja suihkutuolia eli suihkaria.

”Aino syöttää vuodessa 100 000–120 000 kertaa.”

Pelimaila on yleensä sileä molemmin puolin. MM-kisoissa puolalainen toi pöytään inhottavan aseen: näppylämailan. Sillä saa hankalia palloja vastustajalle.

Vastaisuuden varalta Autio hankki harjoituksiin samanlaisen näppylämailan, jotta Tapola tottuu pallon arvaamattomaan lentorataan. Tapola ei pelaa näppylämailalla.

”En ikinä. Näppylämaila rajoittaisi pelin luovuutta ja lyöntien variaatioita.”

Treeneissä harjoitellaan paljon syöttöä, joka on kierteiden ohella aivan keskeinen osa parapingistä.

Harjoituksissa Autio asettelee pöydän toiseen päähän erilaisia maaleja rikkinäisistä palloista tai pahvinpalasista, joihin Tapola yrittää osua.

”Aino syöttää vuodessa 100 000–120 000 kertaa”, Autio huomauttaa.

Pyörätuolipingiksessä syötön pitää tulla läpi vastapelaajan päädystä. Muuten palloa saa pelata minne haluaa ja pystyy.

Yksi Tapolan valttikorteista on syöttöpari. Ensin Tapola saattaa syöttää ylä- ja sivukierteellä palloa, jonka vastustaja lyö usein pitkäksi.

Toinen syöttö on kierteetön, jonka vastustaja palauttaa verkkoon, kun hän odottaa toista kierresyöttöä.

”MM-kisoissa syöttöpari toimi hyvin”, Autio sanoo.

Valmentaja Martti Autio pelaa välillä näppylämailalla, jotta Aino Tapola tottuu myös pallon arvaamattomaan lentorataan. Aino Tapola ei näppylämailaan ei koske.

Toinen valtti on korkealle nouseva palautuspallo, jossa on niin voimakas alakierre, että pallo pomppaa juuri ja juuri verkon toiselle puolelle ja takaisin. Lyöntiä on harjoiteltu satoja tunteja.

”Se on herkullinen pallo pistää, kun toinen ei yletä palloon”, Autio sanoo.

Autio on vammaton, mutta pystystä hän ei ole pelannut enää moneen vuoteen. Tapolaa hän on valmentanut viisi vuotta.

”Käytän valmennukseen vuodessa 1 500 tuntia, joista treeneihin 800 tuntia. Loput ovat suunnittelua, palavereita ja pelin analysointia”, Autio sanoo.

”Ja ilman palkkaa”, Tapola huomauttaa.

”Pariisissa otan mitalin.”

Suomen olympiakomitealta Tapola sai tälle kaudelle 2  000 euroa tehostamistukea ja Autio 1 500 euroa. Opetus- ja kulttuuriministeriöltä Tapola saa 6 000 euron apurahan. Pöytätennisliiton tuki on merkittävin.

”Kaksiuhatta euroa ei riitä mihinkään. No, ehkä yhteen kisaturnaukseen. Omien tukijoiden avulla tilanne on hyvä, mutta voisi olla paremminkin. En elele herroiksi, mutta voin urheilla täyspäiväisesti”, Tapola sanoo.

Pelkästään MM-kisareissu maksoi kolmelta hengeltä, Tapola, Autio ja avustaja, noin 7 000 euroa.

Tapola tarvitsee päivittäin henkilökohtaista avustajaa. Avustajarinkiin kuuluu useita avustajia. Myös kisa- ja leirimatkoilla avustaja vaihtelee sen mukaan, kuka on milloinkin käytettävissä.

Aution lisäksi Tapolan harjoitusrinkiin kuuluvat muun muassa Hannu Sihvo, leireillä Iivari Hartikainen ja psyykkinen valmentaja Paula Arajärvi.

Aino Tapola pelaa sileäpintaisella mailalla.

Urheilun rinnalla Tapola valmistui viime jouluna ylioppilasmerkonomiksi Perho- liiketalousopiston huippu-urheilijalinjalta.

Haaveissa on päästä opiskelemaan valtiotieteitä Helsingin yliopistoon, mutta tulevien arvokisojen takia jatko-opinnot ovat jäissä.

Seuraava iso tavoite on Pariisin paralympialaiset vuonna 2024. Välietappina sinne ovat syksyllä 2023 käytävät EM-kisat.

Pelaajat ovat paljolti samoja kuin marraskuun MM-kisoissa. Urheilijat saavat turnauksista rankingpisteitä, joiden perusteella he pääsevät arvokisoihin.

MM-kisoissa pelasi rankingin viisi parasta ja yksi pelaaja villillä kortilla. Tapola oli rankinglistan toisena. Nyt hänellä on 801 rankingpistettä, kun hänet MM-finaalissa voittaneella puolalaisella on 1 077 pistettä.

”Arvokisoihin on jatkuvaa karsintaa”, Autio sanoo.

Pöytätennis on paralympialaisten kolmanneksi isoin laji yleisurheilun ja uinnin jälkeen. Mitaleista pelataan yhdessätoista luokassa. Luokissa 1–2 pelaavat vaikeimmin vammautuneet pelaajat.

Tapola pelaa luokassa 1. MM-kisoissa luokka pelattiin ensi kertaa omana sarjanaan. Mitä isompaan luokkaan mennään, sitä enemmän pelaajalla on toimintakykyä.

Vuoden 2024 paralympialaisissa Pariisissa luokat 1 ja 2 pelaavat vielä yhdessä, mutta sen jälkeen ne saatetaan erottaa toisistaan, mikä helpottaisi Tapolaa. Viime vuonna Tapolan pelit paralympialaisissa Tokiossa päättyivät alkulohkoon.

”Pariisissa otan mitalin”, Tapola sanoo päättäväisesti ja lyö oikealla kädellään pallon kohti valmentajaansa.

Aino Tapolan seuraava iso tavoite on Pariisin paralympialaiset vuonna 2024.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat